Infektiotiedote 6/2022

Toimintaohje apinarokkoepäilyssä

Epidemiologi Sirpa Räsänen, Tampereen kaupunki
Infektiolääkäri Ulla Otava ja Juha Rannikko, Tays

Taustatiedot

Apinarokko on apinarokkoviruksen aiheuttama infektiotauti. Samaan Orthopox-virussukuun kuuluvat muun muassa lehmärokkovirus, ontelosyylävirus, sekä isorokkoa aiheuttava isorokkovirus. Apinarokko ei tartu herkästi ihmisestä toiseen. 

Apinarokkoa esiintyy Keski- ja Länsi-Afrikan trooppisilla sademetsäalueilla. Viruksesta tunnetaan kaksi eri sukuhaaraa. Näistä Keski-Afrikassa, Kongon altaan alueella esiintyvä virus aiheuttaa vakavampaa tautia kuin Länsi-Afrikassa esiintyvä apinarokkovirus.

Apinarokko on toisinaan levinnyt Afrikan ulkopuolelle eläinten ja matkailun välityksellä. Toukokuussa 2022 Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on todettu useita apinarokkotapauksia. Tartunnat on todettu henkilöillä, jotka eivät ole matkustaneet alueilla, missä apinarokkoa tavallisesti esiintyy.  

Tartuntatapa

Apinarokko on zoonoosi, eli ensisijaisesti eläimistä ihmisiin tarttuva tauti. Virus tarttuu ihmiseen tyypillisesti Afrikan mantereen villieläimistä, erityisesti jyrsijöistä. Tartunnan voi saada suorassa kontaktissa infektoituneeseen eläimeen veren, rakkuloiden tai muiden eritteiden välityksellä.

Apinarokko voi tarttua myös ihmisestä toiseen. Tartunnan voi saada erityisesti suorassa kontaktissa sairastuneen ihmisen ihomuutoksiin ja pisaroiden välityksellä pitkään kestävässä kasvokkaisessa lähikontaktissa. Tartunta on mahdollinen myös esimerkiksi vuodevaatteiden ja ruumiineritteiden välityksellä.

Tartuntariski

Riski taudin leviämiseen laajemmin väestössä arvioidaan pieneksi. Apinarokko ei tyypillisesti tartu lyhyissä arkielämän kohtaamisissa. 

Vuonna 2022 todetut matkailuun liittymättömät tartunnat on lähes kaikki saatu seksissä. Tartuntoja on todettu etenkin miehillä, joilla on seksiä miesten kanssa. On todennäköistä, että riski tartuntoihin kasvaa, jos seksikumppaneita on runsaasti.

Oireet

Apinarokon ensioireita voivat olla 

  • kuume
  • päänsärky
  • turvonneet imusolmukkeet
  • selkäkipu
  • lihaskivut
  • väsymys

Iho-oireita alkaa esiintyä yleensä 1–3 päivää kuumeen alkamisen jälkeen. Rakkulamaista ihottumaa muodostuu erityisesti kasvoihin sekä käsien ja jalkojen alueelle. Kun tauti etenee, rakkulat kasvavat ja muuttuvat märkiviksi. Lopulta ne kuivuvat. Myös suun limakalvoille ja genitaalialueille voi muodostua rakkuloita. 

Oireet kestävät tyypillisesti 2–4 viikkoa. Yleensä tauti paranee itsestään. Vakavat taudinkuvat ovat mahdollisia erityisesti niillä, joiden puolustuskyky on muun sairauden tai lääketieteellisen hoidon vuoksi heikentynyt. Afrikan apinarokkoepidemioissa vakavampia tautimuotoja on todettu erityisesti lapsilla ja raskaana olevilla. Vuonna 2022 todetut matkailuun liittymättömät tautitapaukset ovat tähän mennessä edustaneet lievempää Länsi-Afrikan muotoa, ja tartuntatavan vuoksi tapauksia ollut lähes pelkästään aikuisilla.

Milloin on syytä epäillä apinarokkoa?

Apinarokkoa on syytä epäillä, jos henkilöllä on yleistynyttä tai paikallista punoittavaa, näppyläistä tai rakkulaista ihottumaa. Ihottuma alkaa tyypillisesti vartalolta ja kasvoista ja kehittyy rakkulaiseksi, muistuttaen vesirokko- tai herpesrakkuloita. Rakkuloita voi olla myös suun ja genitaalien limakalvoilla. Ennen ihomuutoksien ilmaantumista ja niiden aikana on yleensä myös yleisoireita, kuten:

  • imusolmukkeiden suurenemista ja/tai 
  • kuumetta ja/tai 
  • päänsärkyä ja/tai 
  • väsymystä.

