Tietoa nuorisopsykiatrisista sairauksista
Masennustilojen ydinoireet ovat masentunut mieliala ja mielihyvän ja mielenkiinnon menetys. Nuorilla masentunut mieliala voi ilmetä ärtyneisyytenä. Lisäksi masennustiloihin liittyy muita oireita, esimerkiksi univaikeuksia, ruokahalun muutoksia, syyllisyydentunteita, itkuisuutta tai kuolemanajatuksia. Masennustiloissa mielialan laskuun liittyy toimintakyvyn lasku. Nuorella toimintakyvyn lasku ilmenee esimerkiksi ikätoverisuhteista vetäytymisenä, koulumenestyksen selvänä heikkenemisenä tai harrastuksista vetäytymisenä.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tila, jossa masennusjaksojen välillä mieliala on liian vauhdikas. Vauhdikkaan (maanisen) mielialajakson aikana häiriöstä kärsivä voi toimia holtittomasti tavoilla, jotka eivät ole hänelle normaalisti tyypillisiä, esimerkiksi ihmissuhteissa, raha-asioissa tai urasuunnitelmissa.
Psykoosit ovat häiriöitä, joissa sairastuneen on vaikea erottaa ulkoista todellisuutta ja sisäistä maailmaansa toisistaan. Tämä ilmenee esimerkiksi kuuloharhoina, näköharhoina, harhaluuloina tai ajattelun huomattavana vaikeutumisena. Psykooseihin liittyy useimmiten voimakas toimintakyvyn lasku.
Ahdistuneisuushäiriöiden ydinoire on uhkan ja pelon tunne, joka on suhteettoman voimakas henkilön todelliseen tilanteeseen nähden. Uhkan ja pelon tunne lamaa sairastunutta ja alentaa toimintakykyä. Ahdistuneisuushäiriöitä ovat yleinen ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
Käytöshäiriölle on tyypillistä pitkäaikainen ja useissa eri ympäristöissä (kotona, koulussa, vapaa-ajalla) ilmenevä epäsosiaalinen käyttäytyminen ja välinpitämättömyys laeista, normeista ja toisten oikeuksista. Nuorten käytöshäiriö ilmenee usein aggressiivisena käyttäytymisenä muita kohtaan. Aggressiivisuutta voi kuitenkin liittyä moniin muihinkin häiriöihin.
Syömishäiriöiden keskeinen oire on se, että ajatukset pyörivät suhteettomassa määrin ruoassa, syömisessä ja omassa painossa ja muodoissa. Laihuushäiriössä sairastunut kokee olevansa liian tukeva ja tuntee tarvetta laihduttaa, vaikka olisi jo voimakkaastikin alipainoinen. Ahmimishäiriössä syöminen välillä riistäytyy hallinnasta ja sairastunut ahmii valtavia määriä ruokaa lyhyessä ajassa. Sen jälkeen hän yleensä tuntee ahmimisesta voimakasta syyllisyyttä ja yrittää tehdä sen tyhjäksi erilaisin laihdutuskeinoin. Ruoan, syömisen ja laihduttamisen panonomainen ajatteleminen johtaa toimintakyvyn laskuun. Laihuushäiriöinen voi laihduttaa itsensä niin laihaksi, että se aiheuttaa jopa hengenvaaraa.
Tarkkaavuus-yliaktiivisuushäiriön (ADHD) ydinoire on vaikeus ylläpitää keskittymistä ja tarkkaavuutta. Joillakin nuorilla siihen liittyy yliaktiivisuutta, joka ilmenee esimerkiksi levottomana liikehtimisenä, ja impulssikontrollin ongelmia. Joillakin taas painottuu unohtuminen haavemaailmaan. ADHD alkaa jo lapsuudessa, mutta usein oireet pahenevat nuoruusiässä. Muita syitä samantapaiseen oireiluun nuorilla ovat oppimisvaikeudet, unen puute ja epäsuotuisat elämäntavat. ADHD ilman muita psykiatrisia häiriöitä kuuluu perustason palveluiden hoitoon.
Autismin kirjon häiriöitä luonnehtivat tavanomaisesta poikkeava sosiaalisten tilanteiden havaitseminen ja ymmärtäminen ja erikoinen oma sosiaalinen vuorovaikutus. Autismin kirjon ihmisten on vaikea ymmärtää toisten tunnetiloja ja ajatuskulkuja ja samastua niihin. Lisäksi autismin kirjon häiriöihin voi liittyä ylenmääräistä kiinnostusta kapea-alaisiin erityiskiinnostuksen kohteisiin niin, että muut asiat tahtovat unohtua ja jäädä hoitamatta. Yleensä autismin kirjon häiriöt todetaan jo lapsuudessa. On kuitenkin tilanteita, joissa autismi havaitaan vasta nuoruusiässä. Nuoruusiän kehitysvaihe on autismin kirjon henkilöille usein haastava, ja silloin voi esiintyä samanaikaista psykiatrista oireilua kuten masennusta, ahdistuneisuutta, aggressio-ongelmia ja psykoosioireita.