Tays / raskaus ja synnytys
Ohje terveydenhuollon ammattilaisille

Synnyttäneen äidin hoito

Synnyttäneiden vuodeosastolla on tärkeää aseptiikan noudattaminen ja infektioiden estäminen.

Äidin hoitoon kuuluu:

  • Tulohaastattelu ja hoitosuunnitelman laatiminen
  • Osaston toiminnan ja tilojen esittely
  • Äidin yleistilan seuranta
  • Kohdun supistumisen ja jälkivuodon seuranta tarvittaessa
  • Episiotomian tai repeämän seuranta
  • Virtsaamisen ja vatsan toiminnan seuranta
  • Rintojen seuranta, imetyksen ohjaus ja kannustus, lypsyohjaus tarvittaessa
  • Tarpeen mukainen lääkehoito
  • Psyykkisen tilan huomiointi
  • Hoito-ohjeiden antaminen
  • Synnytyskokemuksesta keskustelu
  • Tukeminen ja kannustus äitiydessä

Lapsen hoitoon kuuluu:

Fyysisen toipumisen seuranta

Kohtu

Synnytyksen aikoihin kohtu painaa noin 1000 g. Viikossa sen paino puolittuu ja kuuden viikon päästä se on pienentynyt normaaliin kokoonsa noin 60–100 g. Välittömästi synnytyksen jälkeen kohdun pohja tuntuu navan yläpuolella, mutta jo viikkoa myöhemmin navan ja symfyysin puolessa välissä. Parin viikon kuluttua synnytyksestä kohtu ei enää erotu vatsanpeitteiden päältä. Kohdun koossa on yksilöllisiä eroja, jotka voivat johtua vauvan koosta, monisikiöisestä raskaudesta, uudelleensynnyttäjyydestä, aiemmasta keisarileikkauksesta jne.

Kohdun kokoa ja kiinteyttä seurataan sairaalassa ja potilaan kotiutuessa. Supistuneisuutta tunnusteltaessa vatsanpeitteiden läpi kohdun on tunnuttava napakkana. Vuodossa ei saisi olla isoja hyytymiä. Jos niitä kuitenkin tulee, tarkistetaan onko jälkeiset merkitty täydellisiksi ja mikäli mahdollista tarkastetaan hyytymän sisältö eli onko siinä kalvon tai istukan kappaleita. Konsultoi tarvittaessa lääkäriä. Ultraäänitutkimuksella voidaan tutkia, onko kohtuun jäänyt residuaa. Tätä voidaan hoitaa tarvittaessa lääkkein tai joskus kaavinnalla. Äidin kohtua painettaessa huomioidaan myös mahdollinen aristus. Aristava kohtu, kuume ja märkäinen haiseva jälkivuoto voivat olla oireita tulehduksesta. Kts. Komplikaatiot

Jälkivuoto

Jälkivuodolla tarkoitetaan 6–8 viikkoa kestävää synnytyksen jälkeistä vuotoa.

Vuodon määrä vaihtelee päivittäin ja siihen voivat vaikuttaa kohdunkaulan kanavan ja emättimen laseraatiot ja haavaumat. Vuoto voi lisääntyä imetyksen aikana, jolloin kohtu supistelee. Pahanhajuinen jälkivuoto viittaa tulehdukseen. Tulehdus alkaa yleisimmin oirehtia 4–10 päivän päästä synnytyksestä, mutta voi puhjeta milloin vain lapsivuodeaikana.

Vuoto on veristä 3–4 ensimmäistä päivää. Sen jälkeen vuoto muuttuu enemmän ruskeaksi, koska veren määrä siinä vähenee. Runsas verinen vuoto jälkivuodon aikana voi viitata erilaisiin häiriöihin.

Episiotomiahaava

Välilihanleikkaus eli episiotomia tehdään tarvittaessa välilihalle. Sen tarve arvioidaan tilannekohtaisesti.

