Persoonallisuushäiriöiden etiologia ja epidemiologia

Persoonallisuushäiriöillä tarkoitetaan pitkäaikaisia, toistuvia ja joustamattomia ajattelu- ja käyttäytymismalleja, jotka ilmenevät eri elämänalueilla. Osaa näistä poikkeavista ajattelu- sekä käyttäytymismalleista asianomainen ei itse tiedosta. Persoonallisuushäiriö aiheuttaa usein henkilölle itselleen ja/tai hänen läheisilleen kärsimystä ja haittaa sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Persoonallisuushäiriöille altistavat ja/tai niihin liittyvät neurobiologiset poikkeavuudet, traumaattiset tapahtumat, puutteelliset psykologiset sopeutumiskeinot ja ihmissuhdevaikeudet altistavat myös muille mielenterveyden häiriöille, etenkin mieliala-, ahdistuneisuus-, syömis- ja päihdehäiriöille. Häiriöt alkavat yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa ja jatkuvat jollain tasolla läpi aikuisiän. Niiden vaikeusaste vaihtelee. Usein lapsuuden ja nuoruuden aikaiset sopeutumishäiriödiagnoosit saattavat edeltää persoonallisuushäiriödiagnoosia. Persoonallisuushäiriödiagnoosin asettaminen on asianmukaista vasta lähempänä aikuisikää.

Persoonallisuushäiriöiden esiintyvyys väestössä on noin 10 prosenttia (vaihteluväli 4,4–15,0). Niiden esiintyvyys saattaa vaihdella eri kulttuureissa ja eri aikakausilla. Persoonallisuushäiriöt muodostavat keskenään heterogeenisen, mutta kuitenkin muista mielenterveyshäiriöistä erottuvan ryhmän. Persoonallisuushäiriöisen henkilön persoonallisuudessa ja käyttäytymistavoissa on vakavia häiriöitä, joiden taustalla ei ainakaan suoranaisesti ole elimellinen syy tai muu psykiatrinen häiriö.

Diagnostiset kriteerit

Eri persoonallisuushäiriöt ICD-10 -tautiluokituksessa:

F60.0 Epäluuloinen persoonallisuus
F60.1 Eristäytyvä (skitsoidi) persoonallisuus
F60.2 Epäsosiaalinen persoonallisuus
F60.3 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus
F60.4 Huomionhakuinen persoonallisuus
F60.5 Vaativa persoonallisuus
F60.6 Estynyt persoonallisuus
F60.7 Riippuvainen persoonallisuus
F60.8 Muut määritellyt persoonallisuushäiriöt
F60.9 Sekamuotoiset ja muut persoonallisuushäiriöt

Epäluuloiselle persoonallisuudelle on luonteenomaista epäluuloisuus, ylenmääräinen herkkyys takaiskuille, vaikeus antaa anteeksi sekä taipumus kokemusten vääristämiseen. Piirteisiin voivat kuulua lisäksi toistuvat, perusteettomat epäilykset esimerkiksi puolison uskottomuudesta sekä voimakas tietoisuus omista oikeuksistaan. Usein esiintyy myös liiallista itsekeskeisyyttä tai omahyväisyyttä.

Eristäytyvä persoonallisuus vetäytyy pois tunnepitoisista tai muista sosiaalisista suhteista mielikuvitukseen, yksityisiin harrastuksiin tai itsetutkiskeluun. Tunteiden ilmaisun tai mielihyvän kokemisen kyky on rajoittunutta.

Epäsosiaaliselle persoonallisuudelle on ominaista piittaamattomuus sosiaalisista velvollisuuksista sekä välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan. Epämiellyttävät kokemukset, esimerkiksi rangaistukset eivät kovin helposti muuta tällaista käyttäytymistä. Turhautumisen sietokyky sekä aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kynnys on alhainen.

