Tays / raskaus ja synnytys
Ohje terveydenhuollon ammattilaisille

Pitkäaikaissairaudet ja raskaus

Astma ja raskaus

Astmapotilaita ei tarvitse seurata äitiyspoliklinikalla. Tarvittaessa keuhkolääkärin konsultaatio. Tavoitteena on mahdollisimman hyvä astman hoitotasapaino niin raskauden kuin synnytyksenkin aikana.

Endokrinologiset sairaudet

Diabetes

Diabetes, raskaus ja synnytys

Kilpirauhassairaudet 

Hypertyreoosi

Basedowin taudin hypertyreoosi tai aikaisempi Basedowin tauti, jossa TSHRAb on koholla

Jos potilaalla on ollut Basedowin tauti tai hän on joskus sairastanut kilpirauhasen liikatoimintaa, tutkitaan TSHRAb. Jos vasta-aineita todetaan, tehdään lähete ensimmäisen lääkärikäynnin yhteydessä, viimeistään h 16. TSH-reseptorivasta-aineet menevät istukan läpi sikiöön ja saattavat aiheuttaa sikiön hypertyreoosin, vaikka äiti on eutyreoottinen. Mikäli vasta-aineita ei todeta, raskauden seuranta jatkuu neuvolassa normaalisti

Hypertyreoosin hoitona käytettävät lääkkeet läpäisevät istukan ja vaikuttavat myös sikiön kilpirauhasen toimintaan. Samoin äidin kilpirauhasta stimuloivat vasta-aineet (TSHRAb) läpäisevät istukan ja stimuloivat myös sikiön kilpirauhasta. Sikiön seurantamenetelmiä ovat mm CTG:ssä nähtävä syketaso, ultraäänitutkimus (mahdollinen hydrops, sydämen toiminnan häiriöt, kasvun häiriöt, struma) sekä napasuonipunktio sikiön kilpirauhasfunktion selvittämiseksi (TSH, T4V, T3V, TSHRAb).

Äidin hypertyreoosista ja sen lääkityksestä sekä mahdollisista stimuloivista vasta-aineista pitää informoida pediatria (iPana sikiön määräykset). Vastasyntynyt saattaa vasta muutaman päivän ikäisenä kehittää tyreotoksikoosin Hypotyreoosi

Hypotyreoosi

Muun syyn kuin Basedowin taudin pohjalta hoidetaan perusterveydenhuollossa.

Epäiltäessä hypotyreoosia diagnostiikka perustuu TSH-tasoon.  Jos raskaana olevalla todetaan kliininen hypotyreoosi (TSH >10mU/l), aloitetaan Thyroxin 0,2ug/kg (70kg painoisella 150ugx1). Jos todetaan subkliininen hypotyreoosi (TSH 4-10 mU/l), aloitetaan Thyroxin 50ugx1.  Jos äidin TPO-vasta-aineet ovat positiiviset ja TSH 2,5-4mU/l, aloitetaan Thyroxin 25 ug x1. Jos TSH on 2,5-4mU/l mutta TPO-vasta-aineet negatiiviset, kilpirauhaskokeita seurataan ja aloitetaan Thyroxin 25ugx1, jos TSH on 4 viikon jälkeen kontrolloituna edelleen yli 2,5mU/l.

Tyroksiinilääkitystä käyttävien hypotyreoosipotilaiden TSH ja T4V tutkitaan 1. neuvolakäynnillä lähtötason määrittämiseksi ja sen jälkeen 4-6 viikon välein rvk 20 asti, tämän jälkeen kontrollit 2 kk välein, ellei annostus ole muuttunut. Tyroksiini-annoksen muuttuessa kannattaa seuraavan kontrolli olla 4 viikon kuluttua.

Yleensä raskauden aikana päivittäistä tyroksiiniannosta joudutaan nostamaan ainakin 25 mikrogrammalla. Lääkitystä suunniteltaessa tai muutettaessa kannattaa pyrkiä siihen, että annos on samansuuruinen joka päivä. Tutkimusten perusteella poikkeava annostus johtaa usein puutteelliseen hoidon toteuttamiseen.