Episitomiahaavan tai repeämän hoidossa äitiä kehotetaan:

  • vaihtamaan side useita kertoja päivässä
  • suihkuttamaan alapäätä siteen vaihdon yhteydessä pelkällä vedellä
  • antamaan ilmakylpyjä, ne edistävät haavan paranemista
  • välttämään istumista aluksi
  • Kylmiä ”jääsiteitä” voi käyttää haavakivun lieventämiseen.

Episiotomiahaava voi aristaa useita päiviä, jopa viikkoja. Kipuun annetaan särkylääkettä. Osastolla tavallisimmin käytettävät kipulääkkeet ovat parasetamoli 1000 mg tai ibuprofeeni 600 mg.

Osastolla episiotomiaa tarkastetaan tarvittaessa ja potilaan kotiutuessa: tarkastettava onko haava kiinni, onko se mustelmainen, ärtyneen tai punoittavan näköinen eli onko siinä infektion merkkejä. Epäilyttävässä tapauksessa konsultoi lääkäriä.

Virtsaaminen

Äidin tulisi saada virtsattua kuuden tunnin sisällä synnytyksestä. Saattaa olla, ettei äiti tunne tarvetta virtsaamiseen, koska lantio on puuduksissa ja kohdun pienennyttyä virtsarakolle jää tilaa laajentua.

Tarvittaessa suoritetaan kertakatetrointi. Virtsaamisen onnistumisen lisäksi tarkkaillaan myös virtsan määrää ja sitä, tyhjeneekö rakko hyvin.

Mikäli äiti ei saa virtsattua , pyritään toistuvilla kertakatetroinneilla (noin 4 h välein) sekä kipulääkityksellä tilanne laukaisemaan. Po kipulääkityksenä Burana ja Panadol sekä tarvittaessa Oxynorm, lisäksi Xylocain-geeli. Mikäli tilanne pitkittyy yli vuorokauden, on infektiot poissuljettava (PVL) sekä harkittava antibioottihoidon aloittamista. Silikonisen kestokatetrin laittoa voidaan harkita, mikäli tilanne ei helpota ja potilas on kivulias. Tätä pidetään 1–2 vuorokautta ja vaatii antibioottisuojan.

Kertakatetroinnin voi lopettaa, mikäli residuaalimittaus ultraäänilaitteella on alle 200 ml kahdesti peräkkäin ja potilas kokee saavansa virtsattua edes vähäisesti.

Ulostaminen

Yleissääntönä voidaan pitää, että suoli toimisi kolmantena päivänä synnytyksestä. Äidille suositellaan luumunektaria, leseitä ym. pehmittäviä tuotteita. Tarvittaessa voi käyttää lääkkeellistä pehmitystä, esim. Magnesiamaitoa tai Lactulosia. Vatsan toimitukseen voi tarvittaessa käyttää seuraavia lääkkeitä, miedoimmasta vahvimpaan:

  • Laxoberon-tipat max. 10 gtt
  • Metalax-tabletit tai -supot
  • Microlax-peräruiske
  • Klyx-peräruiske

Verenpaineen seuranta

Jos verenpaine on ollut raskauden tai synnytyksen aikana koholla, seurataan verenpainetta osastolla säännöllisesti 2–3 kertaa vuorokaudessa. Tarvittaessa konsultoi jatkohoidosta ja verenpainelääkityksestä lääkäriä. Pre-eklampsiapotilailla seurataan vointia meows–lomakkeen avulla.

Anemian hoito

Jos vuotoa on synnytyksen aikana ollut runsaasti, äidillä raskauden aikana alhaisia HKR-arvoja tai äiti tuntee vointinsa osastolla heikoksi, otetaan PVK. Jos HKR-arvo on alhainen (alle 0.30 tai hemoglobiini alle 110 g/l) tai äidin vointi heikko, aloitetaan rautalääkitys.