Apinarokko on epätodennäköinen, ellei:

  • henkilöllä ole edeltävän kolmen viikon aikana ollut lähikontaktia apinarokkoa sairastavaan ihmiseen tai 
  • henkilö ole matkustanut alueella, jolla apinarokkoa esiintyy tai 
  • henkilöllä ole ollut seksikontakteja muiden kuin vakituisen partnerin kanssa.

Miten apinarokkoepäilyssä toimitaan?

Terveydenhuollon ammattihenkilö haastattelee henkilön tarkasti. Mikäli oireiden ja esitietojen perusteella on syytä epäillä apinarokkoa, haastattelun tehnyt terveydenhuollonammattilainen konsultoi Taysin infektiolääkäriä, joka varmistaa epäilyn ja antaa jatko-ohjeet.

 
PSHP:n tartuntatautiraportti vuodelta 2021 on ilmestynyt

Infektiolääkäri Kirsi Valve, Tays

Keskeiset havainnot

SARS-CoV2-viruksen aiheuttama COVID-19 epidemia jatkui vuoden 2021 alussa ilmaantuvuudeltaan varsin matalana (30/100 000). Deltavariantti nosti syksyllä 2021 ilmaantuvuuden 150/100 000 tasolle, mutta varsinainen hyöky koettiin omikronvariantin myötä loppuvuodesta 2021. Vuoden 2022 tammikuussa COVID-19 ilmaantuvuus nousi 1500/100 000 tasolle. Tämä näkyi myös sairaalahoitoa vaativien COVID-19 potilaiden määrän voimakkaana lisääntymisenä.

Invasiivisten pneumokokki-infektioiden lukumäärä on edelleen tavanomaista vähäisempi. Ilmiö liittynee hengitystievirusten (muu kuin korona) aiheuttamien infektioiden vähentymiseen.

Legionelloosiin sairastui neljä aikuista. Tartunnat olivat kotoperäisiä, yksi näistä työperäinen tartunta. Asuinkunnan ympäristöterveydenhuolto selvitti tapauksia yhteystyössä THL:n kanssa ja tarvittavat toimenpiteet uusien tartuntojen estämiseksi käynnistettiin.

Tuberkuloositapauksia todettiin kahdeksantoista. Kahteen tuberkuloositapaukseen liittyi joukkoaltistumistilanne oppilaitoksessa.  Näissä altistui yhteensä 38 henkilöä.

Punkin puremien välityksellä leviävät infektiot ovat lisääntyneet. Borrelioosidiagnoosit ovat yli kaksinkertaistuneet viimeisten viiden vuoden aikana. Neuroborrelioosi todettiin kolmella henkilöllä. Puutiaisaivokuumeeseen sairastuneita oli kaksi.

Seksitautien osalta tippuri- ja kuppatartuntojen määrät vähentyivät ilahduttavasti.

Suolistoinfektioiden osalta olivat salmonella - ja kampylolöydösten lukumäärät edelleen kolmasosa tavanomaisesta. Vuoden 2021 aikana selvitettiin työpaikkaruokailuun ja palvelutalon ruokailutarjontaan liittyneitä kampylobakteeri-ryvästymiä sekä ateriapalveluun liittynyttä Salmonella enteritidis -epidemiaa eri puolilla Pirkanmaata. Valtakunnalliseen EHEC-epidemiaan liittyi Pirkanmaalla viisi tapausta.

Invasiivisten Str. pyogenes-infektioiden ilmaantuvuus alkoi nousta loppuvuonna 2015 ja on pysynyt edelleen korkeammalla tasolla aiempiin vuosiin verrattuna.

C- ja G-ryhmän streptokokkien aiheuttamia invasiivisia infektioita oli lähes viisinkertaisesti Str. pyogenes -infektioihin nähden. Näiden tapausten lukumäärä on viimeisen viiden vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut.

MRSA-sepsiksiä todettiin neljä (ilmaantuvuus 0.74/100 000/vuosi). Kaikki MRSA-sepsikset olivat hoitoon liittyviä. MRSA-seulonnoista ja kliinisistä infektionäytteistä löytyneistä kannoista suurin osa oli avotartuntoja.

Listeria monocytogeneksen aiheuttamia invasiivisia infektioita oli ennätysmäärä, kaksitoista tapausta. Kolmella oli Listerian aiheuttama keskushermostoinfektio, yhdellä polviproteesi-infektio. Kaikki sairastuneet kuuluivat listerioosin riskiryhmiin. Yksi sairastuneista menehtyi listerioosiin, kolme muista syistä. Neljä sairastuneista oli itämisaikana laitoshoidossa, joten heidän kohdallaan kyse oli hoitoon liittyvästä listerioosista.

Koko tartuntatautiraportti on luettavissa täältä. Käytä hyväksesi myös tartuntatautiraportista tehtyä koostetta (pdf-tiedostona).