Koronavirus COVID-19

Päivitetty 10.1.2023

1 Yleistä COVID-19-infektiosta

2 Varotoimet ja suojautuminen

2.1 Henkilökunnan suojautumisohjeet COVID-19-pandemian aikana

2.2 Potilaiden ja vierailijoiden suojautuminen

2.3 Pisaravarotoimien toteuttaminen COVID-19-infektiota sairastavan hoidossa

2.3.1 Potilaan sijoittaminen yksikössä

2.3.2 Suojaimet

2.3.3 Hoidossa käytettävät välineet

2.3.4 Siivous ja pyykkihuolto

2.3.5 Potilaan liikkuminen yksikön tiloissa

2.3.6 COVID-19-potilaan varotoimien kesto

2.4 Altistuneen hoito

2.5 Sairastuneen tai altistuneen potilaan liikkumisen rajoittaminen tartuntatautilain perusteella

3 Diagnostiikka ja hoito

3.1 COVID-19-infektion oireet

3.2 Laboratoriodiagnostiikka

3.2.1 Yleistä näytteenotosta

3.2.2 Näytteenottokriteerit

3.2.3 Toimintaohje näytteiden ottamiseen

3.3 Toimintaohje sote-yksikössä todetun COVID-19-tapauksen ensitoimiin

3.4 Hoito

3.4.1 Viruslääkkeet

3.4.1.1 Nirmatrelviiri ja ritonaviiri (Paxlovid)

3.4.1.2 Remdesiviiri (Veklury)

3.4.2 Vasta-aineet

3.4.3 Happeutumishäiriön hoito

3.4.4 Tromboosiprofylaksia

3.4.5 Nestehoito

3.4.6 Antibioottihoito

3.4.7 COVID-19-pneumoniitin hoito

3.4.8 Avaava lääkitys

3.5 Kirjaaminen potilaskertomukseen

3.6 Hoitopaikan valinta

3.6.1 Potilaan siirtäminen

3.6.2 Kotiuttaminen

4 Muut ohjeet ja linkit

4.1 Lisäohje asumispalveluyksiköille

4.2 Lisäohje kotihoitoon

4.3 Korona ja raskaus

4.4 Rokottaminen

4.5 Varotoimien aikana menehtyneen vainajan laitto

1 Yleistä COVID-19-infektiosta

COVID-19 tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana ja toissijaisesti kosketustartuntana. Pintojen osuus viruksen leviämisessä ei nykytiedon mukaan ole suuri. Elintarvikkeiden tai tavaroiden välityksellä tapahtuvia tartuntoja ei ole havaittu.

Taudin itämisajaksi on arvioitu 1–14 päivää, omikronvarianteilla keskimäärin noin 3 päivää. Sairastunut saattaa tartuttaa muita jo ennen oireiden alkamista. Tartuttavuus on suurinta heti sairauden alussa.

Tutki ja hoida potilas tavanomaisten periaatteiden mukaisesti sekä arvioi sairaalahoidon tarve ja sairauden vaikeusasteen mukainen hoitopaikka. Olennaista on muistaa erotusdiagnostiset vaihtoehdot, koska epidemiavaiheessakaan kaikki koronaksi epäilty ei ole koronaa.

2 Varotoimet ja suojautuminen

2.1 Henkilökunnan suojautumisohjeet COVID-19-pandemian aikana

Kirurgista suu-nenäsuojusta käytetään COVID-19-infektion suhteen oireettomien potilaiden, asukkaiden tai asiakkaiden hoidossa erillisten ohjeiden mukaan:

Yksikön epidemiatilanteessa henkilökunnan välisiä tartuntoja voidaan ehkäistä porrastamalla ruokailua, käyttämällä kirurgista suu-nenäsuojusta myös henkilökunnan välisissä kontakteissa ja huolehtimalla turvaväleistä.

2.2 Potilaiden ja vierailijoiden suojautuminen

Potilaat ja vierailijat voivat käyttää suu-nenäsuojusta tai maskia sairaalassa. Vierailijoita ja potilaita on hyvä muistuttaa huolellisesta käsihygieniasta.

COVID-19-infektiota sairastavan luona vieraileva voi käyttää joko suu-nenäsuojusta tai FFP2-hengityksensuojainta omaksi suojakseen. Vierailijan ei tarvitse käyttää muita suojaimia. 

Katso voimassa oleva Tays sairaaloiden vierailuohje:

2.3 Pisaravarotoimien toteuttaminen COVID-19-infektiota sairastavan hoidossa

Kaikissa sote-yksiköissä noudatetaan tämän ohjeen mukaisia varotoimia ja suojautumista. Yksinkertaistamisen vuoksi ohjeessa puhutaan potilaasta, mutta ohje koskee myös asumispalveluiden asukkaita ja kotihoidon asiakkaita. Asumispalveluyksiköille ja kotihoidolle on muutama lisäohje tämän ohjeen kohdassa 4.1 ja 4.2.

2.3.1 Potilaan sijoittaminen yksikössä

  • COVID-19-potilas hoidetaan yhden hengen huoneessa tai samassa huoneessa muiden COVID-19- infektioita sairastavien kanssa.
  • Tehohoitoa vaativa potilas sijoitetaan teholla omaan potilastilaan. Tehohoidon käytännöistä on oma erillinen ohje
  • Heräämöhoito toteutetaan ensisijaisesti leikkaussalissa tai heräämön erillisessä huoneessa
    • Mikäli hoitaminen erillisessä huonetilassa ei ole mahdollista, esimerkiksi päivystysaikana, voidaan potilas hoitaa samassa heräämötilassa muiden potilaiden kanssa. Tällöin potilas sijoitetaan heräämön reunapaikalle mahdollisimman kauas muista potilaista. Viereinen potilaspaikka jätetään tyhjäksi ja potilaspaikkojen välissä käytetään sermejä
  • COVID-19-potilaan huoneen oveen laitetaan punainen Seis- tarra. Hoitava lääkäri määrittelee varotoimien keston ja kirjaa tämän sairauskertomukseen
  • Potilaalle ohjataan käsihygienia ja yskimishygienia. Lisäksi kerrotaan varotoimien tarkoituksesta ja ohjataan pysymään huoneessa varotoimien ajan

2.3.2 Suojaimet

Potilasta hoidetaan pisaravarotoimin, mutta kirurgisen suu-nenäsuojuksen sijaan käytetään FFP2-suojainta lähihoitotilanteissa tai työskennellessä pidempikestoisesti alle kahden metrin etäisyydellä potilaasta.

Leikkausosastoilla käytetään FFP3-hengityksensuojainta, jossa on peitetty venttiili.

Sijoita tarvitsemasi puhtaat suojaimet sulkutilaan tai puhtaalle tasolle huoneen ulkopuolelle. Jos hoidossa on käytetty suojatakkia, -esiliinaa tai -käsineitä, ne riisutaan potilashuoneessa. Kasvojen alueen suojaimet riisutaan vasta huoneen ulkopuolella sulkutilassa tai käytävällä.

Seuraavista linkeistä voit katsoa tarkemmat ohjeet suojainten pukemisesta ja riisumisesta:

2.3.3 Hoidossa käytettävät välineet

  • Käytä potilaskohtaisia hoitovälineitä, kun se on mahdollista
  • Desinfioi monikäyttöiset välineet potilaiden välillä, mieluiten koneellisesti
  • Täältä voit tarkistaa mitkä desinfektioaineet sopivat pintojen ja välineiden desinfektioon

2.3.4 Siivous ja pyykkihuolto

Täältä voit lukea ohjeet koskien siivousta ja pyykkihuoltoa. Siivouksessa suojaudutaan samoin kuin hoitotyössä.