Tyroksiinia käyttävän kilpirauhaspotilaan TSH-tavoite on < 2,5 mU/l, T4 v:lle ei ole viitearvoja raskaana olevalle. Yleensä raskauden aikana T4V on matala / normaali. Tyroksiinihoidetuilla äideillä T3V ja T4V eivät saa ylittää viiteväliä.

Trijodityroniinia tai eläinperäisiä kilpirauhasvalmisteita ei suositella käytettäväksi raskauden aikana.

Kilpirauhassairauksien hoito-ohjeet lääkärille

Hyperprolaktinemia

Pääsääntöisesti bromokriptiinilääkitys lopetetaan jos kyseessä on funktionaalinen hyperprolaktinemia tai mikroadenooma

Makroprolaktinoman tapaukset harkitaan erikseen

Raskautta edeltänyt bromokriptiinihoito ei anna aihetta erityiseen raskauden seurantaan. Seerumin prolaktiinitason määrittämiseen ei yleensä ole perusteita. Makroprolaktinoma saattaa suurentua raskauden aikana – nämä potilaat ovat sisätautilääkärin seurannassa ja hoidossa. Potilaalla ilmenevä päänsärky sekä näköhäiriöt voivat viitata aivolisäkekasvaimeen. Tällöin MRI on ensisijainen kuvantamistutkimus. Hyperprolaktinemiapotilaat saavat imettää.

Hypertensio

Ohje tulossa

Anemia

Anemian hoito raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen (NASY)

Tromboosi ja trombofilia

Krooniset munuaissairaudet ja raskaus

Krooninen glomerulonefriitti on riskitekijä liitännäisen pre-eklampsian kehittymiselle. Tämän vuoksi aloitetaan ASA 100mg profylaksi rvk 12 ja jatketaan rvk 36 asti.

Ellei komplikaatioita kehity, sopivat rutiiniluonteiset obstetriset kontrollit äitiyspoliklinikalla (tamperelaisten kohdalla osa käynneistä voi olla äitiysultrassa) voivat olla esim.

  • 18–20 viikko – rakenneultraääni, raskausriskien arviointi ja jatkoseurannan määrittäminen
  • 28-30 viikko – istukan toiminta
  • 36-38 viikko – loppuraskauden seuranta

Neurologiset sairaudet ja raskaus

Epilepsia

Epilepsiakohtaukset haittaavat sikiön kehitystä ja altistavat myös äidin komplikaatioille. Siksi epilepsian tulisi olla hyvässä hoitotasapainossa. Epileptikolla voi olla raskauteen vaikuttavia tausta- ja liitännäisongelmia.

Epilepsialääkkeet lisäävät riskiä sikiön malformaatioille ja mahdollisesti myös tulevan kehityksen ongelmille. Pyrkimyksenä on monoterapia mahdollisimman pienellä annostuksella, joka kuitenkin pitää kohtaukset poissa. Pyrkimyksenä on, että foolihappo 1mg/pv olisi aloitettuna jo ennen hedelmöitystä. Ellei foolihappoa ole aloitettu, se aloitetaan ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä ja käyttöä jatketaan ensimmäisen raskauskolmanneksen loppuun.

Epileptikoille tehdään rakenneultraäänitutkimus h 18–20 yleensä normaalissa seulontapaikassa. Ellei kliininen tilanne ole ongelmallinen, jatkoseuranta voi olla neuvolassa. Synnytystapana on pääsääntöisesti alatiesynnytys.

MS-tauti

MS-tauti ei vaikuta suoraan raskauteen. Suurimmalla osalla potilaista MS-oireet helpottavat raskauden aikana, mutta voivat pahentua synnytyksen jälkeen. Synnytystapa ratkeaa obstetrisin perustein. Normaalit puudutukset ovat sallittuja.

