Kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti
Endometrioosi
Endometrioosi eli kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti on hedelmällisessä iässä olevien naisten krooninen tauti, joka aiheuttaa kipua ja heikentää hedelmällisyyttä. Ensisijainen hoito on hormonilääkitys. Tarvittaessa hoidamme endometrioosia Taysissa myös kirurgisesti.
Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta on kohdun ulkopuolella. Oireita ovat kuukautis-, yhdyntä- ja ulostamiskivut, vuotohäiriöt, veriulosteet, virtsavaivat ja verivirtsaisuus.
Endometrioosi voi esiintyä
- pinnallisina pesäkkeinä vatsakalvon tai vatsaontelon kudosten pinnalla
- suklaakystana eli endometrioomana munasarjoissa
- syvänä endometrioosina, joka sijaitsee usein kohdun takapinnalla, kohdun ja peräsuolen välissä, suolen pinnalla, virtsarakon pinnalla tai virtsarakkoon kasvaen, endometrioosi voi kasvaa myös emättimen seinämän läpi.
Epäily herää yleensä oireiden, gynekologisen ja ultraäänitutkimuksen perusteella. Varma taudinmääritys on mahdollinen vain vatsaontelon tähystyksessä eli laparoskopiassa.
Endometrioosin lääkehoito
Endometrioosin ensisijainen hoito on lääkehoito. Koska endometrioosi on hormoniriippuvainen sairaus, hoito perustuu hormoneihin.
Yhdistelmäehkäisypillereillä, -renkaalla tai -laastarilla, joita käytetään useampi jakso peräkkäin ilman taukoja, jarrutetaan omaa hormonitoimintaa. Tällöin kohdun limakalvon ja endometrioosipesäkkeiden aktiivisuus vähenee, ja koska vuoto tulee harvoin ja niukkana, sen kulkeutuminen vatsaonteloon vähenee.
Mikäli yhdistelmäehkäisyvalmiste ei sovi, voidaan käyttää pelkkää keltarauhashormonia sisältäviä ehkäisypillereitä, tai jos niiden teho ei ole riittävä, keltarauhashormonitabletteja päivittäin vähän isompina annoksina. Lääkkeet pitävät vuodot poissa, jarruttavat omaa hormonitoimintaa ja pienentävät endometrioosipesäkkeitä.
Myös hormonikierukkaa voidaan käyttää endometrioosin hoitona; sen aikana vuodot jäävät pois ja kipuoireet vähenevät.
Endometrioosin leikkaushoito
Leikkaukset tehdään pääsääntöisesti tähystyksellä eli laparoskopialla ja tarvittaessa hoitoon osallistuu gynekologin lisäksi vatsa- tai virtsaelinkirurgi.
Joskus laparoskopia tehdään diagnoosin varmistamiseksi, ja tällöin voidaan tehdä myös endometrioosipesäkkeiden tuhoaminen samassa yhteydessä.
Yleensä leikkaushoitoon päädytään, mikäli oireet eivät pysy hallinnassa lääkehoidon aikana, potilaalla on hankalia suoli- tai virtsaamisoireita, munasarjan endometrioomassa tapahtuu voimakasta kasvua tai lapsettomuutta hoitava lääkäri on päätynyt siihen, että leikkausta tarvitaan.
Leikkauksen kulku
Leikkauksessa pyritään poistamaan endometrioosipesäkkeet mahdollisimman täydellisesti, palauttamaan normaali anatomia irrottelemalla mahdollisuuksien mukaan endometrioosin aiheuttamia kiinnikkeitä ja poistamaan isot munasarjojen endometrioomat. Mikäli tulevaisuudessa on raskaustoiveita, voidaan pienet endometrioomat jättää, koska niiden poisto heikentää joskus munasarjojen toimintaa.
Vaikeassa suoliendometrioosissa joudutaan joskus poistamaan pala suolta ja harvoin joudutaan tekemään tilapäinen suoliavanne.
Pinnallista virtsarakon endometrioosia voidaan hoitaa rakkotähystyksellä, mutta joskus sen hoitamiseksi tarvitaan laparoskopia.
Mikäli potilas ei toivo enää raskautta eikä kipuoireita saada muuten hallittua, tehdään joskus kohdun poisto. Tällöin munasarjat voidaan säästää, mikäli ne ovat normaalit.
Hoito leikkauksen jälkeen
Tutkimusten mukaan lievä endometrioosi uusiutuu leikkauksen jälkeen kahden vuoden kuluessa 5–6 prosentilla ja vaikea endometrioosi noin 15 prosentilla potilaista. Pitkässä seurannassa lähes puolella endometrioosi uusiutuu.
Uusiutumisen ehkäisemiseksi leikkauksen jälkeen käytetään hormonaalista hoitoa, joka on yllämainittu ehkäisypilleri- tai keltarauhashormonitablettihoito. Pitkäaikaisessa endometrioosin hoidossa hormonikierukka on osoittautunut myös tehokkaaksi.
Mikäli raskaustoiveita ei ole heti leikkauksen jälkeen, on joka tapauksessa aiheellista jatkaa hormonaalista hoitoa endometrioosin uusiutumisen ehkäisemiseksi ja lopettaa lääkitys vasta kun raskaus on ajankohtainen.
Gynekologiin on syytä ottaa yhteyttä, mikäli oireet palaavat tai pahenevat lääkityksen aikana tai jos raskaus ei ala vuoden sisällä lääkityksen lopettamisesta. Vuosittainen gynekologin tutkimus on suositeltava.
Joskus leikkauksen jälkeen käytetään voimakkaampaa hormonitoiminnan salpausta, etenkin jos kyseessä on hyvin aktiivinen tauti ja jos on tarkoitus aloittaa lapsettomuushoidot leikkauksen jälkeen.
Vastuuhenkilöt
Vastuualuejohtaja Riikka Niemi
Apulaisylilääkäri Kirsi Kuismanen