2.3.5 Potilaan liikkuminen yksikön tiloissa

  • Jos potilaan täytyy poistua huoneestaan, hän pukee kirurgisen suunenäsuojan liikkuessaan yksikön tiloissa
  • Potilas desinfioi kädet huoneesta lähtiessä ja sinne palatessa
  • Jos potilaan kunto sallii, hänen kanssaan voidaan käydä kävelemässä, jos voidaan välttää oleskelu muiden kanssa samassa tilassa. Myös ulkoilu on sallittua.

2.3.6 COVID-19-potilaan varotoimien kesto

Sairaalahoidossa

  • Sairaalahoidossa muun syyn vuoksi olevat potilaat, joilla todetaan koronapositiivisuus “sattumalöydöksenä” ja heillä ei ole koronavirusinfektioon viittaavia oireita eikä tietoa altistumisajankohdasta: varotoimia jatketaan, kunnes näytteenotosta on kulunut vähintään viisi vuorokautta.  
  • COVID-19-infektion vuoksi hoidossa olevan potilaan varotoimia jatketaan vähintään viisi ja enintään 14 vuorokautta oireen alusta lukien. Jos oireiden alkupäivä ei ole tiedossa, varotoimiaika lasketaan näytteenottopäivästä. Varotoimet voi purkaa, kun potilas on ollut kaksi vuorokautta (48 tuntia) kuumeeton ja muut oireet ovat selvästi vähenemässä.
  • Syvästi immuunipuutteisten potilaiden COVID-19 varotoimet ovat 20 vuorokautta
  • Kontrollinäytteitä varotoimien purkamiseksi ei tarvita.

Sairaalasta jatkohoitoon, kuntoutukseen tai kotihoitoon siirtyvät potilaat

  • COVID-19 varotoimia jatketaan viisi vuorokautta oireiden alkamisesta  
  • Tiedota jatkohoitopaikkaa mahdollisista COVID-19 varotoimien jatkumisesta.

Pitkäaikaishoidossa

COVID-19-varotoimia jatketaan, kunnes oireiden alusta on kulunut vähintään viisi vuorokautta ja potilas on ollut kuumeeton vähintään kahden vuorokauden (48 tuntia) ajan ja muut oireet ovat selvästi vähenemässä.

2.4 Altistuneen hoito

  • Vuodeosastolla altistuneeksi määritellään COVID-19-infektioon sairastuneen potilaan oireiden alkaessa samassa huoneessa olleet potilaat
  • Asumispalveluyksikössä altistuneeksi katsotaan samassa huoneessa asuvat
  • Altistuneet sijoitetaan ensisijaisesti omaan huoneeseen tai kohortoidaan samaan huoneeseen muiden samalle henkilölle altistuneiden kanssa kuuden vuorokauden ajaksi.  
  • Altistuneen hoidossa käytetään samoja suojaimia, kuin COVID-19-infektiota sairastavan hoidossa. FFP2-suojaimen tulee olla altistuneen hoidossa venttiilitön.
  • Oireettoman altistuneen tutkimukset, hoito ja kuntoutus pyritään toteuttamaan suunnitellusti, mutta siten etteivät muut altistu.
  • Potilas käyttää kirurgista suu-nenäsuojusta ja huolehtii käsihygieniasta ja turvavälistä liikkuessaan huoneensa ulkopuolella
  • Potilas voi ulkoilla
  • Jos potilaalle tulee koronavirusinfektioon sopivia oireita, tutkitaan CV19Nh (6646)

2.5 Sairastuneen tai altistuneen potilaan liikkumisen rajoittaminen tartuntatautilain perusteella

  • Mikäli tartuntataudeista vastaava lääkäri katsoo välttämättömäksi sairastuneen tahdon vastaisen eristämisen tai altistuneen tahdon vastaisen karantenoinnin epidemian leviämisen estämiseksi, tekee hän päätökset varmistetun positiivisen COVID-19-testin ja todellisen altistumisen perusteella. Lukitsemispäätös tehdään harkinnanvaraisesti tartuntatautilääkärin päätöksellä
    • Jos ovi lukitaan tartuntatautilääkärin päätöksellä, muita liikkumisen rajoitteita ei pidä käyttää
    • Ennen kuin päätöstä hoitamisesta ulkoa päin lukittavassa tilassa tehdään, tartuntataudeista vastaavan lääkärin ja asumispalveluyksiköstä vastaavan lääkärin on arvioitava, pystytäänkö rajoittamistoimilla rajoittamaan tai estämään epidemian kehittymistä huomioiden, että tartunnat ovat voineet jo levitä esimerkiksi oireettomien henkilöiden välityksellä.
  • Yksiköstä vastaavan lääkärin tulee huolehtia potilaan terveydentilasta, oireiden hoidosta ja lääkityksestä sekä yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa määrittää käytännöt potilaan valvonnasta ja hoidosta rajoittamistoimien aikana niihin liittyvien somaattisten ja psyykkisten haittojen riskin vuoksi. Tartuntataudeista vastaava lääkäri ei ole hoitovastuussa potilaasta
  • Mielenterveyslain mukaisia rajoitustoimia voidaan toteuttaa vain psykiatrisessa sairaalassa
  • Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisia rajoitustoimia ei voi käyttää tartuntataudin leviämisen estämiseen
  • Liikkumista rajoittavien toimien, mukaan lukien magneettivyön käyttö, tulee perustua hoitavan lääkärin antamaan lupaan. Niiden tarpeesta on sovittava moniammatillisesti ja niiden käytöstä on keskusteltava potilaan tai hänen edustajansa kanssa ennen niiden käyttöä (kiireellisissä tapauksissa viimeistään seuraavana päivänä)
  • Henkilökunnan puute ei oikeuta rajoittamistoimien käyttöön
  • Kaiken rajoittamisen perusteet ja käyttö tulee kirjata asianmukaisesti, samoin merkinnät potilaan seurannasta rajoitustoimien käytön aikana.

3 Diagnostiikka ja hoito

3.1 COVID-19-infektion oireet

Koronavirus aiheuttaa akuutin hengitystieinfektion, jonka oirekuva on vaihteleva. Oireet voivat olla hyvin lieviä. Pelkästään oireiden perusteella ei ole mahdollista päätellä, onko hengitystietulehduksen aiheuttaja koronavirus vai joku muu virus tai bakteeri. 

  • COVID-19-infektion vakavuus ja kesto vaihtelevat
  • Vakavassa COVID-19 infektiossa oireet usein alkavat vaikeutua keskimäärin viikon kohdalla oireiden alusta
  • COVID-19-infektio ei tyypillisesti aiheuta hemodynaamista ongelmaa (hypotensio, takykardia) yksistään, huomioi mahdollinen sepsis ja/tai sydäntapahtuma
  • Huomioi hengitysvaikeuden aiheuttajana myös keuhkoembolia

3.2 Laboratoriodiagnostiikka

3.2.1 Yleistä näytteenotosta

COVID-19-NhO-osoitus (6466)

  • Tutkitaan useimmiten tikkunäytteellä nenänielusta tai (teho-osastolla) alahengitysteistä otetusta näytteestä. Erityistapauksissa voidaan tutkia pikanäytteenä, ja myös muista näytelaaduista kuten ulosteesta.
  • Positiivinen tulos yhdessä uusien oireiden kanssa varmistaa diagnoosin. Nykyisessä epidemiatilanteessa positiivinen tulos voi tarkoittaa myös hiljattain sairastettua tautia. Väärät negatiiviset tulokset ovat mahdollisia, mutta eivät tavallisia. Väärä negatiivinen löydös voi johtua näytteenottoon liittyvästä tekijästä tai sairauden dynamiikasta (virusta ei ole enää nenänielussa)
    • Vaikeassa tautimuodossa alemmista hengitysteistä (BAL, imulimanäyte) saadun näytteen luotettavuus on parempi kuin ylähengitystienäytteiden
  • Jos kliininen epäily on vahva (taudinkuva, altistustieto) voidaan asettaa COVID-19-diagnoosi myös kliinisin perustein. Näytteitä toistetaan tarvittaessa muutaman päivän välein. Näissä tilanteissa on syytä konsultoida infektiolääkäriä.