Synnyttäjän MS-tauti; sentraaliset puudutukset ja anestesia

  • Multippeliskleroosi, MS-tauti, on yleisin neurologisia puutoksia aiheuttava nuorten aikuisten sairaus.
  • MS-tauti on etiologialtaan tuntematon keskushermoston valkean aineen demyelinoiva immunologinen sairaus.
  • 80%:lla potilaista taudin kulku on aaltomainen ja 20%:lla suoraan etenevä. 10%:lla tauti todetaan raskauden aikana.
  • Taudin luonteeseen kuuluvat pahenemisvaiheet eli relapsit.
  • Useat tekijät, kuten stressi, uupumus, infektio ja kehon lämpötilan nousu , saattavat pahentaa taudin oireita ja provosoida pahenemisvaiheita.
  • MS-taudin oireet riippuvat vaurioiden sijainnista keskushermostossa.
  • Raskauden aikana MS-taudin pahenemisvaiheiden esiintyminen vähenee soluvälitteisen immuniteetin vaimentuessa ja humoraalisen immuniteetin voimistuessa
  • Synnytyksen jälkeen relapsien esiintyminen lisääntyy synnytystavasta tai kivunhoitomenetelmästä riippumatta.
  • N. 30% potilaista saa relapsin kolmen kuukauden kuluessa synnytyksestä ja n. 50% viiden kuukauden kuluessa.
  • Synnytyspuudutuksilla ja relapsien esiintymisellä ei ole todettu olevan yhteyttä.

MS-potilaan synnytyksen anestesiologiset näkökohdat

  • MS-tautia sairastavat synnyttäjät käyvät yleensä anestesialääkärin arviossa ennen synnytystä.

Esikäynnillä:

  • arvioidaan ja dokumentoidaan potilaan neurologinen tila
  • kiinnitetään erityistä huomiota mahdollisiin nielemisvaikeuksiin ja hengityksen riittävyyteen
  • kerrotaan potilaalle MS-taudin luonnollisesta kulusta synnytyksen jälkeen
  • kerrotaan potilaalle synnytyksenaikaisista puudutusmenetelmistä, myös sentraalisia puudutuksia voidaan yleensä käyttää yhteisymmärryksessä synnyttäjän kanssa
  • kirjataan kivunhoito- ja anestesiasuunnitelma synnytystä ja mahdollista anestesiaa vaativaa toimenpidettä varten

Synnytysanalgesia

  • ilokaasun käyttö on sallittua
  • tavanomaisia käytössä olevia laimeita opioidi-puuduteseoksia voidaan käyttää epiduraali- ja spinaalianalgesiaan

Keisarileikkausanestesia

  • tavanomaisia käytössä olevia laimeita opioidi-puuduteseoksia voidaan käyttää epiduraali- ja spinaalianestesiaan; sekä hyperbaarista, että isobaarista bupivakaiinia on käytetty kirjallisuuden mukaan ongelmitta
  • yhdistetty spinaali- ja epiduraalipuudutus mahdollistaa maltillisen spinaalipuudutuksen ja hyvän postoperatiivisen analgesian
  • voimakasoireisilla potilailla epiduraalipuudutus voi teoriassa olla turvallisempi kuin spinaalipuudutus
  • tavanomaisia yleisanestesia-aineita voidaan käyttää
  • oireisilla MS-potilailla suksametoni voi aiheuttaa hyperkalemian asetylkoliinireseptoreiden up-regulaation myötä
  • lihasrelaksaation palautuminen monitoroidaan

Muuta huomioitavaa

  • voimakasoireisen MS-potilaan hypotensio voi olla hoitoresistentti, mutta on hoidettava tehokkaasti selkäytimen iskeemisen vaurion välttämiseksi
  • hyvä kivunhoito sekä synnytyksen aikana, että mahd. leikkauksen jälkeen on tärkeää, kuten muillakin synnyttäjillä
  • normotermian ylläpito; antikolinergien käyttö voi nostaa potilaan lämpötilaa, parasetamolin käyttöä suositellaan lämpöilevällä synnyttäjällä
  • virtsaretentio on mahdollinen MS-potilaalla

Aivoverenkierron häiriöt

Aikaisemmin sairastetun aivojen alueen valtimotromboosin tai TIA-kohtausten jälkeen potilaalla on yleensä ASA-hoito, joka voi jatkua läpi raskauden.

Hoidettu valtimoaneurysma tai AV-malformaatio (leikattu tai radiologisesti embolisoitu) eivät indisoi erityistä raskauden seurantaa. Synnytystapa ratkeaa obstetrisin perustein.

