Potilaan oikeudet
Tältä sivulta löytyy tietoa potilaan laillisista oikeuksista kuten hoitoon pääsystä, oikeudesta saada sairauteensa ja hoitoonsa liittyvää tietoa, itsemääräämisoikeudesta sekä mahdollisuudesta tehdä hoitoon tai kohteluun liittyvä muistutus.
Sivun yläosan sisällysluettelo toimii linkkinä kyseiseen tekstikohtaan.
Kiireelliseen hoitoon potilas pääsee nopeasti. Kiireetön hoito on saatava määräajassa.
Sairaalaan pääsy edellyttää lääkärin lähetettä. Sairaalassa hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmessa viikossa lähetteen saapumisesta sinne. Arvio voidaan tehdä joko lähetteen perusteella tai kutsumalla potilas tutkimuksiin sairaalaan. Jos tutkimuksissa todetaan, että potilas tarvitsee sairaalahoitoa, se on aloitettava viimeistään kuudessa kuukaudessa hoidon tarpeen arvioinnista.
Terveyskeskukseen on saatava arkisin terveyskeskuksen aukioloaikana välittömästi puhelinyhteys tai sinne on voitava mennä käymään. Potilaan hoidon tarve voidaan arvioida usein jo puhelimessa, ja sen voi tehdä muukin terveydenhuollon ammattihenkilö kuin lääkäri. Jos hoidon tarpeen arviointi vaatii terveyskeskuksessa käyntiä, sinne on saatava aika kolmen arkipäivän kuluessa yhteydenotosta.
Terveyskeskuksessa hoito aloitetaan tavallisesti jo ensimmäisellä käyntikerralla. Jos näin ei voida tehdä, hoitoon on päästävä viimeistään kolmessa kuukaudessa.
Jos oma terveyskeskus tai sairaala ei pysty hoitamaan potilasta määräajassa, sen on järjestettävä potilaalle mahdollisuus päästä hoitoon muualle, joko toiseen sairaanhoitopiiriin tai yksityissektorille. Potilaalle ei aiheudu tästä ylimääräisiä kuluja. Potilaalla on oikeus myös kieltäytyä hoidosta.
Potilaalla on aina oikeus päästä kiireelliseen hoitoon heti. Myös vakavien sairauksien hoito järjestetään mahdollisimman nopeasti.
Potilaan hoito ja tutkiminen edellyttää potilaan suostumusta. Jotta potilas voisi harkita hoitoon suostumistaan, terveydenhuoltohenkilöstön tulee antaa potilaalle hänen terveydentilaansa ja hoitoansa koskevaa tietoa.
Potilaslain mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaan hoitamiseen tulee siten saada hänen suostumuksensa, poikkeuksena lain perusteella tapahtuva vastentahtoinen hoito. Jotta potilaalla olisi mahdollisuus harkita hoitoon suostumistaan, hänellä on sitä ennen oltava riittävästi tietoja päätöksensä perustaksi. Potilaslaki velvoittaa terveydenhoitohenkilökuntaa informoimaan potilasta. Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista. Viimeksi mainittuja seikkoja ovat muun muassa hoitoon liittyvät riskitekijät ja epäonnistumismahdollisuudet. Potilaalle on myös kerrottava, mitä seurauksia hänelle voi aiheutua, jos hoitotoimenpide jätetään suorittamatta.
Terveydenhuoltohenkilöstön on annettava selvitys potilaalle oma-aloitteisesti, eikä pelkästään silloin, kun potilas sitä nimenomaisesti kysyy.
Selvitys tulee antaa siten, että potilas voi sen ymmärtää. Selvityksen antamisessa tulee välttää sellaista ammatillista kielen käyttöä, jota potilaan ei voida olettaa tuntevan. Mikäli henkilökunta ei ymmärrä potilaan puhumaa kieltä, tulee henkilökunnan järjestää mahdollisuuksien mukaan tulkkaus. Tulkkia voidaan tarvita myös hoidettaessa puhe ja aistivammaista potilasta.
Potilaalla on oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan terveydentilaansa koskevaa tietoa. Tiedonsaantioikeutta voidaan myös poikkeuksellisesti rajoittaa, jos on ilmeistä, että tiedon antamisesta aiheutuisi vakavaa vaaraa potilaan tai jonkun toisen ulkopuolisen henkilön hengelle tai terveydelle.