Vasta-aineet

Vasta-aineita ilmaantuu vereen vasta aikaisintaan 2–3 viikon kuluttua tartunnasta. Niiden tutkimisesta ei ole hyötyä akuutissa tilanteessa.

3.2.2 Näytteenottokriteerit

Avovastaanotolle hengitystieinfektio-oireiden vuoksi hakeutuneiden potilaiden koronanäytteenoton tarpeen arvioi hoitava lääkäri.

Sairaalaan tulevilta tai sairaalassa olevilta, joilla oirekuva sopii COVID-19-infektioon, tutkitaan CV19Nh-osoitus (PCR).

Asumispalveluyksikön hengitystieinfektio-oireiselta asukkaalta ei ole välttämätöntä ottaa koronanäytettä. Oireinen asukas hoidetaan tällöin samoin varotoimin ja suojaimin kuin COVID-19- positiiviseksi todettu asukas.  Mikäli yksikössä todetaan epidemia eli useammalle asukkaalle tulee hengitystieoireita muutaman päivän sisään, testataan yhdestä kolmeen asukasta (CV19Nh-osoitus ja influenssanäyte), jotta saadaan selville tartuntojen aiheuttaja.

Jos asukkaalta otetaan kotitesti, on huomioitava, että COVID-19-infektio ei välttämättä näy kotitestissä, joten varotoimia ei voi keventää negatiivisen vastauksen perusteella.

Sairaalan tai terveydenhuollon toimipisteen ulkopuolella koronavirustestiä ei yleensä tarvita lievien oireiden vuoksi. Laboratoriossa tehtävää koronatestiä suositellaan kuitenkin tietyissä tilanteissa.

Kotona tehtävät antigeenitestit eli kotitestit

Antigeenikotitestillä saatua positiivista tulosta ei tarvitse varmentaa PCR-testillä kotihoitoisessa taudissa. Jos potilas tulee sairaalaan 10 vuorokauden kuluessa oireiden alusta/testipäivästä, varmistetaan testi CV19Nh-tutkimuksessa.

Pikanäyte (26466)

Akuuttiin hengitystieinfektioon sairastuneen potilaan COVID-19-infektion selvittämiseen voi käyttää sairaalan potilailla NCovNhO PCR-testiä lääkärin harkinnan perusteella erityisen kiireellisissä tilanteissa, jolloin vastaus tulee muutaman tunnin nopeammin.

Uusintatestaaminen

Sairaalahoitoon joutunut tai sairaalassa oleva potilas, jolla on koronavirusinfektioon sopivia oireita:

  • Aiempi testi on ollut negatiivinen
    • Hengitystieoireiden pitkittyessä tai aiemman oirekuvan selkeästi muuttuessa koronatesti uusitaan, kuitenkin aikaisintaan 2–3 vuorokautta edellisestä näytteestä.
    • Tilanteesta riippuen tuolloin pyritään saamaan näyte syvemmistä hengitysteistä (yskös/imulima/Bal-neste)
  • Jos potilas on sairastanut aiemmin koronavirusinfektion (laboratorio- tai kotitesti positiivinen) ja saa uudet COVID-19-infektioon sopivat oireet
    • otetaan koronatesti, jos on kulunut vähintään kaksi kuukautta edellisestä koronainfektiosta ja ei muuta oireita selittävää. Uusintainfektiot eri koronavarianteilla ovat mahdollisia.
    • uusintanäytettä ei rutiinisti tarvita, jos on kulunut alle kaksi kuukautta aiemmasta infektiosta.  CV19Nh voi olla positiivinen useita viikkoja ja infektio-oireet johtuvat todennäköisesti muusta syystä

3.2.3 Toimintaohje näytteiden ottamiseen

COVID-19-NhO-osoitus voidaan tutkia hengitystie-eritteistä ylemmistä (nenänielunäyte, nenänieluimunäyte, nenänäyte) ja alemmista hengitysteistä (yskös, BAL-näyte). Vakavissa tautitapauksissa otetaan näyte myös alemmista hengitysteistä (koskee teho-osastoa). Erityistilanteissa NhO-osoitus saadaan myös seerumista tai eritteistä.

Respiratoriset näytteet

Mikäli potilaasta pyydetään muita respiratorisia NhO-tutkimuksia (esim. RBaktNhO, RVirNhO), nämä tilataan omilla pyynnöillä ja tutkimuksia varten otetaan omat näytteet. Jos potilaan COVID-vastaus ei ole vielä tiedossa näitä respiratorisia tutkimuksia tilatessa, kirjataan tarraan esim. COVID-tuntematon ja näytteet pakataan kuten COVID-19-näytteet.

CV19Nh on myös osana tutkimuspakettia –CoInRSV.

Nenänielu- ja nenänäyte (6466)

Katso näytteenotto-ohje Fimlabin ohjekirjasta: COVID-19 (SARS-CoV-2) NUKLEIINIHAPPO (KVAL)

Nenänieluimunäyte (6466)

  • Kostuta sieraimia tarvittaessa noin 2 ml keittosuolalla.
  • Työnnä imuun kytketyn imulimankeruuputken letku nenän kautta nenänieluun ja ime näyteputkeen limaa molemmista sieraimista.
  • Pyyhi imulimanäytteen pinta käytössä olevalla desinfektioaineella.

Yskös- tai BAL-näyte (6466)

Näytteeksi tarvitaan 2 ml ysköstä tai BAL-näytettä.
Pyyhi näytepurkin pinta käytössä olevalla desinfektioaineella

Pikanäyte (26466)

  • tutkitaan Fimlabissa joka päivä klo 7–20
  • vastaus saatavissa noin 1,5 tunnin kuluttua ajon alkamisesta
  • tutkimuksen kapasiteetti hyvin rajallinen, 4 testiä/ajo
  • tutkimusnumero 26466
  • ilmoita näytettä tilatessa Fimlabiin p. 03 311 75350
  • näyte otetaan, kuten tavanomainen COVID-19-näyte, katso näytteenotto-ohje Fimlabin ohjekirjasta: COVID-19 (SARS-CoV-2) NUKLEIINIHAPPO (KVAL)

Respiratoristen näytteiden pakkaaminen

Katso COVID-19-näytteiden pakkaamisen ohjeistus Fimlabin ohjeesta COVID-19 (SARS-CoV-2) NUKLEIINIHAPPO (KVAL), kohta Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely.

Erityistapauksissa otettavat näytteet

Virtsa- ja ulostenäyte (6466)

  • Tilataan laboratoriosta normaaliin tapaan ja ne voidaan lähettää tarvittaessa putkipostilla
  • Näytteet voidaan tutkia laboratoriossa normaalisti.