Synnytystapa tuoreen vuodon jälkeen, hoitamattoman aneurysman tai aivotuumorin tapauksessa ratkaistaan neurokirurgin konsultaation perusteella.

Migreeni

Migreenikohtauksessa kertaluonteinen anti-inflammatoristen analgeettien käyttö parasetamolin ohella on mahdollista alku- ja keskiraskaudessa. Viimeisen kolmanneksen aikana raskausviikon 30 jälkeen kuitenkin käytön indikaation tulee olla erityisen tiukka ja sikiön vointia pitää seurata sikiön valtimotiehyen sulkeutumisriskin vuoksi.
Sumatriptaanin raskauden aikaisesta käytöstä on kertynyt kokemusta – haittavaikutuksia ei ole todettu.
Beettasalpaaja (propranololi, metoprololi) migreenin estolääkityksenä on mahdollinen.

Krooninen selkäsärky

Krooninen selkäsärky on yleinen vaiva. Potilaita on syytä rohkaista tukifunktiota ylläpitäviin ja vahvistaviin lihasharjoituksiin. Tukiliivistä voi olla toisille hyötyä. Hankalissa tapauksissa lähetetään fysioterapeutin konsultaatioon.

Synnytystapa on yleensä alatiesynnytys, sektio obstetrisin indikaatioin. Alatiesynnytyksen ei ole todettu pahentavan selkäoireita – ei myöskään iskiastapauksissa. Normaalit puudutukset ovat mahdollisia.

Myastenia gravis

Myastenia gravis diagnosoidaan kliinisen kuvan ja ENMG:n perusteella. Suurimmalta osalta löytyy asetyylikoliiniesteraasin reseptorin vasta-aineita. Vastasyntyneistä noin viidennes saa neonataalimyastenian, jonka kehittymistä ei voi ennustaa raskauden ajan löydösten perusteella.

Antikoliiniesteraasi pyridostigmiinia (Mestinon) voidaan käyttää raskauden aikana, yleensä annoksella  600 mg/vrk. Synnytyksen aikana kehittyvää lihasheikkoutta hoidetaan pyridostigmiinitableteilla (Mestinon) tai jos suun kautta annettava lääkitys ei onnistu esim. pahoinvoinnin vuoksi, annetaan koliiniesteraasinestäjä neo -stigmiinia 0,5 mg laskimonsisäisesti tai 1,5–2,0 mg lihakseen joka 3.–4. tunti. Hoidosta neuvotellaan neurologin kanssa.

Kts. Myastenia gravis: raskaus, synnytys ja imetys Irina Elovaara ja Ritva Matell

Selkäydinvammapotilaan raskaus ja synnytys

Raskauden seurannassa huomattava:

  • Pääsääntöisesti äitiyspoliklinikkakäynnit erikoislääkärillä (h 18-20, h 30, h 37 sekä muulloin tarvittaessa)
  • Moniammatillinen hoito – äitiyspoliklinikkakäynnit sovitetaan tarkoituksenmukaisesti muun alan hoitojen ja kontrollikäyntien mukaan
  • Mahdolliset lääkitykset sovitaan yhdessä hoitavan neurologin kanssa
  • Ennenaikaisen synnytyksen uhka saattaa olla normaalia suurempi
  • Virtsatieinfektion ja yleistyneen sepsiksen riski on normaalia suurempi – tiheä virtsanäytteiden seuranta ja hoito tarvittaessa
  • Tromboosiprofylaksin tarve
  • Synnytyksen ja synnytyksen jälkeisen hoidon suunnittelu, ml anestesiologin konsultaatio
  • Sopivan psykososiaalisen tuen järjestäminen synnytyksen jälkeiseen aikaan

Synnytyksen hoidossa huomattava:

  • Synnytys yleensä käynnistyy tavalliseen tapaan
  • Vaikka potilas ei tunne kipua, laaja ja varhainen epiduraalipuudutus on tarpeen, koska autonominen dysrefleksia synnytyksen aikana on yleistä ja voi johtaa vakaviin hemodynaamisiin ongelmiin
  • Tiheä verenpaineen ja muun hemodynamiikan seuranta on tarpeen
  • Tarvittaessa akuutissa tilanteessa verenpainetta alennetaan labetaloli-infuusiolla (2 ampullia = 2 x 50 mg labetalolia / 100 ml NaCl; infuusionopeus 50 ml/h. Infuusio keskeytetään , kun saavutetaan diastolisen paineen taso 95 mmHg
  • Tarvittaessa  voidaan myös käyttää oraalista nifedipiiniä (10 mg kapseli nieltynä)
  • Erityisesti välittömästi lapsen syntymän jälkeen riski autonomiselle dysrefleksialle on suuri, joten tällöin potilas tarvitsee huolellista monitorointia
  • Imukupin käyttöön joudutaan normaalia useammin, koska tahdonalainen ponnistaminen ei usein onnistu
  • Epiduraalipuudutusta suositellaan jatkettavaksi 1-2 päivää synnytyksen jälkeen.

Kirjallisuutta:

Skowronski E,  Hartman K. Obstetric management following traumatic tetraplegia: Case series and literature review. Aust N Zeal J Obstet Gynecol 2008; 48: 485-91
Kobayashi ym. Autonomic hyperreflexia during labour. Can J Anaesth 1995; 42: 1134-6.

Silmäsairaudet ja raskaus

Likinäköisyys (myopia) on lievä riskitekijä verkkokalvon irtaumalle. Alatiesynnytyksen ei kuitenkaan ole todettu vaikuttavan asiaan.

Aikaisemmin hoidettu verkkokalvon irtauma ei yleensä ole johtanut potilaalle annettuihin elämän rajoituksiin, joten erityisiä rajoituksia ei synnytyksenkään suhteen tarvita. Asiasta voidaan kuitenkin yksilöllisesti neuvotella hoitavan silmälääkärin kanssa. Mikäli voimakasta ponnistamista halutaan välttää, voidaan etukäteen suunnitella elektiivistä imukuppia synnytyksen ponnistusvaiheessa.

Reumataudit ja raskaus

Hoitolinjaukset koskevat mm seuraavia potilasryhmiä

  • SLE runsaasti potentiaalisia ongelmia
  • Sjögrenin syndroma sikiön sydämen johtoratahäiriön riski, jos ENA-va (SSA/SSB) +
  • MCTD kuten SLE
  • Skleroderma harvoin raskauksia
  • Myosiitit harvoin raskauksia
  • Vaskuliitit potentiaalisia ongelmia
  • Nivelreuma yleinen potilasryhmä, harvoin erityisongelmia
  • Selkärankareuma yleinen potilasryhmä, harvoin erityisongelmia
  • Juveniilireumat harvoin erityisongelmia

Raskauden suunnittelu

Tapahtuu reumatologien toimesta, yleensä reumatologian poliklinikalla tai omassa hoitopaikassa. Jos lähete tulee äitiyspoliklinikalle, se käännetään reumapoliklinikalle.

Tärkeitä selvitettäviä asioita ovat taudin aktiivisuus (esimerkiksi SLE:n pitäisi olla remissiossa 6 kk ennen raskauden alkua), sopiva lääkitys sekä muut raskauden kannalta tärkeät asiat.

Raskauden kannalta tärkeitä laboratoriotutkimuksia ovat fosfolipidivasta-aineet (kardiolipiini, beta-2-glykoproteiini 1), lupusantikoagulantti ja ENA-vasta-aineet (SSA, SSB ja RNP), kilpirauhasfunktio.

Lääkityksen suhteen voi tarvittaessa konsultoida teratologista tietopalvelua LINKKI

Raskauden seuranta neuvolassa ja ätiyspoliklinikalla

ASA 100mg / pv aloitetaan jo neuvolassa h 12, mikäli potilaalla on SLE, MCTD tai koholla olevat fosfolipidi-vasta-aineet tai verenpaine on koholla. Yhdistelmäseulonta toteutetaan normaalin seulontajärjestelmän kautta.

Äitiyspoliklinikalle lähetteet tulevat yleensä neuvolasta, mutta jos reumapoliklinikan potilas on raskaana eikä kontakteja äitiyspoliklinikkaan ole, reumapoliklinikalta laaditaan konsultaatiolähete.

