Tays / neurologia ja kuntoutus
Aivoverenkiertohäiriöpotilaan ohjaus

Aivoverenkiertohäiriöpotilaalle tehtävät tutkimukset

Tulosta ohje tästä

Aivoverenkiertohäiriöpotilaan tultua sairaalaan ensimmäinen tutkimus on lääkärin tekemä haastattelu ja neurologinen tutkimus. Haastattelussa selvitetään erityisesti sairastumiseen liittyvät tapahtumat ja oireet, muut sairaudet sekä aivoverisuonisairauksien riskitekijät. Lääkäri tutkii, minkälaisia näkyviä toimintahäiriöitä aivoverenkiertohäiriö on aiheuttanut (esimerkiksi halvausoireet) sekä verenkiertoelimistön tilan.

Lääkärin tutkimuksen perusteella pystytään jo melko pitkälle päättelemään, minkälaisesta vauriosta on kysymys ja mitä tekijöitä on sen taustalla. Sen perusteella lääkäri myös arvioi muiden tutkimusten tarpeen. Tutkimuksilla pyritään selvittämään diagnoosin lisäksi sairastumisen syyt ja riskitekijät, jotta voidaan suunnitella oikeanlainen hoito ja estää sairauden uusiutuminen.

• Aivoverenkiertohäiriöpotilaalle tehdään sairaalaan tulovaiheessa aivojen (CT) ja tarvittaessa myös kaula- sekä aivoverisuonientietokonetomografia. Tutkimus tehdään aivoverenvuodon sekä iskeemisessä aivoverenkiertohäiriössä aivoverisuonitukoksen ja sen seurauksena syntyneen aivoinfarktin kuvantamiseksi. Tarvittaessa myöhemmin tehdään tarkentavana tutkimuksena aivojen magneettikuvaus (MRI).

• Sydänfilmin (EKG) ja rintakehän röntgenkuvauksen (thorax-kuva, ”keuhkokuva”) avulla tutkitaan sydämen ja muun verenkiertoelimistön sekä keuhkojen tilaa.

• Laboratoriotutkimuksilla selvitetään mm. elimistön nestetasapainoa, mahdollisia tulehduksia ja aivoverenkiertohäiriön riskitekijöitä.

• Kaulasuonten ja sydämen ultraäänitutkimuksilla selvitetään riskitekijöitä ja sairastumisen syitä, jos potilaalla on iskeeminen aivoverenkiertohäiriö.

• Vuorokauden kestävä sydänfilmirekisteröinti (Holter-tutkimus) voidaan tehdä epäiltäessä sydämen ajoittaista rytmihäiriötä. Mahdollisia rytmihäiriöitä etsitään myös aivoverenkiertohäiriöyksikössä tapahtuvalla monitoriseurannalla.