Tays / neurologia ja kuntoutus
Aivoverenkiertohäiriöpotilaan ohjaus
Aivoverenkiertohäiriön riskitekijöiden lääkehoito
Tulosta ohje tästä
Aivoverenkiertohäiriön uusiutumisen ehkäisemisessä keskeistä on sairastumiseen vaikuttaneiden riskitekijöiden hoito. Ensisijaisesti näihin pyritään vaikuttamaan elintapoja muuttamalla, mutta lähes aina myös lääkehoito on tarpeen.
Verenpainelääkitys aloitetaan usein, vaikka verenpaine olisi niin kutsulla hoitoalueellakin (systolinen verenpaine alle 140 mmHg). Aivoverenkiertohäiriön jälkeen verenpainelääkkeenä käytetään useimmiten ns. ACE-estäjiin, angiotensiinireseptorin salpaajiin tai kalsiumkanavan salpaajiin kuuluvia lääkkeitä. Jos yksi lääke ei laske verenpainetta riittävästi, siirrytään yhdistelmälääkitykseen, jolloin voidaan käyttää kahta tai useampaa verenpainelääkettä yhtaikaa. Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet ovat usein yhdistelmälääkityksen osana. Beetasalpaajia käytetään, jos potilaalla on sepelvaltimotauti tai eteisvärinä.
Kolesterolilääkitys statiineilla aloitetaan nykysuositusten mukaisesti useimmille aivoverenkiertohäiriöpotilaille. Statiinihoidon keskeinen tavoite on ehkäistä valtimokovettumataudin etenemistä.
Diabeteksen hoitoon aloitetaan tarvittaessa lääkitys tai tehostetaan entistä. Sairastumisen alkuvaiheessa verensokeri voi tilapäisesti nousta stressireaktion seurauksena myös potilaalla, jolla ei diabetesta ole. Kohonnutta verensokeria hoidetaan aivoverenkiertohäiriön akuuttivaiheessa yleensä lyhytvaikutteisella insuliinilla. Sokerirasituskoe on yleensä syytä tehdä avohoidossa sokeritaudin toteamiseksi aivoinfarktin sairastaneilla. Hoidon kulmakivenä ovat elintapamuutokset (ruokavalio, painon pudotus, liikunta), joita lääkehoito tarvittaessa täydentää.
Jos sairastuneella on jokin sydänsairaus, hän saattaa tarvita sydämen toimintaa parantavia tai rytmihäiriöitä ehkäiseviä lääkkeitä. Jos aivoverenkiertohäiriön syy on sydänperäinen, esimerkiksi eteisvärinän aiheuttama embolia (verihyytymä), aloitetaan usein verenohennus- eli antikoagulanttihoito.