Tays / neurologia ja kuntoutus
Aivoverenkiertohäiriöpotilaan ohjaus
Aivorunkoinfarkti
Tulosta ohje tästä
Aivorungolla tarkoitetaan aivojen sisä- ja pohjaosaa, joka yhdistää selkäytimen aivoihin. Koska aivorunko osallistuu sekä peruselintoimintojen (hengitys ja verenkierto) että vireys- ja valvetilan säätelyyn, on aivorunkoinfarkti usein vakava, henkeäkin uhkaava sairaus.
Aivorunkoinfarkti syntyy, kun verenkierto aivorungossa estyy aivovaltimon paikallisen ahtautuman (trombi) tai muualta elimistöstä kulkeutuvan verihyytymän (embolus) vuoksi. Tukkeumakohdan ympäristössä sijaitseva aivorungon osa kärsii hapen puutteesta ja vaurioituu.
Oireet
Aivorunkoinfarktin oireet vaihtelevat suuresti tukoksen sijainnista ja koosta riippuen ja oireet voivat edetä useiden päivien ajan. Yleisimpiä oireita ovat muun muassa:
- huimaus, oksentelu
- tasapainovaikeudet
- molemminpuoliset tunto- ja liikehäiriöt
- puheen epäselvyys (dysartria), nielemisvaikeudet (dysfagia)
- silmälihasten halvaus, kaksoiskuvat
- tajunnantason lasku
Hoito ja kuntoutus
Aivorunkoinfarktin hoito aloitetaan heti oireiden ilmaannuttua. Diagnoosin varmistamiseksi potilaalle tehdään pään tietokonetomografia (CT) ja tarvittaessa magneettitutkimus, jolla varmennetaan, ettei kyseessä ole aivojen sisäinen verenvuoto. Joillekin potilaille voidaan antaa liuotushoito. Sen tavoitteena on palauttaa verenkierto vaurioituneelle alueelle mahdollisimman nopeasti. Uuden aivoverenkiertohäiriön ehkäisemiseksi selvitetään syyt ja riskitekijät.
Aivorunkoinfarktipotilaan alkuvaiheen hoito toteutetaan usein aivoverenkiertohäiriöyksikössä, jossa seurataan tarkasti potilaan peruselintoimintoja ja aloitetaan uusia tukoksia ehkäisevä lääkitys. Potilas pidetään aluksi vuodelevossa. Moniammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on potilaan toimintakyvyn kohentuminen. Osa potilaista tarvitsee laaja-alaista kuntotutusta sairastumisen jälkeen muun muassa halvausoireiden ja nielemisvaikeuksien korjaantumisen tukemiseksi.