Sylkinäyte (6466)

Käytetään vain lääkärin määrittämillä merkittävän verenvuotoriskin potilailla.

  • Pyydä potilasta keräämään sylkeä n. 10 sekuntia suun sisään ja valuttamaan sen varovasti Falcon-putkeen
    • Toista syljen keräys n. 2–3 kertaa kunnes keräysputken pohjakartio on täynnä.
  • Pakkaa näyte samoin kuin muutkin respiratoriset COVID-19-näytteet.

3.3 Toimintaohje sote-yksikössä todetun COVID-19-tapauksen ensitoimiin

  1. Sairastunut asukas tai potilas siirretään mahdollisimman pian yhden hengen huoneeseen, ellei hän sellaisessa jo ole. Hänet hoidetaan pisaravarotoimin, mutta kirurgisen suu-nenäsuojuksen sijaan käytetään FFP2-hengityksensuojainta. Jos on kyseessä esimerkiksi samassa asunnossa asuva pariskunta, he voivat jäädä samaan asuntoon, ja molempia hoidetaan pisaravarotoimin 
  2. Selvitä altistuneet eli huonetoverit tartuttavuusajalta (alkaen kaksi vuorokautta ennen oireiden alkua, tai näytteenottopäivää, jos oireita ei ole) 
    1. Huonetoverit siirretään yhden hengen huoneisiin, eri huoneeseen kuin sairastunut. Jos huonetovereita on useampi, eikä kaikille voida järjestää yhden hengen huonetta, voit sijoittaa heidät keskenään samaan huoneeseen 
    2. Hanki valmiiksi tiedot mahdollisista toisiin yksiköihin/sairaalaan siirtyneistä huonetovereista 
    3. Altistunutta hoidetaan varotoimin kuusi vuorokautta (viimeinen altistuspäivä on nro 1 päivä).  Mikäli hänelle tulee oireita, tehdään koronatesti
  3. Oireettoman altistuneen asukkaan tai potilaan hoito ja kuntoutus tulisi pyrkiä toteuttamaan suunnitellusti, mutta siten, etteivät muut altistu. Potilas voi esimerkiksi ulkoilla ja liikkua huolehtien turvaväleistä, kirurgista suu-nenäsuojusta suositellaan käytettäväksi huoneen ulkopuolella. 
  4. Selvitä asukkaiden tai potilaiden rokotuskattavuus: onko rokotettu, montako annosta saanut 
  5. Mikäli yksikössä tapahtuu koronan leviämistä asukkaiden tai potilaiden välillä tai henkilökunnasta asukkaisiin tai potilaisiin, ilmoita epidemiasta Infektioyksikköön osoitteeseen karanteeni@pshp.fi. Työntekijöiden välisistä tartunnoista ei tarvitse ilmoittaa. Yksikkö voi päivittää tilannetietoja useamman kerran epidemian aikana tai ilmoittaa epidemiasta vasta sen laannuttua, jolloin ilmoituksia ei tarvitse tehdä useita.

Tee ilmoitus seuraavan ohjeen mukaisesti: 

  • Otsikoksi: Koronatartunta ”yksikön nimi” 
  • Viestiin tiedoksi: 
    • Sairastuneiden potilaiden tai asukkaiden määrä 
    • Yksikön nimi ja sijaintikunta 
    • Yhteyshenkilön nimi ja puhelinnumero  
  • Mikäli toivot apua epidemiaan liittyvissä asioissa, liitä viestiin myös seuraavat tiedot: 
    • Asukkaiden määrä ja rokotekattavuus (jos helposti selvitettävissä) 
    • Yksikön asumismuoto 
    • Onko muita oireisia potilaita tai asukkaita

Tays infektioyksikkö kuittaa vastaanotetun sähköpostin. Lähtökohtaisesti emme ole yhteydessä puhelimitse, ellei tarvita nopeasti lisätietoja.

3.4 Hoito

3.4.1 Viruslääkkeet

3.4.1.1 Nirmatrelviiri ja ritonaviiri (Paxlovid)

Paxlovid-lääkitys on tehokas mahdollisimman varhain COVID-19-oireiden alun jälkeen aloitettuna ja potilaille, joilla on merkittävä vaikean koronavirustaudin riski.

Lääkehoitoa ei voi antaa raskauden aikana eikä vaikeaa maksan- tai munuaisten vajaatoiminta sairastavalle. Koska viruslääkkeellä on paljon yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, on lääkärin aina arvioitava potilaskohtaisesti hoidon soveltuvuus.

Hoito tulee aloittaa 5 vrk:n kuluessa oireiden alkamisesta. Hoito voidaan aloittaa positiivisen kotitestin perusteella ja varmentaa laboratoriotestillä mahdollisimman pian.

Paxlovid-hoidon kohderyhmät

Huom! Kun arvioit rokotusten ja sairastetun taudin vaikutusta päätökseen, huomioi seuraavat:

  1. Jo aiemmin sairastetun COVID-19-infektion katsotaan vastaavaan yhtä rokoteannosta;
  2. Vain yhden rokoteannoksen saanut rinnastetaan rokottamattomaan henkilöön.

A. Erittäin altistavan riskitekijäryhmän potilaille riippumatta saaduista rokotuksista

  • elinsiirrot
    • sydän- ja keuhkoelinsiirrot: elinsiirtolääkäri arvioi Paxlovid-lääkehoidon aloituksen yksilöllisen harkinnan mukaan lääkeaineyhteisvaikutukset huomioiden.
    • vatsan alueen elinsiirrot: elinsiirtolääkäri arvioi Paxlovid-lääkehoidon aloituksen yksilöllisen harkinnan mukaan lääkeaineyhteisvaikutukset huomioiden vain silloin, jos muita lääkehoidon vaihtoehtoja ei ole olemassa
  • allogeeninen kantasolusiirto seuraavin edellytyksin:
    • potilaalla ei ole siklosporiini-, takrolimuusi- tai everolimuusilääkitystä ja
    • siirrosta on alle 12 kuukautta tai
    • siirrosta on yli 12 kuukautta ja immunosuppressiivinen lääkitys jatkuu
  • aktiivisessa hoidossa oleva syöpätauti (voimakkaasti immuunijärjestelmää heikentävä syöpä tai hoito, autologinen intensiivihoito alle 6 kk)
  • vaikeat synnynnäiset tai niihin verrattavat puolustusjärjestelmän häiriöt (esim. pitkälle edennyt HIV-infektio)
  • rituksimabihoito (tai muu CD20-vasta-aine kuten ofatumumabi, obinututsumabi) alle 6 kk:n sisällä tai tiedossa on matalaksi jääneet immunoglobuliinitasot aiemman rituksimabi- tai muun CD20-vasta-ainehoidon hoidon jälkeen

B. Erittäin altistavan riskitekijäryhmän potilaille, mikäli potilas on rokottamaton tai yli 60-vuotias

  • vaikea krooninen keuhkosairaus
  • lääkehoitoinen tyypin 2 diabetes (vain rokottamattomat tai yli 60-vuotiaat alle 4 rokotusta saaneet)
  • Downin oireyhtymä

C. Altistavan riskitekijäryhmän potilaille, mikäli potilas on yli 40-v. ja rokottamaton

  • jatkuvaa lääkitystä vaativa astma
  • vaikea sydänsairaus
  • hengitystä haittaava neurologinen sairaus tai tila
  • immuunipuolustusta heikentävä lääkehoito autoimmuunisairauteen
  • vaikea krooninen maksasairaus
  • tyypin 1 diabetes
  • lisämunuaisten vajaatoiminta
  • vaikea tai keskivaikea uniapnea
  • sairaalloinen lihavuus BMI>40 (rokottamattomalla voidaan harkita myös alle 40-v. potilaalle)

D. Paxlovid-hoito voidaan aloittaa myös omatoimisesti kotona asuvalle yli 80 v. potilaalle, mikäli hän on saanut alle 4 rokoteannosta. Erityisesti iäkkäiden kohdalla on punnittava lääkkeen haittavaikutusten ja interaktioiden mahdollisesti aiheuttama lääkehyödyn menettäminen.

