Tays / psykiatria
Potilasohje 90.00.10
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytettävät lääkkeet
Mielialaa tasaava lääkehoito on kaksisuuntaisen mielialahäiriön keskeisin hoitomuoto (litium ja eräät mielialaa tasaavat epilepsialääkkeet). Myös monilla psykoosilääkkeillä on mielialaa tasaavaa vaikutusta. Lääkehoidon tavoitteena on saavuttaa oireettomuus akuuteissa sairausjaksoissa (mania-, hypomania- ja masennusjaksot) sekä ehkäistä sairausjaksojen uusiutuminen ylläpitolääkehoidon avulla. Hoidon suunnittelussa kartoitetaan ajankohtainen sairauden vaihe ja aiempi sairaushistoria. Lääkehoito suunnitellaan yksilöllisesti huomioiden lääkkeiden vaste ja toisaalta mahdolliset esiintyvät haittaoireet. Monesti tarvitaan usean lääkevalmisteen yhdistelmää.
Mielialaa tasaavat lääkkeet normalisoivat aivojen toimintaa, jolloin oireet lievittyvät tai poistuvat. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytettävät lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Lääkemuotoina on tabletti, mikstuura tai lihakseen annettava injektio. Injektiolääkehoidolla voidaan saavuttaa akuuttihoidossa nopeampi hoitovaste ja ylläpitohoidossa turvata tasainen ja paremmin siedetty lääkepitoisuus. Eri ryhmiin kuuluvien lääkkeiden vaikutusmekanismit poikkeavat toisistaan. Litiumin ja muiden mielialaa tasaavien lääkkeiden vaikutus perustuu muun muassa muutoksiin aivosolujen solukalvojen läpäisevyydessä ja muutoksiin solujen sisäisessä hermoimpulssien siirrossa. Psykoosilääkkeet puolestaan vaikuttavat pääasiassa aivojen välittäjäaineiden, kuten dopamiini ja serotoniini, kautta.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytettävien lääkkeiden ominaisuudet poikkeavat toisistaan myös sen osalta, missä määrin ne vaikuttavat sairauden eri vaiheisiin. Mielialaa tasaava lääkehoito kuuluu sairauden kaikkiin vaiheisiin. Ylläpitohoidossa osa mielialan tasaajista estää paremmin maniaa (litium, valproaatti) ja osa masennusta (lamotrigiini). Litiumhoidossa seurataan aina elimistön lääkeainepitoisuuksia säännöllisten verikokeiden avulla. Mielialaa tasoittavat psykoosilääkkeet tulevat usein kyseeseen vaikean tai vaikeahoitoisen mania- ja masennusjakson hoidossa ja ovat aina tarpeen aina, mikäli oireistoon liittyy psykoosioireita. Mielialan tasaajia ja psykoosilääkkeitä käytetään hyvin usein yhdessä sairauden eri vaiheissa. Masennuslääkkeet eivät yleensä kuulu kaksisuuntaisen mielialahäiriön peruslääkkeisiin, mutta yksittäisillä potilailla niitä joudutaan joskus käyttämään vaikeiden masennustilojen hoidossa ja ehkäisyssä. Tällöin masennuslääkehoito on yleensä tilapäistä ja se yhdistetään aina mielialaa tasaavaan lääkkeeseen. Masennuslääkkeen käyttöön liittyy maniaan kääntymisen vaara sekä mielialajaksojen vaihtelun tihentymisen riski. Hoitosuhteessa lääkityksen etuja ja haittoja arvioidaan säännöllisesti.
Alkoholia ja muita päihteitä tulee välttää. Päihteillä on haitallisia yhteisvaikutuksia kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytettävien lääkkeiden kanssa. Päihteiden käyttö myös heikentää kaksisuuntaisen mielialahäiriön ennustetta lisäten uusien sairausjaksojen vaaraa.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen, uusiutuva sairaus, joka edellyttää säännöllistä ja pitkäaikaista, jopa elämänaikaista lääkehoitoa. Säännöllinen hoito parantaa toimintakykyä ja arkielämän sujuvuutta.
Jos sairaudessa on ollut maniavaihe tai psykoottinen masennusjakso, Kelalta voidaan hakea oikeutta lääkkeiden erityiskorvattavuuteen kaksisuuntaisen mielialahäiriön perusteella. Erityiskorvattavuuden hakeminen edellyttää lääkärin B-lausuntoa.