Verenmyrkytys

Verenmyrkytys eli sepsis tarkoittaa tilannetta, jossa verenkierrossa on bakteereita. Tyypillisiä verenmyrkytyksen oireita ovat horkalla nouseva kuume ja huonokuntoisuus. Joskus verenmyrkytys voi olla kuumeetonkin tai siihen voi liittyä sekavuutta, ripulia tai oksentelua.

Epäily verenmyrkytyksestä herää yleensä potilaan tullessa päivystyksellisesti Acutaan tai hänen jo ollessaan osastolla hoidossa. Potilaasta otetaan välittömästi veriviljelyt ja muita tulehdusverikokeita, ja aloitetaan suonensisäinen antibioottihoito.

Tutkimukset ja hoito Taysissa

Verenmyrkytyksen diagnoosi perustuu veriviljelyyn, jonka avulla pyritään tunnistamaan aiheuttajabakteeri. Osassa tapauksia bakteeria ei onnistuta viljelemään verestä, vaikka kyseessä on verenmyrkytys. Yleisimpiä verenmyrkytyksiä aiheuttavia bakteereita ovat stafylokokki, pneumokokki, kolibakteeri ja beetahemolyyttiset streptokokit.

Tarvittavat jatkotoimet riippuvat potilaan verenmyrkytyksen aiheuttajasta, taudinkuvasta ja potilaan muista sairauksista. Antibioottihoidon lisäksi saatetaan tarvita teho- tai leikkaushoitoa.

Ilman antibioottihoitoa verenmyrkytyksen kuolleisuus on noin 80 prosenttia. Nykyisin hoidoin kuolleisuus on noin 15 prosenttia, mutta ennusteeseen vaikuttavat paljon potilaan muut sairaudet sekä bakteerin taudinaiheuttamiskyky.

Verenmyrkytyksiä tavataan kaikenikäisillä ja -kuntoisilla potilailla. Niiden määrä on viime vuosina lisääntynyt, koska yhä vaikeammin sairaita pystytään eri keinoin hoitamaan. Osa verenmyrkytyksistä liittyy sairaalahoitoon, osa taas alkaa täysin siitä riippumatta.