Tyypilliset äitiyspoliklinikan seuranta-ajankohdat:

H 15
Riskipotilaiden seuranta aloitetaan äitiyspoliklinikalla: SLE, MCTD, Sjögrenin oireyhtymä, APLS (antifosfolipidivasta-aineoireyhtymä), vaskuliitti, myosiitti tai skleroderma; oireiset reumapotilaat, liitännäiset ongelmat – esimerkiksi verenpaine koholla, fosfolipidiva +, ENA +)

ASA 100 mg + LMWH aloitetaan, jos fosfolipidi-va + ja obstetrinen anamneesi on huono tai potilas on sairastanut verisuonitukoksia. Tällöin käytetään yleensä korotettua profylaksiannosta.
Verenpainelääkityksen tarve arvioidaan.

H 20
Riskipotilaat sekä muutkin reumapotilaat, jos kyseessä on I raskaus ja hoitolinjoissa on epäselvyyksiä

Rakenneultraääni tehdään äitiyspoliklinikalla, jos potilas on jo muutenkin Taysin seurannassa tai jos reumapotilaalla on runsas lääkitys.

Loppuraskauden seuranta yksilöllisesti

Istukan toiminta, synnytyksen suunnittelu
Harvinaisissa tilanteissa anestesiologin konsultaatio (esimerkiksi kaularankaongelmat)

Reumapoliklinikan seuranta

Jos potilaalla ei ole olemassa hoitosuhdetta, lähete tehdään äitiyspoliklinikalta reumapoliklinikalle.

Jos äitiyspoliklinikan potilaalla reumataudin aktivoitumista, tehdään konsultaatiolähete reumapoliklinikalle (ellei potilas hoida asiaa itse oman hoitavan lääkärinsä vastaanotolla)

Sikiön AV-dissosiaatio (eteiskammiokatkos)

ENA (SSA- ja SSB) –vasta-aineet assosioituvat sikiön johtorataongelmiin

  • Vaurioriski on n. 2 % kun toinen vasta-aine (yleensä SSAAb) on + ja n. 4% kun molemmat ovat +
  • Riski on 15 - 20 % jos aiemmin on syntynyt lapsi, jolla täydellinen eteiskammiokatkos
  • AV-dissosiaatio ilmaantuu ENAAb-positiiviselle yleensä H 18–24, harvemmin H 24 jälkeen

Raskausviikoilla 18-24 (-28) seurataan sikiön PR-intervallia

  • Viikoittain, jos aiemmalla lapsella on ollut täydellinen eteiskammiokatkos
  • Harvemmin, jos kyseessä on vain vasta-ainepositiivisuus (sovitaan myös neuvolan kanssa sikiön sykeseurannasta viikoittain, päivystyslähete, jos bradykardinen rytmi)

Hoitomahdollisuuksina ovat hydroksiklorokiini, kortikosteroidit, betamimeetit. Hoito toteutetaan yhdessä Taysin ja HYKS:n lastenkardiologien kanssa.

Glukokortikoidilääkitys

Säännöllistä glukokortikoidilääkitystä käyttävien potilaiden glukokortikoidiannostelu synnytyksen, leikkauksen tai muun stressitilanteen yhteydessä

Säännöllinen vähäinen lääkitys (esimerkiksi Prednisolon 5 mg / pv): ei tarvetta lisähoitoon

Raskausaikana tarvittu säännöllinen glukokortikoidilääkitys:

Oman lääkityksen lisäksi 50 mg hydrokortisonia iv synnytyksen aluksi, minkä jälkeen 1-2 päivän ajan 25 mg hydrokortiosonia iv x 3 (Solu-Cortef)

Krooniset suolistotulehdukset ja raskaus

Yleistynyt tulehdustilanne suolistossa altistaa ennenaikaiselle synnytykselle sekä mahdollisesti myös vaginan bakteeriflooran häiriöille. Hoidossa oleva rauhoittunut suolistotulehdus (Crohnin tauti tai colitis ulcerosa) ei ole erityinen riski raskaudelle.