Epävakaa persoonallisuushäiriö on vaikea, potilaan toimintakykyä merkittävästi heikentävä häiriö, jota esiintyy väestössä keskimäärin 0,6 prosentilla. Epävakaan persoonallisuushäiriön kolme keskeistä oireulottuvuutta ovat tunne-elämän epävakaus, käyttäytymisen säätelyn häiriö sekä alttius vuorovaikutussuhteiden ongelmiin.

Huomionhakuiselle persoonalle on ominaista pinnallinen ja epävakaa tunne-elämä, suurieleinen ja teennäinen esiintyminen, liioitteleva tunteiden ilmaiseminen, alttius vaikutteille, itsekeskeisyys, omien halujen tyydyttäminen ja toisten huomion laiminlyönti, herkkä loukkaantuvuus sekä jatkuva huomion, arvonannon ja jännityksen etsintä.

Vaativalle persoonallisuudelle tyypillistä on epäily, täydellisyyden tavoittelu, liikatunnollisuus, pikkutarkkuus, huolellisuus, itsepäisyys, varovaisuus ja jäykkyys. Henkilöllä saattaa olla hellittämättömiä epämieluisia ajatuksia tai yllykkeitä, jotka ovat lievempiä kuin pakko-oireisessa häiriössä.

Estyneelle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia jännityksen, pelon, epävarmuuden ja alemmuuden tunteet. Henkilöllä on suppea lähipiiri ja hän kaipaa lakkaamatta hyväksyntää ja kiintymystä, on yliherkkä hylkäämiselle ja arvostelulle sekä pyrkii välttämään tiettyjä toimintoja liioittelemalla jokapäiväisiin tilanteisiin liittyviä mahdollisia vaaroja ja uhkia.

Riippuvaiselle persoonallisuudelle on tyypillistä laaja-alainen alistuva tukeutuminen toisiin ihmisiin omaa elämää koskevien suurten ja pienten päätösten teossa, voimakas hylätyksi tulemisen pelko, avuttomuuden ja kyvyttömyyden tunne, alistuva mukautuminen vanhempien ja muiden ihmisten toiveisiin sekä heikko kyky vastata arkielämän vaateisiin. Henkilö siirtää usein mielellään vastuuta muille.

Muihin määriteltyihin persoonallisuushäiriöihin voidaan luokitella ICD-10 tautiluokituksesta puuttuvat, mutta kliinisesti tunnistettavat persoonallisuushäiriöt, esimerkiksi narsistinen, epäkypsä, passiivis-vihamielinen tai depressiivinen. Tätä diagnoosia käytetään, jos häiriö täyttää kohdassa F60 määritetyt persoonallisuushäiriön yleiset kriteerit, mutta mikään edellä mainituista luokista ei sovi. Tätä koodia käytettäessä on erityisen tärkeää kuvata häiriö myös sanallisesti.

Sekamuotoisia tai muita persoonallisuushäiriöitä  ovat esimerkiksi häiriöt, jotka täyttävät luonteeltaan persoonallisuushäiriöiden yleismääritelmän, mutta joissa esiintyy usean eri persoonallisuushäiriön piirteitä, ilman että mikään yksittäinen persoonallisuushäiriö on luokiteltavissa. Sekamuotoinen persoonallisuushäiriö on työdiagnoosi, joka kertoo, että tutkimus- ja hoitovaihe on vielä kesken.

Hoitojärjestelmän haasteita ovat persoonallisuushäiriöiden tunnistaminen, diagnosointi, asianmukaiset hoitoketjut sekä riittävän osaamisen varmistaminen.

Hoito-ohjelmassa käytetty jaottelu

Tämä hoito-ohjelma käsittelee persoonallisuushäiriöitä seuraavan kliinisen luokituksen mukaisesti:

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat epävakaa persoonallisuushäiriö sekä persoonallisuushäiriöt, joissa on piirteitä epävakaasta persoonallisuudesta.

Toisen ryhmän muodostavat riippuvainen, vaativa, depressiivinen sekä estynyt persoonallisuus.

Kolmannen ryhmän muodostavat eristäytyvä (skitsoidi) sekä epäluuloinen persoonallisuus.