Tays / gastroenterologia
Potilasohje 10.13.53

Siklosporiini –lääkityksen potilasohje (Neoral®, Sandimmun®)

Siklosporiini on tulehdusreaktiota rauhoittava lääke, jota käytetään haavaisen paksusuolitulehduksen pahenemisvaiheen hoitona sekä autoimmuunihepatiitissa ja maksansiirron jälkeen hyljinnänestolääkkeenä.

Annostus

Lääke annostellaan joko suonensisäisenä infuusiona osastolla tai kapseleina suun kautta. Annos vaihtelee tavallisesti 2-5 mg potilaan painokiloa kohden vuorokaudessa.

Tablettilääkitys otetaan kahteen annokseen jaettuna. Kapselit niellään kokonaisina runsaan nestemäärän kera ja pakkauksesta irrotettu kapseli tulee käyttää välittömästi.

Haittavaikutukset ja yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa

Siklosporiinihoidon sivuvaikutukset ovat useimmiten lieviä; pahoinvointi, väsymys, käsien vapina, lisääntynyt karvankasvu ja ikenien turvotus. Jos hoidon aikana ilmaantuu merkittäviä bakteeri- tai virusinfektion oireita (korkea kuume, yskä ynnä muuta), kannattaa herkästi hakeutua lääkärin tutkimuksiin, jotta mahdolliset vakavat infektiot voidaan sulkea pois ja hoitaa. Munuaisarvoa (Krea) seurataan hoidon aikana. Verenpainelääkitys voidaan aloittaa, jos verenpaine hoidon aikana nousee. Siklosporiinilla on yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden kanssa, joten hoitavan lääkärin on oltava selvillä kaikista käytössä olevista lääkkeistä. Luettelo tärkeimmistä lääkkeistä, joilla on yhteisvaikutuksia siklosporiinin kanssa, on tämän ohjeen lopussa.

Raskaus ja imetys

Siklosporiinia voidaan tarvittaessa käyttää raskauden aikana, mutta raskaussuunnitelmista on syytä neuvotella hoitavan lääkärin kanssa. Lääkehoito ei ole este imettämiselle, mutta lapsen munuaistoiminnan seuranta on suositeltavaa.

Seuranta

Siklosporiinin pitoisuutta, munuais- ja maksa-arvoja ja verenkuvaa seurataan hoidon aikana. Verinäyte siklosporiinipitoisuuden määritystä varten on otettava aamulla ennen seuraavan lääkeannoksen nauttimista.

Huomioitavaa

Siklosporiinihoidon aikana ei saa ottaa eläviä, heikennettyjä rokotteita (esimerkiksi MPR-rokote, vesirokkorokote, keltakuumerokote). Greippimehun käyttöä hoidon aikana tulee välttää, koska se suurentaa siklosporiinin pitoisuuksia. Lääkityksestä tulee aina mainita hoitohenkilökunnalle.

Lääkkeitä, jotka voivat suurentaa veren siklosporiinipitoisuutta

  • Mikrobilääkkeet (ketokonatsoli, itrakonatsoli, flukonatsoli, erytromysiini, klaritromysiini, atsitromysiini)
  • Sydän- ja verenpainelääkkeet (diltiatseemi, verapamiili, amiodaroni)
  • Muut (metoklopramidi, suun kautta otettavat ehkäisyvalmisteet, allopurinoli)

Lääkkeitä, jotka voivat pienentää veren siklosporiinipitoisuutta

  • Mikrobilääkkeet (rifampisiini)
  • Epilepsialääkkeet (barbituraatit, karbamatsepiini, okskarbatsepiini, fenytoiini)
  • Muut (oktreotidi, orlistaatti, terbinafiini, mäkikuismauute)

Varovaisuutta tulee noudattaa seuraavien lääkkeiden kohdalla

  • Digoksiini (pitoisuus voi nousta)
  • Statiinit (lihassivuvaikutusten riski on kasvanut)
  • Diklofenaakki, naprokseeni (pitoisuus nousee, riski munuaistoiminnalle)
  • Kaliumia säästävät lääkkeet (ACE-estäjät, AT II –reseptorisalpaajat, kaliumlisä)