Postbariatrisen plastiikkakirurgian läheteohjeet

Lähetteessä tarvittavat tiedot:

  1. Painohistorian kehitys (korkein BMI, nykyinen BMI) bariatrisen leikkauksen tai dieetin jälkeen, erityisesti viime kuukausien aikana. Tavallisesti paino saavuttaa stabiilin tilan 12–18 kuukautta bariatrisen toimenpiteen jälkeen. Vartalonmuovaus ei ole ajankohtainen, jos painonkehitys on ollut vielä laskeva, labiili tai peräti noususuuntainen.

  2. Merkittävät perussairaudet, tupakointi, lääkitys, ravitsemustila ja psyykkinen tila.

  3. Ravitsemustilasta tulee olla käytettävissä korkeintaan 2–3 kuukautta vanha ravitsemusterapeutin tai endokrinologin kannanotto. Jos sellaista ei ole, tutkitaan ravitsemuskokeet (PVK, S-Na/K ja S-Alb/S-Prealb) lähettävässä yksikössä. Mikäli näissä tai potilaan painonkehitys- tai ruokailuhistoriassa todetaan ongelmia (esimerkiksi oksentelu), pyydetään ravitsemusterapeutin konsultaatio ja suunnitelma korjaustoimenpiteistä aikatauluineen ennen lähettämistä.

    Potilaan ravinnonsaantiin ja nauttimiseen liittyvät ongelmat kysytään; mahdollinen oksentelu viittaa tarpeeseen konsultoida bariatrista kirurgia. Erityinen huomio on kiinnitettävä riittävään proteiinien (>50-70 g/vrk) ja vitamiinien sekä hivenaineiden saantiin, sillä leikkauksen jälkeen potilaan ravitsemus voi olla epätavallinen tai leikkaus on voinut aiheuttaa imeytymishäiriöitä, joiden seurauksena haavan paranemistaipumus voi olla heikentynyt.

    Psykiatrin konsultaatio on pyydettävä, jos potilaalla on lievää depressiota vaikeampi psyykkinen sairaus tai epäillään BDD-häiriötä (body dysmorphic disorder).

    Plastiikkakirurgiaa ei voida suositella ennen kuin ylläolevat ravitsemukselliset ja psyykkiset häiriötilat ovat korjatut tai stabiilissa vaiheessa.

  4. Potilaan oma kuvaus kehonsa ongelmakohdista ja niihin liittyvistä fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista haitoista on keskeinen hoidon tarpeen arvioinnin lähtökohta.

  5. Ihopoimujen koko ja sijainti kuvataan, erityisesti alavatsapoimun roikkumisen määrä (miten monta cm poimu yltää keskilinjassa pubeksen päälle/sivuilla reisien päälle). Olkavarsien ja reisien ihopoimujen ollessa ongelmana arvioidaan löyhän ihon määrä, sijainti ja kunto sekä mahdollisen resektion vaikutus potilaan ilmoittamiin oireisiin.

  6. Ihon kunto arvioidaan huomioiden taipeiden kosteus, ihottuma, ihorikot, infektiot, lymfedeema ja mahdollinen ihopoimujen hankautumisalttius liikkuessa ja vaatteiden käytön yhteydessä.

  7. Rekisteröidään aiempien leikkausten viillot ja mahdolliset tyrät.

  8. Rintaongelmien esiintyessä tutkitaan rintojen koko (parenkyymin määrä), ptoosin määrä, ihon kunto submammaaripoimussa ja kirjataan myös mahdolliset niska-hartiaoireet kuten rintahypertrofiassa (kts. STM:n pisteytys).