Paxlovid-hoidon sopivuuden arvio

Valmisteen vasta-aiheet sekä laajat ja moninaiset yhteisvaikutukset on otettava huomioon lääkettä määrätessä.

Paxlovidiin sisältyvä ritonaviiri on erittäin voimakas CYP3A4-metaboliatien inhibiittori ja nostaa merkittävästi samaa metaboliareittiä käyttävien lääkkeiden pitoisuuksia. Paxlovid-hoidon alussa potilaan muu lääkitys on selvitettävä ja potilas informoitava interaktiolle alttiiden lääkkeiden käytöstä Paxlovid-hoidon aikana ja sen jälkeen.

Ennen Paxlovid-hoidon toteutusta on syytä tarkistaa interaktiot esim. COVID-19 Drug Interactions -sivuilta syöttämällä ensimmäiseen kenttään ritonavir ja toiseen hakukenttään potilaan muut lääkkeet.

Muut vasta-aiheet

  • Paxlovid on kontraindisoitu raskauden aikana.
  • Se on kontraindisoitu lisäksi potilaalle, jolla on vaikea munuaisen vajaatoiminta (eGFR alle 30 ml/min) tai vaikea maksan vajaatoiminta (Child-Pugh Class C).

Paxlovidin annostelu

  • Paxlovid on kahden lääkkeen yhdistelmähoito. Suositeltu annos on 300 mg nirmatrelviiria (eli 2 tabl. á 150 mg) ja 100 mg ritonaviiria (1 tabl.) suun kautta 12 tunnin välein 5 vrk:n ajan.
  • Paxlovid on pakattu 30 tabletin pakkauksiin, jotka sisältävät viisi läpipainopakkausta, jokaisessa yhden päivän annos. Kukin päivittäinen läpipainopakkaus sisältää neljä nirmatrelviiritablettia ja kaksi ritonaviiritablettia aamu- ja ilta-annosta varten.
  • Annosreduktio keskivaikeassa munuaisen vajaatoiminnassa (eGFR ≥ 30 – < 60): 150 mg (1 tabl.) nirmatrelviiri ja 100 mg (1 tabl.) ritonaviiria suun kautta 12 tunnin välein 5 vrk:n ajan.
  • Paxlovid® voidaan ottaa ruokailun yhteydessä tai tyhjään mahaan. Tabletit pitää niellä kokonaisina.

Paxlovidin haittavaikutukset

  • Yleisimmät haittavaikutukset ovat lieviä, kuten makuhäiriöt, ripuli, oksentelu, päänsärky

Paxlovid-hoidon toteutus

Paxlovid on aloitettava mahdollisimman pian COVID-19-diagnoosin jälkeen ja 5 vrk:n sisällä oireiden alkamisesta. Koko 5 vrk:n hoitokuurin suorittaminen loppuun on suositeltavaa, vaikka potilas tarvitsisi sairaalahoitoa vaikea-asteisen tai kriittisen COVID-19:n vuoksi Paxlovid-hoidon aloittamisen jälkeen.

Jos yllä mainitut lääkehoidon kohderyhmän kriteerit täyttävä oireinen henkilö saa positiivisen koronavirustestituloksen, hänen tulee olla puhelimitse yhteydessä hoitavaan yksikköön tai asuin/oleskelukunnan terveyspalveluihin lääkehoidon aloituksen arvioimiseksi. Viikonloppuna tai pyhänä yhteys hoitavaan osastoon tai asuin/oleskelukunnan päivystykseen. Jotta lääkitys alkaisi nopeasti, se voidaan aloittaa jo positiivisen kotitestin perusteella. Väärät positiiviset kotitestit ovat kuitenkin harvinaisia. Samassa yhteydenotossa sovitaan, että potilas käy vielä niin pian kuin mahdollista laborotoriossa varmentamassa testituloksen, ellei hän ole jo itse varannut aikaa.

Lääkitys voidaan luovuttaa erikoissairaanhoidosta tai perusterveydenhuollosta. Lääkkeen voi noutaa oireeton lähiomainen tai luotettu henkilö.

  • Kunnille on varattu tilattavaksi väestöön suhteutettu määrä pakkauksia, joista kannattaa varastoida kunnassa muutamia pakkauksia päivystyskäyttöä varten.
  • Lääkkeet tilataan sairaala-apteekin sähköisen lääketilausjärjestelmä OSTin kautta ja ne toimitetaan toimintayksikköön normaalin kuljetuksen mukana.
  • Tarvittaessa toimintayksikkö voi noutaa Paxlovidin sairaala-apteekista tai pyytää erillistä taksikuljetusta.
  • Tays keskussairaalan toimintayksiköille lääkettä on saatavilla päivystysaikana myös akuuttivarastossa.

Aloituksesta tehdään merkintä sairaskertomukseen ja lääke lisätään lääkeosioon. Reseptiä ei tehdä. Paxlovid-lääkkeen potilaalle luovuttava yksikkö:

  • tekee luovutusmerkinnät pakkauksen etikettitarraan
  • tekee luovutusmerkinnän potilastietojärjestelmään
  • ohjeistaa potilaalle lääkkeen annostelun.

Paxlovid on potilaalle maksuton. Paxlovid-lääkemääräystä ei voi saada yksityisiltä lääkäriasemilta eikä lääkettä ole mahdollista saada reseptillä yksityisistä apteekeista.

Katso potilaalle suunnattu Paxlovid-ohje täältä.

3.4.1.2 Remdesiviiri (Veklury)

Remdesiviirihoito kohdennetaan akuuttiin koronainfektioon sairastuneille syvästi immuunipuutteisille potilaille, joille ei voi antaa Paxlovidia, mutta potilaskohtainen riski vaikealle taudille arvioidaan erityisen suureksi:

  • Elinsiirtopotilas, jolla on hyljinnänestolääkitys käytössä (Paxlovid vasta-aiheinen)
  • Syöpäpotilas, joka on saanut rituksimabia tai muuta koronainfektion vaikeusasteeseen voimakkaasti vaikuttavaa hoitoa 6kk sisällä (jos Paxlovid ei käy interaktioiden vuoksi)

Hoito voidaan antaa rokotusstatuksesta riippumatta. COVID-19-testin tulee olla positiivinen ja oireiden alusta tulisi olla enintään seitsemän vuorokautta.

HUOM! Remdesiviirin aloittamista ei suositella, mikäli COVID-19-positiivisuus todetaan sattumalöydöksenä oireettomalla eikä silloin, jos epäillään sen olevan jäänne aiemmasta infektiosta.

Annos ja antotapa

Vähintään 12-vuotiaiden ja vähintään 40 kg painavien potilaiden suositeltu remdesiviiriannos on

1. päivä: 200 mg kertainfuusiona laskimoon

2.–3. päivät: 100 mg kerran vuorokaudessa infuusiona laskimoon

Hoidon kokonaiskesto varhaisessa hoidossa 3 vrk. Jos potilaalla on vaikea taudinkuva (lisähapen/sairaalahoidon tarve), konsultoi infektiolääkäriä. Alle 12-vuotiaiden annokset valmisteyhteenvedossa.

