Tays / neurologia ja kuntoutus
Aivoverenkiertohäiriöpotilaan ohjaus

Aivoverenkiertohäiriöt ja virtsaamisen ja ulostamisen häiriöt

Tulosta ohje tästä

Virtsaaminen

Virtsaamisen tahdonalainen säätely tapahtuu lähinnä aivokuoren otsa- ja päälakilohkossa. Aivoverenkiertohäiriö saattaa aiheuttaa virtsarakon neurogeenisen toimintahäiriön. Neurogeenisellä rakon toimintahäiriöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa sekä virtsarakon että virtsaputken hermotus on vaurioitunut. Seurauksena saattaa esiintyä:

• pidätyskyvyttömyyttä (inkontinenssia), jolloin potilas kastelee
• virtsarakkoon saattaa kertyä jäännösvirtsaa (residuaalivirtsa), jota potilas ei tuntopuutosten vuoksi pysty tunnistamaan
• tihentynyttä virtsaamisen tarvetta
• virtsatieinfektioita

Akuuttivaiheessa sairaalassa aivoverenkiertohäiriöpotilaalle laitetaan usein kestokatetri, jotta saadaan tehtyä tarpeelliset hoito- ja tutkimustoimenpiteet. Kestokatetri poistetaan mahdollisimman pian, koska se saattaa aiheuttaa kroonisen virtsatieinfektion, virtsakivenmuodostuksen sekä virtsaputkikomplikaatioita. Jos virtsarakko ei tyhjene normaalisti, aloitetaan mahdollisimman pian toistokatetrointi.

Toistokatetroinnilla tarkoitetaan rakon säännöllistä tyhjentämistä katetrin avulla 4 – 6 kertaa vuorokaudessa. Suositeltavaa on, että kerralla katetroitava määrä ei ylitä 400 millilitraa. Toistokatetrointi vähentää infektioita ja kastelemista sekä parantaa potilaan selviytymistä sosiaalisessa yhteisössä.

Aivoverenkiertohäiriöpotilas avustetaan säännöllisin väliajoin WC:hen. Tavoitteena on kastelun vähentäminen. Kasteluun liittyviä haittoja pyritään minimoimaan käyttämällä vaippoja. Miespotilaalla voidaan käyttää urinaalia (virtsankerääjää). Virtsaamispäiväkirjaan merkitään virtsaamisajat. Jäännösvirtsan mittaaminen on tarpeellista, jotta tiedetään, miten hyvin rakko tyhjenee. Runsas rakkoon jäävä virtsa altistaa virtsatieinfektioille.

WC-toimintoja harjoitellaan hoitajan kanssa päivittäisten toimintojen yhteydessä. Jotta aivoverenkiertohäiriöpotilas pystyy itsenäisesti suoriutumaan virtsaamisesta, hänen pitää osata ennakoida virtsaamisen tarve, kyetä löytämään WC, avata WC:n ovi, päästä WC:hen, sulkea ovi, kyetä riisumaan, löytää sopiva asento virtsaamista ajatellen, säilyttää ja hallita vartalon tasapaino virtsaamisen ajan, kyetä pyyhkimään, kyetä pukeutumaan, huuhdella WC, pestä kädet sekä avata ja sulkea ovi lähtiessään.

Ihmissuhteiden ja sosiaalisen elämän kannalta virtsan pidätysongelmat ja virtsarakon tyhjentämisvaikeudet ovat hyvin kiusallisia. Tämä saattaa johtaa eristäytymiseen ihmissuhteissa ja sosiaalisessa elämässä.

Rakon toimintahäiriöiden hoito on yksilöllistä. Hoitoa voidaan antaa melko tehokkaasti. Aktiivisella hoidolla voidaan pyrkiä potilaan elämänlaadun parantamiseen. Jos rakko-oireet saadaan hallintaan, potilas nukkuu paremmin, on tyytyväisempi seksielämäänsä, jaksaa osallistua sosiaaliseen elämään ja mahdollisesti myös työelämään.

Ulostaminen

Aivoverenkiertohäiriö voi aiheuttaa potilaalle ummetusta ja/tai ulosteen pidätyskyvyttömyyttä. Ummetuksella tarkoitetaan sekä normaalia harvempaa ulostamistaajuutta että ulostamisvaikeutta. Potilaalla voi ohimenevästi esiintyä ummetusta esimerkiksi:

• ruokailutottumusten muutosten
• matkojen
• psyykkisten jännitystilojen
• lyhytaikaisen sairaalassaolon yhteydessä.

Aivoverenkiertohäiriöpotilaan sairaalajakson alkuvaiheessa on syytä heti kiinnittää mahdolliseen ummetukseen huomiota, jotta tila ei pitkittyisi ja mutkistuisi.

Ummetuksen syitä pitkään sairaalahoidossa olevalla potilaalla voivat olla aivoverenkiertohäiriön lisäksi

• liikunnan puute
• nesteiden vähäinen nauttiminen
• ravinnon niukka kuitumäärä
• kyvyttömyys huolehtia ulostamisesta ajallaan
• suolistosairaudet, peräaukon kivuliaat haavaumat, masennus, diabetes
• erilaiset lääkkeet

Jos potilaalla on ummetusta, hänet ohjataan ja avustetaan WC:hen säännöllisesti. Ympäristö rauhoitetaan WC-käynnin ajaksi ja huolehditaan intimiteettisuojasta. Potilaan istumatasapainon varmistamisesta on tarvittaessa huolehdittava esimerkiksi turvavyön avulla. Ummetusta hoidetaan kuitupitoisella ravinnolla ja riittävällä nesteytyksellä, vähintään 1,5 l /vuorokausi. Leseet aamupuuron tai jogurtin joukossa sekä luumut auttavat usein ummetuksen hoidossa. Tarvittaessa voidaan käyttää ulostuslääkkeitä. Jos ulostuslääkkeet eivät auta, tyhjennetään ulostemassa pienoisperäruiskein tai vesiperäruisketta avuksi käyttäen säännöllisesti. Ummetusta aiheuttavat lääkkeet pyritään lopettamaan.

Jos aivoverenkiertohäiriöpotilaalla on ulosteen pidätyskyvyttömyyttä, käytetään potilas säännöllisesti WC:ssä. Väliaikoina käytetään vaippoja. Myös kotona vuoteen suojana on hyvä käyttää tavallisen lakanan lisäksi vuodesuojalakanaa.