Julkaistu 10.11.2015

Taysin vertaiskuntouttaja auttaa vammautunutta uuteen alkuun

Taysin neurologian ja kuntoutuksen vuodeosastolla (NEKU) työskentelee tiettävästi Suomen ensimmäinen julkisen terveydenhuollon vertaiskuntouttaja.

Janne Koskinen aloitti puolivuotisessa projektitehtävässään elokuussa. Tavoitteena on vakiinnuttaa vertaiskuntoutus osaston pysyväksi toiminnaksi, sillä kuntoutujat pitävät palvelua tärkeänä. Invalidiliiton Validia-kuntoutuksessa on jo pitkään käytetty vertaiskuntouttajia.

Itsekin pyörätuolilla liikkuvan Koskisen päätehtävä on olla selkäydinvammakuntoutujan tukena ja tsempparina; hän näyttää konkreettisesti, että elämä jatkuu.

– Työni on potilaan rinnalla kulkemista kuntoutusjakson ajan, Koskinen kuvailee.

Iso osa työstä on kuuntelemista ja keskustelua. Kuntoutusosastolla olevat potilaat elävät yhä kriisivaihetta. Mieli myllertää, sillä vammautumisesta ei ole yleensä ole kulunut kuin joitakin viikkoja. NEKUlle siirrytään selkäydinvamman akuutin hoitovaiheen jälkeen.

– Juttelemme paljon ihan arkisista asioista, mutta myös kuntoutuksesta ja siihen liittyvistä toiveista. Käymme keskusteluja peloista ja odotuksista. Isoja elämänohjeita ei voi antaa, sillä ne ovat aina yksilöllisiä, mutta pieniä kokemuspohjaisia vinkkejä voin tarjota.

Taysin vertaiskuntouttaja Janne Koskinen
Janne Koskinen osallistuu myös fyysiseen kuntoutukseen.

Mukana harjoituksissa

Vertaiskuntouttajan työ ei ole pelkkää keskustelua, vaan myös fyysistä tekemistä. Omalla esimerkillään Koskinen näyttää kuntoutujille liikkumisen ja toimimisen mallia arjen rutiineissa. Lisäksi hän osallistuu potilaan yksilökuntoutukseen, fysioterapiaan ja toimintaterapiaan tehden harjoituksia yhdessä kuntoutujan kanssa. Koskinen opastaa myös muun muassa pyörätuolisovituksissa.

Koskinen päätyi pyörätuoliin kaksi vuotta sitten. Hänellä oli välilevynpullistuma, ja epäonnistunut akuutti leikkaus vaurioitti selkäydintä. Positiivinen ja päättäväinen asenne on ohjannut Koskisen kuntoutumista:

– Päätin, että otan pyörätuolista kaiken irti.

Kuntoutujan motivointi on tärkeää. Monesta vammautuneesta saattaa tuntua, että elämä on ohi ja loppuelämä kuluu kahlittuna vuoteeseen toisten armoille. Alkuvaiheessa on vaikea nähdä, että pienet edistysaskelet – vaikkapa sormien liikuntakyvyn palautuminen – ovat merkittäviä. Vertaiskuntouttaja auttaa realististen tavoitteiden asettamisessa.

Työ vaatii hienovaraisuutta. Myönteistä asennetta ei voi väkisin tuputtaa, ja toisaalta kaikkien potilaiden kuntoutumisnäkymät eivät ole yhtä myönteisiä. Silloin pyritään löytämään potilasjärjestöstä tukihenkilö, jonka tarina vastaa lähemmin kuntoutuvan potilaan tarinaa.

Valmennusta kotiutumiseen

Kun kuntoutuminen etenee ja NEKU-jakson loppu häämöttää, edessä on uusi mullistus. Kotiutuminen tietää jälleen uutta opettelua ja sopeutumista. Voi olla, että vanhaan kotiin ei ole paluuta portaiden ja esteellisyyden vuoksi. Tuttuunkin kotiin palaaminen on uusi alku, kun kodissa liikkuminen, arkiaskareiden tekeminen ja hygieniasta huolehtiminen täytyy harjoitella uudestaan. Kotielämän opettelu on monelle uusi kriisi. Siitä selviytymiseen Koskinen valmentaa jo osastojakson aikana.

Vaikka NEKUlla koetaan isoja tunnemyrskyjä, vertaiskuntouttajan työssä on myös iloa. Sitä antavat kuntoutujien edistysaskelet. Joskus viikonlopun aikana potilaan kuntoutuksessa tapahtuu harppauksia, ja Koskista odottaa osastolla ihminen, joka on edistymisen myötä saanut uutta uskoa elämään.

Laadukasta kuntoutusta NEKUlla

Taysin on 13 sairaansijaa selkäydinvammoista kuntoutuville potilaille. Kuntoutujien vammat vaihtelevat suuresti neliraajahalvauksesta eli tetraplegiasta lieviin liikkumisen haasteisiin.

Selkäydinvammapotilaiden hoito on Suomessa keskitetty, ja Taysiin tulee potilaita alueelta, joka kattaa 2,8 miljoonaa asukasta. NEKUn tarjoama hoito on laadukasta ja potilastyytyväisyys korkealla. Kuntoutuksen tavoite on, että kuntoutuja pärjäisi mahdollisimman itsenäisesti osastojakson jälkeen.