Syyhy

Syyhy on syyhypunkin aiheuttama kutiseva ihotauti. Useimmiten syyhy havaitaan yksittäistapauksena yhdeltä potilaalta/asiakkaalta mutta se voi esiintyä myös epidemioina sairaaloissa, pitkäaikaishoivalaitoksissa ja päiväkodeissa. Epidemian aikana syyhyä voi esiintyä sekä hoidettavilla että henkilökunnalla ja se voi levitä myös henkilökunnan perheenjäseniin. Epidemian sammuttaminen voi olla vaativaa ja edellyttää hyvää yhteistyötä eri tahojen kesken. Infektioyksikölle on hyvä ilmoittaa epidemiaepäilystä.

Ohjeita:

Tartunta

Syyhypunkki tarttuu kosketustartuntana.

Tavallinen syyhy ei tartu helposti, vaan vaatii yleensä pitkäkestoisen tai toistuvan paljaan ihokontaktin. Tavallisen syyhyn tarttuminen epäsuorasti pintojen tai vuodevaatteiden välityksellä on epätavallista. Hyvin laaja-alainen syyhyihottuma on paikallista tartuttavampi. Tartuttavimmassa karstasyyhymuodossa punkkien määrä on hyvin suuri ja tartunta voi tapahtua myös pintojen tai tekstiilien välityksellä.

Syyhypunkki säilyy hengissä ihon ulkopuolella 2-3 vuorokautta. Syyhypunkki ei levitä mukanaan mitään muuta infektiota, mutta syyhyihottumaan voi kehittyä sekundaarinen bakteeri-infektio. Syyhy on ainoastaan ihmisen loinen; lemmikkieläimet eivät syyhyä levitä.

Oireet, löydökset ja diagnoosi

Tavallisen syyhyn pääoire on kutina ja ihottuma. Kutina on häiritsevää etenkin öisin. Tyypillisesti oireisia ihoalueita ovat sormien välit, ranteet, niska, rinta, lapaluiden alue, pakarat, nivuset ja genitaalien seutu. Lapsilla iholöydöksiä on tavallisimmin kämmenissä ja jalkapohjissa, mutta ihottuma voi olla myös laaja-alaista.

Syyhypunkin mutkittelevat käytävät löytyvät parhaiten ranteista ja nilkoista (joissa iho on ohut), lapsilla kämmenistä sekä jalkapohjista. Käytävän päässä voi näkyä tummana pisteenä itse punkki. Syyhypunkin kaivamat kapeat käytävät viittaavat vahvasti syyhyyn, mutta niitä ei läheskään kaikilla ole nähtävissä. Muita tyypillisiä iholöydöksiä ovat pienet rakkulat, näppylät sekä raapimajäljet.

Karstasyyhyssä potilaalla on hilsehtivä, laaja-alainen, karstainen ihottuma. Karstasyyhyä tavataan muun muassa immuunipuutteisilla ja ikääntyneillä. Karstasyyhy ei välttämättä kutise, mikä voi viivästyttää diagnoosia.

Syyhytartunnasta kutinan alkamiseen kuluu ensitartunnassa keskimäärin kahdesta neljään viikkoa, enintään kuusi viikkoa. Itämisajan jälkipuolella tartunta voi jo siirtyä henkilöstä toiseen, mutta vasta oireileva potilas aiheuttaa merkittävän tartuntariskin. Aiemmin syyhyn sairastaneella uusi tartunta voi alkaa oireilla jo muutaman päivän kuluttua.

Syyhypotilaan diagnoosi ja hoidon aloituspäätös perustuu tyypillisiin esitietoihin ja taudinkuvaan. Sairastuneen lähipiirissä mahdollisesti esiintyvät samanlaiset oireet vahvistavat epäilyä. Usein taudinkuva ei kuitenkaan ole tyypillinen ja diagnoosi voi viivästyä. Varma syyhydiagnoosi perustuu ihosta löytyneen syyhypunkin tunnistamiseen mikroskoopilla. Esiin kaivetun punkin voi lähettää tutkittavaksi Fimlab:iin (1912 Sk-Para-O, parasiitit iholta). Negatiivinen tulos ei poissulje syyhyä.

Jos yksikössä epäillään syyhyepidemiaa, diagnoosi olisi hyvä varmistaa ihotautilääkärin konsultaatiolla ainakin yhden sairastuneen osalta.

Syyhyn hoito

Syyhyyn sairastunut hoidetaan joko ulkoisesti permetriinivoiteella (Nix®) tai suun kautta otettavalla ivermektiinillä (Stromectol®). Tavanomaisen, rajoittuneella ihoalueella havaittavan syyhyn hoitoon voidaan käyttää permetriinivoidetta tai ivermektiiniä. Laaja-alaisen ja karstasyyhyn hoitoon käytetään ensisijaisesti ivermektiiniä, johon voidaan liittää samanaikainen permetriinihoito. Jos joukkoaltistumistilanteessa joudutaan hoitamaan suuri määrä henkilöitä, ivermektiini suun kautta otettuna on usein helpoimmin toteutettavissa.

Oireiseen syyhyyn sairastuneet hoidetaan kahdesti 1-2 viikon välein. Syyhypunkille altistuneet oireettomat henkilöt hoidetaan kertaalleen,

Permetriinivoide (Nix®) sivellään suojakäsineet kädessä puhtaalle, kuivalle iholle leuankärjestä alaspäin koko keholle, myös kämmeniin ja jalkapohjiin sekä genitaalien iholle. Limakalvoille permetriinivoidetta ei sivellä. Erityisen huolellisesti voidellaan sormien ja varpaiden välit, taipeet, kainalot, sukupuolielimet (ei limakalvoja) ja nivuset. Kynnet leikataan lyhyiksi ja voide levitetään kynsien alle huolellisesti. Voidellut kädet suojataan puuvillakäsineillä hoidon ajan. Käsiä ei tule pestä hoidon aikana, ja jos näin tehdään, lääkevoidetta sivellään käsiin uudelleen. Voide pestään pois vedellä ja saippualla vaikutusajan (8–12 tuntia) jälkeen. Jos oireita on myös pään alueella, hoidetaan hiuspohja sekä kaula ja niskan alue. Voidetta ei laiteta kasvoille eikä limakalvoille, eikä sitä saa mennä silmiin.

Ivermektiinillä (Stromectol®) on määräaikainen erityislupa, joten lääkäri voi määrätä sen apteekkiin tavallisella reseptillä. Annos on 0,2 mg / kg. Aikuisille normaaliannos on 12 mg kerta-annoksena ja oireisille potilaille lääkitys uusitaan 1–2 viikon kuluttua. Ivermektiini otetaan tyhjään mahaan, ei ruokailua 2 tuntia ennen eikä jälkeen lääkkeen ottamisen. Appelsiinimehun tai alkoholin nauttimista ivermektiinihoidon aikana tulee välttää. Ivermektiinillä on yhteisvaikutuksia joidenkin lääkeaineiden kanssa.

Raskaana olevat naiset ja alle 5-vuotiaat lapset hoidetaan permetriinivoiteella. Muissa tapauksissa voidaan valita kumpi lääke tahansa. Permetriinivoidetta voidaan käyttää raskauden aikana, mutta varovaisuutta suositellaan toistuvien hoitojen kohdalla. Imetyksen keskeyttämistä permetriinihoidon ajaksi (kunnes voide pestään pois) suositellaan, mutta viitteitä haitoista ei kuitenkaan ole. Ivermektiiniä voidaan käyttää imetyksen aikana.

Alle kaksivuotiaiden lasten hoidon tulee perustua lääkärin määräykseen.