Mikäli alaikäinen potilas ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, annetaan selvitys hänelle itselleen. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei alaikäisen potilaan huoltajilla eli vanhemmilla olisi oikeutta saada kyseessä olevaa tietoa. Hoidostaan päättävällä alaikäisellä on kuitenkin oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoansa koskevien tietojen antaminen huoltajalleen. Mikäli alaikäinen ei pysty päättämään hoidostaan, annetaan selvitys hänen huoltajalleen.
Potilas voi mielenterveyden häiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn kuten vanhuudenheikkouden tai tajuttomuuden vuoksi olla kykenemätön ottamaan vastaan terveydentilaansa ja hoitoansa koskevaa tietoa. Tällöin terveydenhuoltohenkilökunnan tulee kuulla ennen tärkeiden hoitopäätösten tekoa potilaan lähiomaista tai muuta läheistä sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan taholta. Kuultavilla on silloin oikeus saada tarpeelliset tiedot potilaan terveydentilasta. Lähiomaisina voivat tulla kysymykseen potilaan aviopuoliso, lapset, vanhemmat ja sisaret ja muuna läheisenä esimerkiksi avopuoliso.
Potilaan hoitoon ja tutkimukseen tulee saada potilaan lupa. Suostumukseksi vähäisiin hoitotoimenpiteisiin voidaan katsoa kuitenkin jo hoitoon hakeutuminen. Suostumus voi yleensä olla suullinen. Kirjallinen suostumus tulee kysymykseen silloin, kun on aihetta epäillä jälkikäteen tulevan näyttövaikeuksia suostumuksesta. Alaikäinen lapsi antaa suostumuksen hoitoon itse, mikäli hänet ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden katsotaan kykeneväksi päättämään hoidostaan. Muussa tapauksessa suostumuksen hoitoon antaa alaikäisen huoltajat.
Potilaan itsemääräämisoikeus on kirjattu potilaslakiin. Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaan suostumus on siten hoidon luvallisuuden edellytys.
Potilaan tahdosta riippumaton hoito eli pakkohoito voi tulla kysymykseen vain poikkeustapauksessa lakiin, esimerkiksi mielenterveys- tai tartuntatautilakiin perustuen.
Potilaan suostumusta ei käytännössä tarvitse erikseen pyytää vähäisiin hoitotoimenpiteisiin, joihin suostumukseksi voidaan katsoa jo hoitoon hakeutuminen. Potilaan tahdosta on varmistuttava aina epäselvissä tapauksissa ja esimerkiksi silloin, kun hoitoon liittyy riskejä tai kun valittavana on eri hoitovaihtoehtoja. Leikkaus on tyypillinen suostumusta vaativa hoitotoimenpide.
Potilaan tahdonilmaisuksi riittää yleensä suullinen suostumus. Kirjallinen
suostumus voi tulla kysymykseen lähinnä silloin, kun on aihetta epäillä jälkikäteen syntyvän näyttövaikeuksia suostumuksen olemassaolosta.
Potilaalla on myös oikeus kieltäytyä kaikesta hänelle suunnitellusta tai jo aloitetusta hoidosta. Potilasta ei kuitenkaan saa jättää heitteille, vaan tällöinkin häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Potilaalla ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia sellaista hoitoa, mikä ei ole Suomessa hyväksytty hoitomuoto. Hoito voi olla esimerkiksi vain kipujen lievittämistä.
Laki korostaa alaikäisen oman tahdon merkitystä hoitoratkaisuja tehtäessä. Jos alaikäinen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan, alaikäistä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Ratkaisevaa on se, kykeneekö alaikäinen ymmärtämään hoidon tai siitä kieltäytymisen merkityksen ja vaikutuksen terveydentilalleen. Tällöin tulee ottaa huomioon muun muassa potilaan ikä, hänen yleinen kypsyytensä sekä hoitotoimenpiteiden luonne ja niihin mahdollisesti liittyvät riskitekijät. Käytännössä normaalisti kehittynyttä 15 vuotta täyttänyttä nuorta voidaan ainakin pitää kykenevänä päättämään hoidostaan ottaen kuitenkin huomioon suoritettavien hoitotoimenpiteiden luonne ja niihin liittyvät riskit. Alaikäisen kyvyn itse päättää hoidostaan arvioi lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö.
Mikäli alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajan kanssa. Molempien vanhempien ollessa huoltajia lasta koskeviin hoitotoimenpiteisiin on lähtökohtaisesti saatava kummankin vanhemman suostumus.
Rutiiniluonteisiin hoitotoimenpiteisiin voidaan käytännössä katsoa toisen vanhemman suostumuksen riittävän. Edellä mainitusta huolimatta toinen vanhemmista voi edustaa lasta yksinkin, kun on kyseessä kiireellinen hoitotoimenpide eikä toista vanhempaa voida tavoittaa.
