Lymfooma

Lymfoomia eli imukudossyöpiä on kymmeniä erilaisia. Niitä on kaikenikäisillä, mutta eniten yli 60-vuotiailla. Suomessa todetaan noin 1300 uutta lymfoomaa vuodessa. Useimmiten tauti todetaan imusolmukesuurentumasta otetusta koepalasta. Hoidamme lymfoomia Taysissa erilaisin syöpälääke- ja sädehoidoin.

Osa lymfoomista on nopeakasvuisia ja ne vaativat nopeita tutkimus- ja hoitotoimia. Osa taas on taudinkulultaan hyvin hidasliikkeisiä, jolloin tilanteen seuranta voi riittää. Leikkaushoitoa tarvitaan vain harvoin, ja varsinainen hoito on syöpälääkehoitoa ja sädehoitoa.

Taudin ennuste riippuu lymfoomatyypistä, levinneisyydestä sekä muista riskitekijöistä. Myös potilaan muut sairaudet ja yleiskunto vaikuttavat erityisesti hoitomahdollisuuksiin.

Hoitotulokset ovat monissa tautiryhmissä jo hyvät ja paranevat edelleen. Hoidon tavoitteena on yleensä pysyvä paraneminen tai ainakin vuosia kestävä hyvä hoitotulos.

Lähete Taysiin

Yleensä epäily lymfoomasta herää, kun havaitaan imusolmukesuurentuma, useimmiten ”patti kaulalla”. Imukudosta on elimistössä kaikkialla, joten tauti voi ilmetä hyvin eri tavoin – aina ei ulospäin tuntuvia tai näkyviä muutoksia ole lainkaan.

Myös yleiskunnon lasku, laihtuminen, poikkeavan voimakas yöhikoilu, toistuva kuumeilu tai poikkeavat veriarvot voivat herättää lymfoomaepäilyn.

Jos lääkäri epäilee lymfoomaa, hän tekee kiireellisen lähetteen Taysiin. Hidaskasvuisissakin tautimuodoissa teemme hoitosuunnitelman 3–6 viikon kuluessa lähetteen saapumisesta.

Tutkimukset Taysissa

Taudin laadun ja lymfoomatyypin selvittämiseksi tarvitaan aina koepala eli kudosnäyte. Näytteen ottaa kirurgi tai joskus kuvantaohjatusti röntgenlääkäri.

Joskus lymfoomadiagnoosi tarkentuu luuydinnäytteestä – erityisesti silloin, jos potilaan verenkuva on ollut poikkeava eli on todettu anemia tai poikkeava valkosolujen tai verihiutaleiden määrä.

Lymfooman laajuuden selvittämiseksi tarvitaan koko vartalon tietokonekerroskuvaus ja joskus PET-TT-kuvaus.

Verikokeista selvitetään taudin aiheuttamia muutoksia elimistössä ja yleensä tarvitaan myös luuydinnäyte. Tietyissä nopeakasvuisissa taudeissa tarkistetaan myös selkäydinnestenäyte.

Hoitoneuvottelu ja hoidon aloitus

Tutkimusten jälkeen kutsumme potilaan syöpätautien poliklinikalle hoidon suunnittelua varten. Käynnillä lymfoomahoitoihin perehtynyt erikoislääkäri ja sairaanhoitaja keskustelevat potilaan ja tämän niin halutessa myös läheisten kanssa hoitoon liittyvistä asioista.

Tärkeää on selvittää lymfooman tyyppi, laajuus, taudin vaikeusaste, ennuste ja hoidon valintaan vaikuttavat muut seikat. Erityisesti nuorilla potilailla on tarpeen arvioida suunniteltujen hoitojen mahdolliset pitkäaikaishaitat, esimerkiksi vaikutukset hedelmällisyyteen.

Teemme hoitopäätöksen yhdessä potilaan kanssa. Usein jo tämän käynnin yhteydessä varaamme myös ajan hoidon aloittamista varten, tavallisimmin vuodeosastolta.