Halutessaan äiti voi käyttää myös omia rautalääkkeitään, joita on tottunut raskausaikana käyttämään. Mikäli HKR-arvo on alle 0.26 tai äidillä on vaikeuksia jaksaa olla jalkeilla, konsultoi lääkäriä mahdollisesta verensiirron tai rautatiputuksen tarpeesta.

Kts. Anemian hoito raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen

Äidin veriryhmä ja RhD-negatiivisuus

Anti-D-immunoglobuliinisuojaus (Rhesonativ R) annetaan synnytyssalissa raskaudenaikaisen äidin verestä tehdyn sikiön veriryhmämäärityksen perusteella. Asia varmistetaan vierihoito-osastolla. Jos äiti ei ole saanut suojausta synnytyssalissa, suojaus tulee antaa osastolla

Raskaudenaikaisen sikiön veriryhmämäärityksen lisäksi lapsesta tutkitaan osastolla veriryhmä ja Coombs, jos äiti on RhD-negatiivinen. Näytteet pyydetään yleensä synnytystä seuraavana aamuna.

Vastasyntyneiden ABO- ja RhD-veriryhmämääritys jatkuvat toistaiseksi kuten ennenkin, vaikka Anti-D-suojaus annetaan jo synnytyssalissa. Vastasyntyneen Coombsin kokeen tulkinnassa on huomioitava, että äidin saama anti-D-suojaus muuttaa Coombsin positiiviseksi, vaikka vastasyntynyt ei olisikaan immunisoitunut. Hemoglobiinin, retikulosyyttien ja bilirubiinin seuranta on siis anti-D-immunisaation diagnostiikassa ja hoidossa oleellisen tärkeää.

Psyykkisen toipumisen seuranta

Synnytyskokemus

Äidille ja perheelle muodostuvaan synnytyskokemukseen vaikuttavat monet eri tekijät. Synnytyskokemuksella tarkoitetaan sitä kokonaisvaltaista elämystä, jonka lapsen syntyminen herättää vanhemmissa. Kyse on hyvin subjektiivisesta kokemuksesta. Synnytyksen jälkeen perheellä tulee olla mahdollisuus keskustella kokemuksestaan.

  • Synnytystapahtuma käydään läpi osastolla ja äiti saa kopion synnytyskertomuksestaan. Erityisen tärkeää keskustelu on silloin, kun synnytykseen liittyi jotakin poikkeavaa tai kokemus on ollut negatiivinen. Jos äidillä on mielessä asioita, joista hän haluaisi keskustella synnytyksen hoitaneen kätilön kanssa, ilmoitetaan siitä synnytyssaliin.
  • Synnytyskokemusta mitataan myös paperisella lomakkeella, jonka kaikki äidit saavat osastolle tullessaan ja palauttavat seuraavana päivänä. Tällä ns. Kokemusmittarilla arvioidaan synnyttäjän omaa kokonaiskäsitystä synnytyksestä.
  • Tarkoituksena on tunnistaa ja auttaa trauman uhan alla olevia synnyttäneitä.
    • Mikäli äidin synnytyskokemusarvio on matala 0 – 4, synnytystä hoitanut kätilö tai pelkopoliklinikan kätilö soittaa äidille kuukauden kuluessa synnytyksestä.
    • Mikäli synnytyskokemusarvio on 0 – 1, soita vierihoidon lääkärille. Mikäli äiti ei halua keskustella lääkärin kanssa tai lääkäri katsoo jälkitarkastuksen tarpeelliseksi, varataan äidille aika äitiyspoliklinikalle 4 – 6 viikon päähän.

Mielen herkistyminen

Lapsen syntymä mullistaa naisen elämän. Monilla äideillä, jopa 50–80 prosentilla synnyttäneistä, esiintyy normaalia mielialan laskua. Oireina ovat itkuisuus, ärtyneisyys ja nopeat mielialamuutokset.

