Tays / neurologia ja kuntoutus
Aivoverenkiertohäiriöpotilaan ohjaus

Aivoverenkiertohäiriöihin liittyvä epilepsia

Tulosta ohje tästä

Epileptisellä kohtauksella tarkoitetaan aivojen sähköisen toiminnan ohimenevää purkauksellista häiriötä. Häiriö voi johtua hermosoluverkon vaurioitumisesta esimerkiksi vamman, kasvaimen tai aivoverenkiertohäiriön seurauksena tai synnynnäisestä hermosolujen toiminnanhäiriöstä.

Aivoverenkiertohäiriön sairastaneella on muutaman prosentin riski saada epilepsia vuosien kuluessa. Yleisimmin epilepsia ilmaantuu kuitenkin ensimmäisen vuoden aikana aivoverenkiertohäiriöön sairastumisesta.

Jos AVH-potilas saa yhden epileptisen kohtauksen heti sairastumisen jälkeen, hänelle ei välttämättä kehity epilepsiaa. Nämä alkuvaiheen kohtaukset ovat vielä aivoverenkiertohäiriön akuutteja oireita, kun taas yli viikon kuluttua ilmaantuvat kohtaukset voivat ennustaa epilepsian kehittymistä. Ohimenevään aivoverenkiertohäiriöön (TIA-kohtaus) voi joskus liittyä epileptinen kohtaus, mutta ei pysyvää epilepsiataipumusta.

Oireet

Epilepsian oireet riippuvat häiriön sijainnista ja leviämisestä aivoissa. Aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttamat epileptiset kohtaukset ovat yleensä paikallisalkuisia eli kohtauksen aiheuttaa paikallinen häiriö aivojen toiminnassa. Oireena voi olla esimerkiksi halvautuneen puolen raajan nykiminen tai aistitoimintojen häiriöt.

Epileptinen purkaus saattaa levitä aivoissa paikallista alkamiskohtaansa laajemmalle, jolloin voi seurata käyttäytymisen häiriöitä ja tajunnan hämärtyminen. Jos se leviää koko aivojen alueelle, seurauksena on ns. yleistynyt tajuttomuus-kouristuskohtaus, johon liittyy kaikkien raajojen jäykistely ja kouristelu sekä kohtauksen jälkeen vielä lyhyen aikaa kestävä tajuttomuus. Kohtaukset kestävät tavallisesti 1 – 2 minuutin ajan.

Kohtaukseen liittyvä jälkitila saattaa kestää tunteja. Sen aikana potilaalla voi esiintyä sekavuutta, väsymystä ja toimintakyvyn laskua. Mikäli alkuperäiseen aivoverenkiertohäiriöön on liittynyt esimerkiksi toispuolihalvaus tai puhehäiriö, saattaa jälkitilaan liittyä näitä oireita. Usein potilaat valittavat kohtauksen jälkeen päänsärkyä ja lihaskipua.

Kohtauksen ensiapu

Potilas tulee lähettää sairaalahoitoon välittömästi, jos kohtausoire kestää yli 5 – 10 minuuttia tai kohtauksia esiintyy useampia peräkkäin.

Kohtauksen aikana on tärkeää:

  • pysytellä potilaan vierellä kunnes hän palaa tajuihinsa
  • estää potilasta vahingoittamasta itseään

Yleistyneen tajuttomuus-kouristuskohtauksen aikana on lisäksi tärkeää:

  • turvata hengitys asettamalla potilas kylkiasentoon
  • olla laittamatta mitään potilaan suuhun
  • pidättäytyä vastustelemasta potilaan liikkeitä.

Epilepsian diagnosointi ja hoito

Kohtaustyypin määrittäminen on tärkeää epilepsian diagnosoinnin ja hoidon kannalta. Silminnäkijän tarkka kuvaus kohtauksesta on usein keskeinen kohtaustyypin määrittämisessä.

Diagnoosin selvittämiseksi voidaan tarvita aivosähkökäyrätutkimus (EEG), jolla rekisteröidään isoaivokuoren sähköistä toimintaa. Aivojen tietokonetomografia (CT) tai aivojen magneettitutkimus (MRI) saattavat myös olla tarpeen.

Epilepsian hoito perustuu pitkäaikaiseen ja säännölliseen lääkehoitoon, jonka tavoitteena on potilaan kohtauksettomuus. Lääkehoito kestää yleensä useita vuosia tai koko loppuelämän. Useimmiten yksi epilepsialääke estää uudet kohtaukset, mutta osalla potilaista onnistunut hoito voi vaatia usean lääkkeen kokeilua.

Epilepsiapotilaan itsehoitoon kuuluvat säännölliset elämäntavat, monipuolinen ruokavalio ja riittävä lepo. Kohtauksille altistavia tekijöitä tulee välttää. Näitä ovat muun muassa valvominen, liiallinen alkoholin käyttö ja lääkkeiden unohtaminen.