Lääke on tilattavissa OSTIn kautta. Remdesiviirin latausannos annetaan sairaalassa. Latausannoksen jälkeen jatkohoitopaikkaa voi tiedustella kotisairaalasta, mikäli potilas on kotikuntoinen.

Vasta-aiheet

  • Vaikea munuaisten vajaatoiminta (eGFR on < 30 ml/min).
  • Alat > 5 x viitearvon

Haittavaikutukset

Päänsärky, pahoinvointi, ihottuma, yliherkkyysreaktiot, transaminaasipitoisuuksien suurentuminen, pidentynyt protrombiiniaika

3.4.2 Vasta-aineet

Tiksagevimabi-silgavimabi (Evusheld)

Evusheld on monoklonaalinen vasta-ainehoito, jota käytetään COVID-19-taudin ehkäisemiseen ja hoitoon aikuisilla ja vähintään 40 kg painavilla nuorilla 12 vuoden iästä lähtien. Valmisteella pyritään estämään COVID-19 infektio henkilöillä, joilla on riittämätön rokotusvaste tai muutoin suurentunut riski vaikealle koronavirusinfektiolle, ja joiden COVID-19 infektion hoitoon ei voida hyljinnänestolääkityksen vuoksi käyttää Paxlovid-valmistetta. Suojan kesto taudin ehkäisyssä on noin puoli vuotta.

Evusheldia on rajallisesti käytettävissä. Tästä syystä sen käyttö on suhteutettava ajankohtaiseen epidemiatilanteeseen ja potilaskohtaisesti arvioituun kokonaisriskiin. Rajallisen tehonäytön vuoksi potilaskohtainen harkinta vasta-ainehoidon hyödyistä on tärkeää. Ennen vasta-ainehoitoa potilaan rokotusstatus on hyvä selvittää. Käytöstä on syytä konsultoida infektiolääkäriä.

Evusheldin käyttö taudin ehkäisyssä ei rajaa pois myöhäisempää viruslääkityksen (esim. Paxlovid, remdesiviiri) käyttöä taudin hoidossa.

Kenelle Evusheldia annetaan, vaikka ei ole tiedossa olevaa altistusta ja potilas ei ole sairastunut koronaan (ns. pre-exposure käyttö)?

  • Allogeeninen kantasolusiirto ja käytössä oleva hyljinnänestolääkitys (siklosporiini, takrolimuusi, everolimuusi tai sirolimuusi)
  • Keuhkonsiirto vuoden sisään
  • Muun kiinteän elimen siirto vuoden sisään ja vajaa koronarokotussarja ennen elinsiirtoa (alle kolme rokotetta)

Kenelle Evusheldia voi harkita, jos potilas on altistunut koronalle mutta ei ole vielä sairastunut (ns. post-exposure käyttö)?

Terveydenhuollon yksikössä koronalle altistunut potilas:

  • Syöpäpotilas, joka on saanut rituksimabia tai muuta koronainfektion vaikeusasteeseen voimakkaasti vaikuttavaa hoitoa 6kk aikana
  • Elinsiirtopotilas, jolla on hyljinnänestolääkitys

Vasta-ainehoito pitäisi toteuttaa mahdollisimman pian altistumisen jälkeen. Hoito voidaan antaa rokotusstatuksesta huolimatta.

Kenelle Evusheldia voi harkita, jos on sairastunut koronainfektioon?

Vasta-ainehoitoa voi harkita annettavaksi koronainfektioon sairastuneille potilaalle, jolla potilaskohtainen riski vaikealle taudille arvioidaan erityisen suureksi:

  • Syöpäpotilas, joka on saanut rituksimabia tai muuta koronainfektion vaikeusasteeseen voimakkaasti vaikuttavaa hoitoa 6kk sisällä
  • Elinsiirtopotilas, jolla on hyljinnänestolääkitys käytössä

Hoito voidaan antaa rokotusstatuksesta riippumatta.

Harkinnanvaraisesti hoitoa voi korkean riskin potilaalla antaa myös Paxlovidin tai remdesiviirin rinnalla.

Evusheldistä saatu tutkimusnäyttö koskee potilaita, jotka olivat saaneet vasta-ainehoitoa 7 vrk sisällä sairastumisesta. Lääkärin harkinnan mukaan hoitoa voidaan käyttää tarvittaessa myöhemmin.

Annostelu

Evusheld-valmiste annetaan kahtena erillisenä lihaksensisäisenä injektiona eri kohtiin, mieluiten pakaralihaksiin: 300 mg (3 ml) tiksagevimabia ja 300 mg (3 ml) silgavimabia. Potilasta tulee seurata vähintään puolen tunnin ajan yliherkkyysreaktion varalta. Lääkitys voidaan antaa joko vuodeosastolla tai erikoissairaanhoidon poliklinikalta.

Mitä riskejä Evusheld-valmisteeseen liittyy?

Evusheldin yleisimmät haittavaikutukset (joita saattaa aiheutua enintään yhdelle potilaalle kymmenestä) ovat yliherkkyys (allergiset reaktiot) ja injektiokohdan reaktiot. Pakkausselosteessa on luettelo kaikista Evusheldin haittavaikutuksista ja rajoituksista.

Vasta-aiheet

  • Tiedossa oleva allergia valmisteelle
  • merkittävä neutropenia (B-Neut <1 E9/l)
  • syvä trombosytopenia (B-Trom <30 E9/l)

Evusheld, INN- tixagevimab, cilgavimab (europa.eu)

3.4.3 Happeutumishäiriön hoito

Happeutumisen vajetta voidaan valtaosassa tapauksista hoitaa tavanomaisella happilisällä eli happiviiksillä (virtaus 1–5 l/min) tai happimaskilla.

Tavoitteena on SpO2 > 94 % (keuhkoahtaumataudissa > 90 %) ja hengitysfrekvenssi < 21/min. Jos happeutuminen ei ole riittävää edes 60 %:n venturimaskilla (vihreä venttiili) hapetettaessa, arvioi etupainotteisesti soveltuvuus invasiiviseen respiraattorihoitoon tai korkeavirtaushappilisään (kts Hoitopaikan valinta). Niiden käyttö edellyttää potilaan siirtämistä pikaisesti soveltuvaan hoitoyksikköön.

3.4.4 Tromboosiprofylaksia

Sairaalahoitoa vaativaan COVID-19-infektioon, kuten muihinkin yleisoireisiin vaikeisiin infektioihin, liittyy korostunut tromboembolisten komplikaatioiden riski. Sairastuneen tukosalttiutta lisäävät riskitekijät nostavat sitä. Lieväoireinen avohoitopotilas ilman riskitekijöitä, ei profylaksiaa tarvitse. Hoitavan lääkärin tulee arvioida potilaan yksilöllinen riski.