Huoltajalla ei ole kuitenkaan oikeutta kieltää lapsen henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellista hoitoa. Lapsi voidaan tarvittaessa välttämättömän hoidon turvaamiseksi ottaa lastensuojelulain perusteella sosiaalilautakunnan huostaan. Tällöin lasta hoidetaan yhteisymmärryksessä sosiaaliviranomaisten kanssa.
Mikäli potilas ei mielenterveyden häiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn, kuten tajuttomuuden tai vanhuudenheikkouden vuoksi pysty päättämään hoidostaan, tulee hänen hoitamiseensa saada kiireellistä hoitoa lukuunottamatta potilaan laillisen edustajan eli edunvalvojan, lähiomaisen tai muun henkilön suostumus.
Menettely ei koske kaikkea hoitoa, vaan vain tärkeitä hoitopäätöksiä eli esimerkiksi, kun on valittavissa useita hoitovaihtoehtoja tai kun hoitoon liittyy vaaratekijöitä.
Laillisen edustajan, lähiomaisen tai muun läheisen henkilön tulee suostumusta antaessaan ottaa huomioon potilaan aiemmin ilmaisema tahto, esimerkiksi hoitotestamentti tai, jos hoitotahtoa ei ole tiedossa, hänen henkilökohtainen etunsa. Mikäli potilaan puolesta suostumuksen antaneiden henkilöiden näkemykset hoidosta eroavat toisistaan, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.
Potilaan laillisella edustajalla, lähiomaisella tai muulla läheisellä henkilöllä
ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa.
Mikäli potilaan tahdosta ei saada selvitystä tajuttomuuden tai muun syyn vuoksi, potilaalle on annettava hänen henkeään tai terveyttään uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen hoito. Velvoite koskee lähinnä niitä tilanteita, joissa hoidon lykkääminen suostumuksen saamiseksi saattaisi aiheuttaa vahinkoa potilaan terveydelle tai kuoleman. Tällaisia kiireellisiä tilanteita ovat esimerkiksi äkilliset vakavat sairauskohtaukset ja onnettomuudet.
Mikäli potilas on kuitenkin aikaisemmin vakaasti ja pätevästi esimerkiksi hoitotestamentilla ilmaissut hoitoaan koskevan tahtonsa, hänelle ei saa antaa hänen tahtonsa vastaisesti hoitoa.
Itsemääräämisoikeuteen perustuen potilaalla ei ole velvollisuutta osallistua terveydenhuoltohenkilöstön koulutukseen opetuksen kohteena. Opetuspotilaana oleminen edellyttää siten potilaan suostumusta.
Potilaan oikeuksiin kuuluu saada tutustua itseään koskeviin potilasasiakirjoihin kuten potilaskertomukseen. Tätä oikeutta voidaan vain poikkeuksellisesti rajoittaa. Tiedot potilasasiakirjoista selvittää potilaalle lääkäri tai muu terveydenhuoltoalan ammattihenkilö lähtökohtaisesti henkilökohtaisen käynnin yhteydessä. Tarkastusoikeus on potilaalle maksutonta, eikä siitä tehdä merkintöjä potilasasiakirjoihin.
Potilaalla on pääsääntöisesti oikeus saada tietää, millaisia häntä koskevia tietoja potilasasiakirjoihin on tallennettu. Tarkastusoikeus on ainoastaan potilaalla itsellään tai alaikäisen potilaan osalta hänen huoltajallaan. Potilaan lähiomaiset eivät voi käyttää tarkastusoikeutta potilaan puolesta, eivät siinäkään tapauksessa, vaikka potilas olisi kuollut. Lähiomaisilla voi kuitenkin olla oikeus niin sanottuna asianomaisena saada kuolleen henkilön potilastietoja, jos ne voivat vaikuttaa vireillä olevan asian käsittelyyn, esimerkiksi omaisten epäillessä potilaan kuolleen hoitovirheen seurauksena.
Potilaan on esitettävä tarkastuspyyntö henkilökohtaisesti terveydenhuollon toimintayksikössä tai omakätisesti allekirjoitetussa tai sitä vastaavalla tavalla varmennetussa asiakirjassa. Tarkastuspyyntö osoitetaan lääkärille tai muulle terveydenhuollon ammattihenkilölle, joka huolehtii tietojen hankkimisesta.
