Tays / neurologia ja kuntoutus
Aivoverenkiertohäiriöpotilaan ohjaus

Aivoverenkiertohäiriöt ja mieliala- ja persoonallisuusmuutokset

Tulosta ohje tästä

Suru ja masennus ovat normaaleja sairastumiseen ja toimintakyvyn heikentymiseen liittyviä reaktioita. Suru on ihmisen keino käsitellä menetystä ja surutyö auttaa uuteen elämäntilanteeseen sopeutumisessa.

Jokainen käsittelee suruaan eri tavoin ja surutyö voi tapahtua hyvin eri aikaan eri potilailla. Esimerkiksi oiretiedostuksen puutteellisuus usein siirtää surunreaktiota. Masennuksen oireiden tunnistaminen ja erottaminen surutyöstä on tärkeää, koska masennus sitoo potilaan voimavaroja, vaikeuttaa kuntoutumista ja hidastaa toipumista. Aivoverenkiertohäiriöpotilaista 30 – 40 prosenttia kärsii masennuksesta sairastumisen jälkeen.

Masennuksen syyt aivoverenkiertohäiriöpotilaalla

Aivoverenkiertohäiriöpotilaan masennuksen syynä voivat olla sairauden aiheuttamat toimintakyvyn häiriöt, jotka uhkaavat potilaan itsenäisyyttä ja elämänhallinnan tunnetta. Masennuksen syy voi olla myös elimellinen. Tutkimuksissa on osoitettu, että aivoverenkiertohäiriön aiheuttama aivokudoksen vaurio tietyssä aivojen osassa voi aiheuttaa potilaan masennuksen. Etenkin potilailla, joilla aivoinfarkti on vaurioittanut vasemman otsalohkon kuorikerrosta, on havaittu vakavaa masennusta.

Masennuksen oireita ovat mm.

• haluttomuus
• unihäiriöt
• ruokahalun muutokset
• mielihyvän tuntemusten ja elämäninnon heikkeneminen
• epämääräiset kivut ja säryt

Muut oireet, kuten afasia ja muistihäiriöt, voivat vaikeuttaa aivoverenkiertohäiriöpotilaan masennuksen tunnistamista.

Masennuksen hoito

Masentunutta potilasta voi tukea kuuntelemalla, lohduttamalla ja ohjaamalla potilasta sellaisiin toimintoihin, joihin hän kykenee. Omatoiminen selviytyminen luo onnistumisen kokemuksia ja parantaa itseluottamusta. Myös tieto sairaudesta poistaa epärealistisia pelkoja. Lääkehoito on tarpeen, jos oireet ovat vaikeita ja estävät potilaan kuntoutumista. Paras hoitoyhdistelmä on yleensä lääkitys ja keskusteluapu.

Potilaalla voi esiintyä myös aloitteettomuutta ilman masennusta. Tällöin taustalla ovat yleensä toiminnanohjauksen häiriöt.

Muita yleisiä tunnereagoinnin ja käyttäytymisen muutoksia ovat yli-iloisuus tilanteeseen nähden, korostunut vitsikkyys, apaattisuus, välinpitämättömyys, estottomuuden lisääntyminen sekä pakkoitku ja -nauru. Potilas itkee tai nauraa vähäisestä syystä tai väärässä tilanteessa. Tällöin itku ja nauru ovat mekaanista pakkoitkua ja -naurua, eivätkä ne vastaa potilaan tunne-elämyksiä.

Aivoverenkiertohäiriöön saattaa liittyä muutoksia omien tunneviestien ilmaisemisessa ja toisten henkilön tunneviestien tulkitsemisessa, etenkin oikean aivopuoliskon verenkiertohäiriön jälkeen. Potilaan puhe voi olla äänensävyltään yksitoikkoista ja kasvot ilmeettömät. Äänensävy ja ilmeet voivat olla ristiriidassa sen kanssa, mitä potilas kertoo ja tuntee, esimerkiksi masennus ei välity potilaan olemuksesta. Potilaalla voi olla vaikeuksia tunnistaa toisen henkilön puheen tunnesisältöä ja äänen painotusta, tulkita eleitä ja ilmeitä, ymmärtää huumoria ja havaita toisen tunnetiloja. Tällöin potilaan on vaikea päätellä onko toisen henkilön puhe vitsikästä, hellää vai vihaista. Hän ei osaa tulkita toisen henkilön kiireistä olemusta tai pahaa mieltä.

Tunnekäyttäytymisen muutokset aiheuttavat usein väärinkäsityksiä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tunneviestinnän häiriöt eivät tarkoita tunnekokemusten puuttumista. Potilaan tunnekokemukset säilyvät vaikka hän ulkoisesti saattaakin vaikuttaa tunne-elämältään ailahtelevalta. On myös syytä muistaa, että sopimaton käytös ei ole tahallista.

Ympäristön ei pidä mennä mukaan potilaan epäsopivaan käyttäytymiseen, vaan on hyvä kiinnittää potilaan huomio muualle ja antaa hänelle asiallista palautetta. Yleensä myös tunnekäyttäytymisen muutokset lievenevät ajan mittaan.