Tukosalttiutta lisääviä suuria riskitekijöitä

  • Aikaisempi syvä laskimo-, porttilaskimo-, sinustromboosi tai keuhkoembolia
  • Yleistynyt aterotromboosi (sydän- ja verisuonitaudin tukoskomplikaatioita)
  • Tunnettu tukosalttius (trombofilia)
  • Aktiivinen syöpäsairaus ja sen hoidot
  • Veritaudit, kuten myeloproliferaatio, multippeli myelooma ja PNH-tauti
  • Inflammatorinen perussairaus, kuten IBD, reumataudit, vaskuliitit ja COPD
  • Useamman riskitaustan yhdistelmä: ikä (>60 v), obesiteetti (BMI>30), rasvamaksa
  • Raskaus ja lapsivuodeaika (6 viikkoa)
  • Suuren leikkauksen jälkitila, kuten syöpäleikkaus, ortopedia (kuluneen 1–3 kuukauden aikana)

Tromboosiprofylaksin arvio ja toteutus

  • Aloita COVID-19-potilaan vuodeosastohoidon ajaksi pienimolekyylinen hepariini (LMWH) tavanomaisella profylaksiannoksella, ellei siihen ole vasta-aiheita (vaikea vuototaipumus, trombosyytit < 25 x 109/l, hepariiniallergia tai hepariinin indusoima trombosytopenia, HIT)
  • Suoraa antikoagulaatiota (apiksabaani, edoksabaani, rivaroksabaani, dabigatraani) käyttävien potilaiden lääkitys voi jatkua ennallaan, mikäli ei vuotokomplikaatioita (huomioi interaktio Paxlovidin kanssa).
  • Seuraa varfariinia käyttävän potilaan INR-arvoa tiheästi (erityisesti deksametasonia saavilla)
    • Vaihda varfariini LMWH-valmisteeseen, mikäli INR-arvoa ei saada pysymään hoitotavoitteessa.
  • Jatka tromboosiprofylaksiaa potilaan siirtyessä jatkohoitoon terveyskeskuksen vuodeosastolle tai vastaavaan laitokseen

Tromboosiprofylaksin kesto

  • Jatka hoitoa vähintään vuodeosastohoidon ajan
  • Harkitse profylaksin jatkamista kotona enintään kahden viikon ajan, jos tauti oli vaikea ja potilaalla on merkittäviä tukosalttiutta lisääviä riskitekijöitä

Tromboosiprofylaksi avohoidossa

  • Lieväoireiselle avohoitopotilaalle ei aloiteta tromboosiprofylaksia
  • Jos tauti on systeemioireinen ja raju ja potilas pääosin vuoteessa tai potilaalla on useita merkittäviä riskitekijöitä, tromboosiprofylaksiaa voi suositella
  • Tromboosiprofylaksia toteutetaan LMWH-valmisteella (enoksapariini, daltepariini, tintsapariini)

Raskaana olevan tromboosiprofylaksia avohoidossa

Katso Kotihoitoisen koronapotilaan tromboosiprofylaksia raskaus- ja lapsivuodeaikana (tays.fi)

Muut ohjeet

  • Vuodeosastohoidossa lääkinnälliset hoitosukat ovat suositeltavat
  • Ohjaa kotiin siirtyvää potilasta liikkumaan, välttämään kuivumista ja seuraamaan vointiaan

3.4.5 Nestehoito

COVID-19-infektiossa ei lähtökohtaisesti tarvita lisänesteytystä, ellei potilas ole kuumeilun tai muun nestehukan vuoksi kuivunut. Ylinesteytys voi vaikeuttaa happeutumishäiriötä.

Jos epäilet potilaalla sepsistä tai hemodynamiikka on muuten epävakaa, konsultoi herkästi sisätauti- tai tehopäivystäjää.

Acutassa perusneste on Plasmalyte (vastaa Ringeriä)

3.4.6 Antibioottihoito

Mikäli septinen infektio on erotusdiagnostinen vaihtoehto, ensisijainen antibiootti on i.v.-kefuroksiimi. Annosta ei tarvitse ensimmäisen hoitovuorokauden aikana muuttaa munuaisfunktion mukaan, vaan sopiva annos on käytännössä aina 1,5 g x 3 i.v. (jos BMI > 30 kg/m2, annostelu x4/vrk).

3.4.7 COVID-19-pneumoniitin hoito

Kortisonihoito

Harkitse deksametasonin aloitusta vuodeosastolla, jos

  • potilas saa lisähappea ja
  • oireiden alusta on yli seitsemän vuorokautta,
  • sekundaarinen bakteeri-infektio on poissuljettu,
  • kliininen tilanne huononee.

Dexametasonin annos on 6 mg x1 (po/iv) 10 vuorokauden ajan.

Muut immuniteettiin vaikuttavat lääkkeet

  • Vaikean COVID-19-pneumoniitin hoidossa voidaan harkita deksametasonin rinnalle muita immuniteettiin vaikuttavia lääkkeitä, kuten tosilitsumabia tai barisitinibia, jos potilas on aktiivihoidon piirissä ja kliininen tilanne huononee kortikosteroidista huolimatta. Lääkityksestä voi konsultoida teho ja/tai infektiolääkäriä.

3.4.8 Avaava lääkitys

Jos potilaalla on obstruktio, avaavat lääkkeet ensisijaisesti tilanjatkeella.

3.5 Kirjaaminen potilaskertomukseen

Diagnoosin oikea kirjaaminen on tärkeää. Tietoja käytetään epidemiatilanteen ja sairaalahoidossa olevien reaaliaikaisen määrän seuraamiseen.

COVID-19-infektion ICD-diagnoosikoodit

  • U07.1 COVID-19-virusinfektio, laboratoriotutkimuksella varmistettu
  • U07.2 Epäily COVID-19-virusinfektiosta, ei varmistettu laboratoriotutkimuksella
    • Tätä käytetään, jos lääkäri pitää COVID-19-virusinfektiota mahdollisena ja laboratorionäytteet on otettu, mutta laboratoriovastaukset eivät ole valmistuneet
    • Jos laboratoriotutkimuksen tulos osoittautuu negatiiviseksi, epäilydiagnoosi U07.2 poistetaan paitsi, jos lääkäri päätyy tekemään COVID-19-virusinfektion diagnoosin kliinisin perustein
    • Katso Pirkanmaan sairaanhoitopiirin COVID-19 tapahtumadiagnoosin tallentamisohje (koskee Miranda-hoitokertomusta)
  • Z20.8 Muun tartuntataudin tartunnan mahdollisuus
    • COVID-19-infektiolle altistunut, karanteeniin määrätty (oireeton henkilö)

COVID-19-diagnoosin kirjaaminen erikoissairaanhoidon sairaalahoitojaksoilla

Päädiagnoosina käytetään taudinkuvan mukaista diagnoosia ja sivudiagnoosina COVID-19-virusinfektion diagnoosia U07.1 tai U07.2.

  • Tämä siksi, että vuoden 2020 NordDRG-ryhmittelijässä ei ole huomioitu ko. koodia. Jos päädiagnoosina käytetään U07.1- tai U07.2-koodia, päätyvät diagnoosit virheryhmään. Sivudiagnoosina käytettäessä diagnoosit U07.1 tai U07.2 toimivat komplisoivana diagnoosina

Esimerkkejä:

  • Päädiagnoosi J12.8 Muu viruskeuhkokuume, sivudiagnoosi U07.1 COVID-19-virusinfektio, laboratoriotutkimuksella varmistettu
  • Päädiagnoosi J06.0 Akuutti hengitysvajaus, sivudiagnoosi U07.1 COVID-19-virusinfektio, laboratoriotutkimuksella varmistettu
  • Päädiagnoosi J06.9 Määrittämätön akuutti ylähengitystieinfektio, sivudiagnoosi U07.2 Epäily COVID-19-virusinfektiosta, ei varmistettu laboratoriotutkimuksella

Laboratoriovarmistettujen tai epäiltyjen COVID-19-potilaiden tullessa vuodeosastohoitoon tallennetaan tapahtumadiagnoosi aiemmasta käytännöstä poiketen heti.