Tulehduksellisten suolistosairauksien hoidossa käytettävät lääkkeet (5-ASA, salazopyrin, kortikosteroidit, atsatiopriini) eivät aiheuta erityisiä riskejä raskauden aikana. Atsatiopriinille altistuneiden vastasyntyneiden verenkuvaa seurataan, eikä nykytiedon mukaan imettämistä suositella.

Ensisynnyttäjille tehdään rakenneultraäänitutkimus Taysissa h 18–20, jolloin kiinnitetään huomio myös cervixin tilanteeseen ja vaginan mahdollisiin infektioihin. Raskauden jatkoseuranta joko neuvolassa tai äitiyspoliklinikalla sen mukaan, miten oireinen potilas on ja miten runsas lääkitys tällä on. Jos ensimmäinen raskaus on sujunut ongelmitta, seuraavien raskauksien seuranta voi tapahtua kokonaan neuvolassa. Tällöin myös rakenneultraääni tulee normaalin seulontajärjestelmän puitteissa.

Jos potilaalta on poistettu paksusuoli ja peräsuoli ja tehty J-pussi (ileal pouch), alatiesynnytys on periaatteessa mahdollinen. Kirjallisuuden mukaan sektio obstetrisin indikaatioin. Mikäli potilaalla olemassa olevana ongelmana on ulosteen karkailu, alatiesynnytys voi tätä ongelmaa pahentaa. Näin ollen synnytystavan suhteen yksilöllinen harkinta.

Tromboosi ja raskaus

Von Willebrandin tauti ja synnytys

Von Willebrandin tauti on yleisin naisten perinnöllisistä verenvuototaudeista. Osaa tapauksista ei ole diagnosoitu.

Von Willebrandin faktori (vWF) on proteiini, jota tarvitaan hyytymistapahtumassa sekä trombosyyttien liimaproteiinina että hyytymistekijä VIII:n kantajana. Von Willebrandin taudissa joko proteiinin määrä on normaalia vähäisempi (tyyppi 1) tai sen rakenne on poikkeava (tyyppi 2) tai proteiini puuttuu kokonaan (tyyppi 3).

Yleisin von Willebrandin taudin alalajeista on tyyppi 1. Raskaus nostaa fysiologisesti  vWF:n pitoisuutta, joten synnytyksen suhteen vain harvoilla potilailla on ongelmia. Viimeisen raskauskolmanneksen aikana tulee varmistua riittävästä vWF tasosta. Tämä määritys tehdään SPR:n laboratoriossa. Mikäli vWF:n aktiivisuus on yli 50%, ei ongelmia yleensä ole odotettavissa. Myös normaali synnytykseen liittyvät puudutukset voidaan turvallisesti toteuttaa.

Mikäli vWF:n aktiivisuus on alle 50% tai kyseessä on tyypin 2 tai tyypin 3 tauti, tulee vWF sisältävää konsentraattia (Haemate) antaa synnytyksen aikana ja jatkaa sitä 7 päivää keisarileikkauksen jälkeen tai 4-5 päivää alatiesynnytyksen jälkeen. Annostelun tulisi tapahtua yhteistyössä Taysin hematologien tai SPR:n veripalvelun kanssa, sillä hoito perustuu toisaalta arvioituun vuotoriskiin ja toisaalta potilaan mitattuihin hyytymistekijäpitoisuuksiin. Kuitenkin vähintään kerta-annos 20 ml konsentraattia 55 IU/ml voidaan ilman muuta antaa turvallisesti.

Mikäli von Willebrandin tautia sairastava potilas vuotaa synnytyksen jälkeen runsaasti (konsentraattia ei ole käytetty tai huolimatta konsentraatin antamisesta), voidaan elimistön omaa vWF-tuotantoa tehostaa antamalla desmopressiinia (Octostim 15 mikrogramman ampulli / 50 ml 0.9% NaCl 30 minuutin iv-infuusiona).

Pitkittyneen postpartumvuodon hoidoksi voidaan annostella desmopressiiniä myös nenäsumutteena (Octostim nenäsumute 150 mikrogrammaa / annos 1x2 2 päivän ajan).

Lisäksi on syytä antaa fibrinolyysin estoon traneksaamihappoa (Caprilon) 1g x 4.