Jos lymfooma aiheuttaa hyvin vaikeita, nopeasti hankaloituvia oireita, voidaan hoito suunnitella vuodeosastolla. Tällöin hoitokin aloitetaan yleensä samalla hoitojaksolla.

Lymfooman syöpälääkehoito

Lymfoomien hoito on kehittynyt nopeasti ja uusia lääkehoitoja tulee jatkuvasti käyttöön. Lymfoomat ovat hyvin herkkiä reagoimaan syöpälääkehoitoon. Tehokkain hoito on usein monen eri tavalla vaikuttavan lääkkeen yhdistelmä. Perinteisten solunsalpaajien kanssa käytetään uudempia niin sanottuja täsmähoitoja, esimerkiksi vasta-aineita.

Syöpälääkehoito toistuu sairaalassa annettavina lääkekuureina 1–3 viikon välein ja vaatii rinnalleen tavallisesti erilaisia tukihoitoja. Hoitokertojen väliajat potilas on tavallisimmin kotona.

Aloitamme hoidon vuodeosastolla, mutta sitä voidaan usein jatkaa polikliinisesti. Tyypillinen lymfooman lääkehoito kestää 4–6 kuukautta. Syöpälääkehoito vaikuttaa kaikkialle elimistöön ja tavoittaa muun muassa verenkierrossa olevat lymfoomasolut.

Pieni osa potilaista tarvitsee hoidoksi hyvin voimakasta, suuriannoksista syöpälääkehoitoa, joka vaatii tuekseen kantasolusiirron.

Lymfooman sädehoito

Sädehoitoa käytetään joskus ainoana hoitomuotona, kun lymfooma on vain pienellä alueella paikallisesti, mutta yleensä sitä annetaan täydentämään syöpälääkehoidolla saavutettua hoitotulosta.

Lymfoomat ovat hyvin herkkiä sädehoidolle, joten hoitoajatkaan eivät ole pitkiä – muutamasta hoitokerrasta 3–4 viikkoon. Yksittäinen sädehoitokerta kestää alle puoli tuntia, joten potilas käy hoidossa yleensä kotoa käsin.

Myös joissain erityistilanteissa käytettävät isotooppihoidot perustuvat lymfoomasolujen sädeherkkyyteen. Isotooppihoidot annetaan tiputuksena verisuonistoon.

Seurantakäynnit hoitojen jälkeen

Hoitojen päättyessä sovimme seurantakäynneistä ja hoidon tehon varmistamiseksi tarvittavista tutkimuksista. Seurannan aikataulu ja sisältö on yksilöllinen ja riippuu muun muassa hoidetun taudin tyypistä, annetusta hoidosta ja sen mahdollisesti aiheuttamista haitoista.

Tavallisesti ensimmäinen seurantakäynti on noin kolmen kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä, mutta voi olla aikaisemminkin. Tällöin arvioimme erityisesti annetusta hoidosta toipumista.

Taysin lymfoomaryhmä

Koska lymfoomatautikokonaisuus on hyvin monimuotoinen, suunnittelemme ja toteutamme yksittäisen potilaan hoidon monen erikoisalan yhteistyönä. Taysissa toimii lymfoomaryhmä, johon kuuluu syöpälääkäreiden lisäksi patologi, kuvantamisesta vastaava erikoislääkäri, geneetikko ja tarvittaessa esimerkiksi veritautilääkäri tai ihotautilääkäri.

Lymfoomaryhmä kokoontuu säännöllisesti tarkentamaan diagnostiikkaa, arvioimaan potilaan taudin levinneisyyttä ja hoitoon liittyviä erityispiirteitä sekä tekemään hoitosuunnitelmia ja seuraamaan hoidon toteutumista. Ryhmä arvioi ja antaa suosituksia hoidosta myös tilanteissa, joissa potilaan hoitoa toteutetaan muissa Taysin erityisvastuualueen sairaaloissa.

Lymfoomapotilaiden hoitoon osallistuvat erityistyöntekijät yksilöllisen tarpeen mukaan. Usein tarvitaan muun muassa ravitsemusterapeutin, fysioterapeutin ja sosiaalityöntekijän palveluita.