  • Tapahtumadiagnooseja muokataan hoitojakson aikana tai päättyessä. Suositeltavaa on kirjata diagnoosi ensin epäilynä (U07.2) ja muokata diagnoosi varmistetuksi (U07.1), kun laboratoriotulokset ovat käytettävissä. Jos laboratoriotulos on käytettävissä jo potilaan tullessa sairaalaan, voidaan heti kirjata diagnoosi varmistetuksi (U07.1).

3.6 Hoitopaikan valinta

Koronapotilaita voidaan hoitaa kaikilla osastoilla. Hengitystieoireista huolimatta potilas ohjataan sille osastolle, joka on hänen keskeisimmän oireensa hoitamiseksi tarpeen (esim. akuutti sepelvaltimotapahtuma hoidetaan Sydänsairaalassa).

Tays Keskussairaalassa hoidetaan ensisijaisesti potilaat, joilla on happeutumishäiriö ja joiden arvioidaan hyötyvän tehohoidosta:

  • Tarvittaessa konsultoi teho-osaston lääkäriä (puhelinnumero 03 311 64690), jos potilaalla on vaikea happeutumishäiriö (SpO2% < 90 % tai HF > 28/min, persistoi muutaman tunnin 60 %:n venturimaskihapetuksesta huolimatta)
  • valvontatasoiset hoitopaikat (SVAL huone 2, TEHO, SDSYVA).

Asumispalveluyksiköissä asukasta hoidetaan yksikön oman lääkärin antamin ohjein. Harkittaessa sairaalaan lähettämistä on huomioitava asukkaan yksilöllinen hoitosuunnitelma ja mahdolliset hoidonrajaukset. Jos asukkaalla todetaan COVID-19-infektio sairaalassa, mutta hän ei tarvitse sairaalahoitoa, voidaan hänet kotiuttaa asumispalveluyksikköön, jossa häntä hoidetaan varotoimin.

3.6.1 Potilaan siirtäminen

Hyväkuntoinen potilas voi siirtyä taksilla. Potilaalle annetaan kirurginen suu-nenäsuojus ja hänen on noudatettava huolellista käsi- ja yskimishygieniaa matkan aikana.

Potilaan terveydentilan vaatiessa, hänet siirretään sairaalasta toiseen sairaalaan ambulanssilla.

3.6.2 Kotiuttaminen

Oireeton potilas voi kotiutua tavallisella taksilla tai hakijan kyydillä. Hengitystieoireiselle potilaalle annetaan kirurginen suu-nenäsuojus ja hänen on noudatettava huolellista käsi- ja yskimishygieniaa matkan aikana.

4 Muut ohjeet ja linkit

4.1 Lisäohje asumispalveluyksiköille

Epidemiatilanne asumispalveluyksikössä

Jos yksikössä on todettu COVID-19 leviämistä asukkaiden kesken ja useita heistä on sairastunut, voi asumispalveluyksikön henkilökunta siirtyä käyttämään FFP2-hengityksensuojainta työpäivän ajan estääkseen tartuntoja asukkaista työntekijöihin. Näin kannattaa menetellä erityisesti silloin, jos yksikössä on paljon muistisairaita eikä heidän kulkemistaan pysty rajoittamaan.

Epidemian aikana on suositeltavaa, että henkilökunta käy syömässä yksin tai niin, että huolehditaan reiluista turvaväleistä.

Asukkaiden ja läheisten tapaamisten järjestäminen asumispalveluyksikössä

Toimintayksikön johtaja vastaa siitä, että vierailut toteutetaan turvallisesti.

Ohjeet turvalliseen vierailuun:

  • Vierailulle tullaan vain terveenä ja oireettomana
  • Vierailija huolehtii käsihygieniasta. Vierailija käyttää kirurgista suunenäsuojaa, mikäli asukas sitä edellyttää.
  • Henkilökunta opastaa ja auttaa vierailijaa käsihygienian toteuttamisessa sekä suojainten käytössä, jos se on tarpeen
  • Vierailija pitää riittävän turvavälin muihin asukkaisiin ja henkilökuntaan

COVID-19-infektiota sairastavan luona vieraileva läheinen voi käyttää joko suu-nenäsuojusta tai FFP2-hengityksensuojainta omaksi suojakseen. Vierailijan ei tarvitse käyttää muita suojaimia.  

Jos yksikössä on meneillään tartuntataudille altistumisen takia tartuntojen selvitys tai jonkun tartuntataudin aiheuttama epidemia, suosittelemme, että asukkaiden luona vieraillaan vain erikseen henkilökunnan kanssa sopien.

THL:n ohje Vierailut pitkäaikaishoidon ja -hoivan toimintayksiköissä koronavirusaikana

4.2 Lisäohje kotihoitoon

Todettu COVID-19-infektio kotihoidon asiakkaalla

  • Selvitä, pärjääkö asiakas kotona oireidensa kanssa. Konsultoi tarvittaessa lääkäriä
  • Informoi muita asiakkaan hoitoon osallistuvia terveydenhuollon ammattilaisia asiakkaan sairastumisesta ja varotoimista

Suojainten käyttö kotihoidossa

  • Säilytä puhtaat suojaimet puhtaassa muovipussissa ja käsittele niitä desinfioiduin käsin
  • Pue puhtaat suojaimet asiakkaan eteisessä
  • Riisu käytetyt suojaimet ennen asiakkaan kodista poistumista suoraan muovipussiin ja desinfioi kädet

4.3 Korona ja raskaus

Ohjeita raskaana oleville ja synnyttäjille koronavirusepidemian (COVID-19) aikana

4.4 Rokottaminen

Rokottamisesta voit lukea lisää THL:n sivuilta

4.5 Varotoimien aikana menehtyneen vainajan laitto

Epäiltyyn tai todettuun COVID-19-infektioon varotoimien aikana menehtynyt vainaja laitetaan hoitoyksikössä tai hoivakodissa tämän ohjeen mukaisesti noudattaen vainajan hyvää hoitokäytäntöä. Varotoimien päätyttyä COVID-19 infektiota sairastaneen vainajan laitossa noudatetaan tavanomaisia vainajan hoitokäytäntöjä. Tämänhetkisen tiedon mukaan COVID-19-infektioon menehtyneen vainajan käsittely, ruumiinavausta lukuun ottamatta, on matalariskistä toimintaa. Vainajan eritteet voivat toimia tartunnanlähteinä.

Varotoimien aikana kuolleen vainajan laittaminen:

Vainajan laitossa noudatetaan varotoimiluokan mukaista suojautumista.

Varotoimien aikana COVID-19 infektioon menehtynyt laitetaan ruumispussiin tai muovitettuun nostolakanaan, jonka reunat teipataan yhteen.

Mikäli tehdään ruumiinavaus, mainitse avauslähetteessä tartuttavan taudin epäily. Ruumiinavauksessa noudatetaan riskiluokka 3 vaatimia suojatoimia (katso Tartunnan torjunta ruumiinavauksissa -ohje).

Laittamisen jälkeen vainaja kuljetetaan säilytykseen normaalilla tavalla.

Läheiset voivat halutessaan osallistua vainajan laittoon tai käydä hoitoyksikössä hyvästelemässä vainajan ennen siirtoa säilytystilaan. Läheisten on noudatettava hyvää käsihygieniaa ja voivat käyttää kasvomaskia.

THL:n ohje Vainajan käsittelyohjeet varmistetussa tai epäillyssä COVID-19-infektiossa

THL:n ohje Kuolemansyyn selvittäminen ja kuolintodistuksen täyttäminen COVID-19-infektiotapauksissa