Herkistyminen on synnytyksen jälkeen normaali reaktio eikä se vaadi varsinaista hoitoa. Äiti tarvitsee tukea uudessa tehtävässään. Osastolla on hyvä ottaa puheeksi myös psyykkinen toipuminen. Mikäli tarvitaan asiantuntija-apua, konsultoi lääkäriä ja pyydä lähete psykiatrian sairaanhoitajalle tai psykiatrille.

Synnytyksen jälkeinen masennus

Mielialaoireiden jatkuessa pidempään tai niiden rajoittaessa toimintakykyä on kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jota esiintyy 8–20 prosentilla äideistä. Masennus alkaa 2–3 viikkoa synnytyksestä ja kehittyy vähitellen viikkojen ja kuukausien aikana, yleensä kolmessa kuukaudessa.

Yleisiä oireita ovat liiallinen väsymys, uupumus, alavireisyys, pelokkuus, tuskaisuus, jännittyneisyys, kireys, paniikkituntemukset, keskittymiskyvyttömyys, univaikeudet, syyllisyydentunteet sekä tunteet fyysisten kipujen lisääntymisestä tai ”seinien päälle kaatumisesta”. Äitiys voi tuntua taakalta, jossa vauvasta ei voi iloita. Mieleen saattaa tulla pelko lapsen vahingoittamisesta. Parisuhteeseen tulee helposti riitoja. Vauvakin voi olla väsynyt ja totinen.

Yhtenä syynä masennukseen saattaa olla se, että synnytyksen jälkeen naisen estrogeeni-hormonitaso on matala. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat mm. psykodynaamiset ja ihmissuhdetekijät, kuten suhde omaan äitiin, parisuhdeongelmat, huono kyky sietää ristiriitaisuuksia tai epävarmuutta ym. Masennus on tila, joka vaatii lääkärin tutkimusta ja asianmukaista hoitoa avoterveydenhuollossa.

Komplikaatiot

Endometriitti

Lapsivuodeaikana 5–10 prosenttia äideistä saa erilaisia tulehduksia. Tavallisin on endometriitti.

Endometriitti eli kohdun sisälimakalvon tulehdus (lapsivuodekuume) on mahdollinen lapsivuodeaikana. Valtaosa endometriiteistä alkaa oirehtia 4–10 päivän sisällä synnytyksestä mutta se voi puhjeta milloin vain lapsivuodeaikana.

Infektion oireita:

  • Kohdun palpaatioarkuus
  • Kuume
  • Haiseva, märkäinen jälkivuoto

Infektio hoidetaan heti, ettei se leviä ympäröiviin kudoksiin, esimerkiksi kohdun vieruskudoksiin, sivuelimiin tai vatsakalvoon.

Jos äidillä on lämpöä 38,5 ºC, otetaan äidistä veriviljely. Veriviljelyn ottotarpeesta neuvotellaan lääkärin kanssa. CRP tutkitaan äidiltä, jolla on infektio-oireita. Infektion hoidoksi aloitetaan antibioottihoito: kefuroksiimi 1,5 g  x 3 iv ja metronidatsoli 500 mg x 3 po (sepsis-epäilyissä metronidatsoli 500 mg x 3 iv). Lieväoireinen potilas voidaan hoitaa po antibiootein.

Haavainfektio

Haavainfektio sektiohaavalla tai episiotomiahaavalla on myös mahdollinen. Oireita ovat punoitus, turvotus ja kipu. Äidillä voi olla lämpöä. Tärkeää on hoitaa haavaa vedellä suihkuttamalla ja ilmakyvyillä. Konsultoi lääkäriä. Tarvittaessa lääkäri määrää antibioottihoidon. Pinnallisesti auennutta haavaa ei ommella uudelleen.

Rintatulehdus

Kts. Rintojen hoito

hakusanat: kohtu episiotomia endometriitti rintatulehdus synnytyskokemus puerperium lapsivuode virtsaamisvaikeus veriviljely