Pikkukeskosen hoito

Pikkukeskonen on lapsi, joka on syntynyt alle 32 raskausviikolla tai jonka syntymäpaino on 1500 grammaa tai sitä pienempi. Suomessa noin 1,6 prosenttia kaikista vastasyntyneistä syntyy pikkukeskosina, joten kyseessä on harvinainen tilanne. Taysissa hoidetaan vuosittain noin 70 pikkukeskosta.

Pikkukeskosten hoito on keskitetty erikoissairaanhoitoon, jos synnytys tapahtuu alle 30 raskausviikolla tai lapsen syntymäpaino on alle 1500 g. Myös synnytys ja sitä edeltävä hoito keskitetään yliopistosairaalaan, mikäli mahdollista.

Synnytyksen suunnittelu Taysissa

Jos raskaana oleva äiti on siirretty Taysiin seurantaan ja hoitoon, suunnittelevat raskauksia ja synnytyksiä hoitavat lääkärit ja neonatologian erikoislääkärit yhteistyössä synnytyksen hoidon ja vastasyntyneen alkuhoidon.

Äidille annetaan glukokortikoidihoito sikiön keuhkojen kypsyttämiseksi noin viikon sisällä ennen synnytystä. Syntyvän lapsen keskushermoston suojaamiseksi äidille annetaan magnesiuminfuusio noin vuorokausi ennen lapsen syntymää.

Ensimmäiset minuutit synnytyssalissa

Pikkukeskosen verenkierron kannalta on eduksi, jos napanuoran katkaisua voidaan viivästyttää 30–120 sekuntia syntymän jälkeen.

Jäähtymisen estämiseksi vauva laitetaan kaulaa myöten muovipussiin, päähän laitetaan nopeasti myssy ja häntä hoidetaan lämpösäteilijän alla tai jo synnytyssalissa keskoskaapissa, jossa on sopiva lämpö ja kosteus. Hengitystä tuetaan antamalla lapselle ylipainetukea maskilla.

Hengityksen ja verenkierron valvonta ja tukihoito

Ensisijainen hengityksen tukihoito on nenän kautta annettava ylipainehoito ylipainelaitteella tai korkeavirtaushappiviiksillä. Hoito jatkuu muutamasta päivästä muutamaan viikkoon tilanteesta riippuen. Hengityskonehoitoa käytetään, jos tarvitaan tehokkaampaa apua.

Jos lisähapen tarve on syntymän jälkeen suuri, lapselle voidaan antaa henkitorveen surfaktanttia, pintajännitystä alentavaa ainetta, jonka avulla keuhkot saadaan avautumaan paremmin. Apneat eli hengitystauot ovat pikkukeskosilla yleisiä, ja niiden estoon käytetään kofeiinilääkitystä.

Happihoidon toteutuksessa seurataan happikyllästeisyysarvoja saturaatiomittarilla ja verikaasuarvoja verinäytteistä. Sydämen sykettä seurataan ekg-monitorin avulla. Verenpaineen seuraamiseksi ja verinäytteiden ottoa varten lapselle voidaan laittaa valtimokanyyli. Tarvittaessa verenkiertoa voidaan tukea nestetäyttöä antamalla tai lääkeinfuusioiden avulla.

Pikkukeskosen vastustuskyky infektioita vastaan on heikko ja lapsella olevat erilaiset kanyylit lisäävät infektion vaaraa. Siksi lasta hoidettaessa on toimittava mahdollisimman hygieenisesti ja etenkin käsihygieniasta huolehtiminen on erittäin tärkeää.

Maito- ja laskimoruokinta

Hyvästä ravinnonsaannista huolehtiminen on erittäin tärkeää ensimmäisistä elintunneista alkaen. Maitoruokinta aloitetaan varovaisesti pienellä annoksella mahdollisimman pian, jos lapsen peruselintoiminnot ovat vakaat. Oman äidin maito on parasta ravintoa lapselle ensimmäisistä maitotipoista alkaen.

Maitoa annetaan yleensä aluksi nenämahaletkulla, mutta vauva saa opetella tuntumaa syömiseen ja rinnasta imemiseen heti, kun hänellä on siihen valmiuksia. Lisäksi alussa tarvitaan laskimoruokintaa, jonka tehokasta toteuttamista varten lapselle laitetaan useimmiten keskuslaskimokanyyli napalaskimon tai kyynärtaipeen laskimon kautta.

Laskimoruokinta lopetellaan asteittain sitä mukaa, kun lapsen saama maitomäärä päivä päivältä lisääntyy. Riittävän valkuaisaineiden ja hivenaineiden saannin turvaamiseksi äidinmaitoon lisätään rikastusjauhetta.

Infektioiden torjunta

Pikkukeskosen vastustuskyky infektioita vastaan on heikko ja lapsella olevat erilaiset kanyylit lisäävät infektion vaaraa. Siksi lasta hoidettaessa on toimittava mahdollisimman hygieenisesti ja etenkin käsihygieniasta huolehtiminen on erittäin tärkeää.

Tutkimukset osastohoidon aikana

Ensimmäisten elinpäivien aikana lapselle tehdään sydämen ultraäänitutkimus, jonka avulla selvitetään sydämen ja verenkierron rakenteita ja toimintaa.

Aivojen ultraäänitutkimuksia tehdään ensimmäisen elinviikon aikana kahdesti, sitten 3–4 viikon iässä ja jatkossa noin neljän viikon välein kotiinlähtöön asti.

Silmälääkäri seuraa vauvan verkkokalvojen tilannetta noin kuukauden iästä kahden viikon välein kotiinlähtöön asti ja tarvittaessa sen jälkeenkin.

Fysioterapeutti seuraa osastolla lapsen liikunnallista kehitystä ja antaa vanhemmille ohjausta.

Jatkohoito ja seuranta vauvapoliklinikalla

Kun lapsen vointi on niin vakaa, että tehovalvonta ei enää ole tarpeen, lapsi voi siirtyä jatkohoitoon vuodeosastolle tai omaan keskussairaalaan.

Lapsi voi kotiutua sitten, kun kypsyysikä on vähintään 35 viikkoa, painoa on noin kaksi kiloa, lisähappea ei tarvita, ruumiinlämpö pysyy ilman lisäapua ja syöminen sujuu itse. Joskus vauvan on mahdollista siirtyä jatkamaan syömään opettelua kotona. Tällöin lasten kotisairaala huolehtii lapsen voinnin seurannasta siihen asti, kunnes syöminen sujuu kokonaan itse.

Hoidon jälkeen vauvan vointia, kasvua ja kehitystä seurataan vauvapoliklinikalla yleensä kolmen kuukauden välein noin vuoden korjattuun eli lasketusta ajasta laskettuun ikään asti. Käynnillä lastenlääkäri ja fysioterapeutti tutkivat lapsen ja usein kontrolloidaan vauvan veriarvoja.

Vastuuhenkilöt

Osastonylilääkäri Outi Tammela
Osastonhoitaja Maria Sukanen