Epävakaan potilaan päihdehoito

Epävakaat potilaat käyttävät päihteitä usein kaoottisella ja vaikeasti ennustettavalla tavalla. Käytetty päihde ja sen käyttötapa liittyy usein sosiaaliseen tilanteeseen, jossa päihdettä käytetään. Monipäihdekäyttö on yleistä, samoin päihteiden käyttö sietämättömien olotilojen hallintaan. Sen jälkeen kun riippuvuus on kehittynyt, kyseistä päihdettä käytetään vieroitusoireitten estämiseksi.

Persoonallisuus- ja päihdehäiriön integroitu hoito toteutuu parhaiten erityistason päihdehoitoyksikössä (esimerkiksi A-klinikka) tai psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, etenkin jos persoonallisuushäiriö on vaikea tai potilas on itsetuhoinen. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät huumeongelmaiset potilaat saattavat hyötyä huumeongelman ja persoonallisuushäiriön samanaikaisesta hoidosta.

Epävakaat henkilöt käyttävät päihteitä usein tunnesäätelyn apuvälineinä. Jos muita keinoja tunnesäätelyn tueksi ei ole löytynyt, raitistumisen jälkeen epävakaat henkilöt ovat alttiita muuhun pakonomaiseen käyttäytymiseen kuten ongelmapelaamiseen, pakonomaiseen syömiseen, ostoksiin tai seksuaaliseen käyttäytymiseen.

Epävakaan persoonallisuuden omaavan henkilön päihdehoito etenee usein tavallista hitaammin. Terapeutin odotusten tulee olla realistisia ja hänen tulee valmistautua käyttäytymiseen, joka testaa hoitosuhdetta. Psykoedukaatio molemmista ongelmista on tärkeää. Epävakauden ja päihdeongelman hoito ei välttämättä etene samaan tahtiin. Kirjalliset sopimukset voivat auttaa luomaan turvallisen hoitoilmapiirin, estää retkahduksia tai edistää toivottua käyttäytymistä.

Terapeutin luotettavuus on erityisen tärkeää. Kaikki muutokset aikataulussa tai häiriöt terapiatilanteessa ovat haitaksi hoitosuhteen kehittymiselle. Terapeutin poissaolo esim. loman vuoksi voi lisätä epävakaata käytöstä ja siihen tulee valmistautua. Kirjalliset yksinkertaiset sopimukset ja kriisisuunnitelmat turvallisuuden lisäämiseksi ovat hyödyksi. Itsensä vahingoittamisen riskin arviointi on tärkeää, samoin psykoottisten ja dissosiatiivisten oireitten arviointi.

Epävakaan asiakkaan osallistuessa päihdehoidon ryhmäterapiaan on syytä huomioida muutamia asioita: Kirjalliset sopimukset ja säännöt ryhmäkäyttäytymisestä (esim. ryhmän aikataulu, luottamuksellisuus, päihteettömyys ja pidättäytyminen itsensä vahingoittamisesta), ryhmäläisten valinta epäterveitten ilmiöitten minimoimiseksi huomioiden ryhmäläisten haavoittuvuus esim. hyväksikäytölle. Läheiset suhteet ryhmäläisten välillä ovat useimmiten haitallisia.

Alkuvaiheessa keskitytään uusien taitojen ja epämukavuuden siedon kehittämiseen sekä elämänolosuhteitten parantamiseen sekä impulsiivisuuden ja itseä vahingoittavan käyttäytymisen vähentämiseen. Fokus tulee pitää käyttäytymisessä, varhaisten muistojen tai traumojen käsittelystä ei tässä vaiheessa ole hyötyä. Käyttäytymisen tsekkauslistat voivat olla hyödyksi. Oma-apuryhmiin osallistumisesta on hyötyä, mutta kaikki eivät kykene osallistumaan niihin heti hoidon alussa. Psykoedukaatio tukihenkilölle on hyödyksi ja tukihenkilön valintaan on syytä kiinnittää huomiota.