Tays / neurologia ja kuntoutus
Aivoverenkiertohäiriöpotilaan ohjaus
Kaula- tai nikamavaltimon dissekaatio eli verisuonen seinämän repeämä
Tulosta ohje tästä
Kaula- tai nikamavaltimon dissekaatio eli verisuonen repeämä
Dissekaatiossa verisuonen seinämä repeää kerroksistaan (ikään kuin halkeaa) ja suonen kerrosten väliin työntyy verta. Dissekaatio voi aiheuttaa ohimenevän aivoverenkiertohäiriön (TIA:n) tai aivoinfarktin, koska repeämäkohtaan syntyy verihyytymää, josta voi verenvirtauksen mukana irrota osa (embolia) ja kulkeutua pienempiin aivoverisuoniin, tai pahimmillaan pullistuva verisuonen seinämä voi ahtauttaa ja tukkia valtimon.
Dissekaatio on tavallisimpia aivoinfarktin syitä alle 50-vuotiailla, iäkkäillä potilailla se on harvinaisempi. Dissekaatiota voi edeltää pään tai kaulan alueen trauma, esimerkiksi retkahdusvamma, mutta se voi syntyä myös spontaanisti.
Kaulavaltimon alueelle syntyneen dissekaation oireena voi esiintyä saman puoleista kaula-, ohimo- ja silmäntakaista kipua ja näön hämärtymistä sekä vastakkaisen puolen halvaus-oireita.
Jos dissekaatio on nikamavaltimossa, oireena voi olla esim. niska-, korva- tai takaraivopäänsärky, näön hämärtyminen, tasapainovaikeus, huimaus, pahoinvointi, kaksoiskuvat ja raajojen koordinaation häiriö.
Dissekaatio todetaan valtimoiden tietokonetomografiakuvauksella eli CTA:lla. Hoitona aloitetaan veren hyytymistä estävä antikoagulanttihoito, jolla pyritään estämään lisähyytymien syntyminen ja tilanteen paheneminen. Alkuvaiheessa käytetään pistoksina annettavaa pienimolekyylistä hepariinia, jonka vaikutus alkaa nopeammin kuin suun kautta annosteltavan antikoagulantin. Tilanne vakiintuu ja verisuoni paranee yleensä puolen vuoden kuluessa, mikä varmistetaan CTA-kontrollikuvauksella. Tällöin voidaan antikoagulantti usein vaihtaa muuhun veritulppien muodostumista ehkäisevään lääkitykseen.