Tarkastusoikeus potilasasiakirjoihin tapahtuu ensisijaisesti henkilökohtaisen käynnin yhteydessä ja tiedot tulee antaa ymmärrettävässä muodossa. Tarkastusta varten on syytä varata erillinen aika, jolloin potilaalla on mahdollisuus tutustua ja tarkastaa itseään koskevat potilasrekisteritiedot. Potilas voi tietenkin tarkastaa potilasrekisteritiedot sairaalassa hoidon aikana. Tiedot selvittää potilaalle lääkäri tai muu terveydenhuollon koulutuksen saanut henkilö. Potilaalla on oikeus niin halutessaan saada tiedot pyytämässään laajuudessa myös suoraan kirjallisesti ilman henkilökohtaista käyntiä terveydenhuollon toimintayksikössä.
Tarkastusoikeus tulee toteuttaa viivytyksettä. Ellei tietoja ole annettu kolmen kuukauden kuluessa pyynnöstä, katsotaan tietojen anto evätyksi. Käytännössä pyritään antamaan tiedot kuukauden kuluessa tarkastuspyynnön esittämisestä.
Alaikäinen potilas, joksi katsotaan alle 18-vuotias henkilö, voi halutessaan tarkastaa itseään koskevat potilasasiakirjat, mikäli hän ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden pystyy päättämään hoidostaan. Käytännössä 15 vuotta täyttänyttä nuorta voidaan ainakin pitää kykenevänä päättämään hoidostaan eli käyttämään siten itse tarkastusoikeutta. Tarkastusoikeus on tällöin myös alaikäisen potilaan huoltajalla, mikäli alaikäinen ei ole kieltänyt terveydentilaansa ja hoitoansa koskevien tietojen antamista huoltajalleen. Mikäli alaikäinen ei edellä mainitun mukaisesti pysty päättämään hoidostaan, käyttää tarkastusoikeutta hänen huoltajansa.
Tarkastusoikeus voidaan evätä tai sitä voidaan rajoittaa, jos tiedon antamisesta saattaisi aiheutua vakavaa vaaraa potilaan terveydelle tai hoidolle taikka jonkun muun henkilön oikeuksille.
Jos tarkastusoikeus evätään, potilaalle annetaan kirjallinen kieltäytymistodistus, josta ilmenee tarkastusoikeuden epäämisen peruste. Samalla mainitaan, että potilaalla on mahdollisuus saada asia tietosuojavaltuutetun ratkaistavaksi.
Tarkastusoikeuden käyttäminen on potilaalle kerran vuodessa ilmaista. Korvaus voidaan periä tietojen antamisesta vain, jos siitä, kun asianomainen edellisen kerran sai tarkastettavakseen tiedot, on kulunut vähemmän kuin yksi vuosi.
Hoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluun tyytymätön potilas voi tehdä muistutuksen hoitoyksikön johtajalle. Alaikäisen potilaan kohdalla muistutuksen tekee hänen huoltajansa. Alaikäinen voi tehdä muistutuksen itsekin täytettyään 15 vuotta. Hoitoyksikön johtaja antaa asiaan kirjallisen ratkaisun, josta käyvät ilmi mahdolliset muistutuksen johdosta toteutettavat toimenpiteet.
Hoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluun tyytymätön potilas voi tehdä muistutuksen hoitoyksikön johtajalle. Muistutuksen tekemiselle ei ole asetettu määräaikaa. Asian selvittämisen kannalta on kuitenkin paikallaan tehdä muistutus kohtuullisessa ajassa muistutukseen johtaneista tapahtumista.
Alaikäisen potilaan kohdalla muistutuksen tekee hänen huoltajansa. Alaikäinen voi tehdä muistutuksen itsekin täytettyään 15 vuotta. Muistutuksen tekemisessä voidaan käyttää apuna myös asiamiestä, jolloin potilaan valtakirja tai muu valtuutus tulee liittää muistutukseen. Kuolleen potilaan kohdalla muistutuksen voivat tehdä esimerkiksi omaiset. Sairaalan henkilökunta erityisesti sosiaalityöntekijä ja potilasasiamies auttavat tarvittaessa muistutuksen tekemisessä.
Hoitoyksikön johtaja antaa asiaan kirjallisen ratkaisun, josta käyvät ilmi mahdolliset muistutuksen johdosta toteutettavat toimenpiteet. Annetusta ratkaisusta ei voi valittaa. Mikäli potilas on tyytymätön ratkaisuun, hän voi kannella asiassa terveydenhuoltoa valvoville viranomaisille kuten oman alueensa lääninhallitukselle tai Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle.
Lomake potilasmuistutuksen tekemiseen >>
11.2.2010 9:38