Potilastarina: Selkävaiva vie jalat alta

Eija Ruusuvaara tekee nykyään 5–7 kilometrin lenkkejä ja saa eteenpäin kumartuessaan kämmenet kevyesti lattiaan. Vuosi sitten tilanne oli toinen.

Ylöjärveläisen Eija Ruusuvaaran selkäongelmat alkoivat kolme vuotta sitten hyvin perinteisellä tavalla. Asiakaspalvelupäällikkö yritti työpaikallaan Näsin Vesijohtoliikkeessä nostella syrjään valurautaputkia.

– Nostoasento oli oikeaoppinen, mutta putket olivat yksinkertaisesti liian painavia. Ne eivät hievahtaneetkaan, mutta selkä naksahti ja kipeytyi niin, että oli peruttava asiakastapaaminen siltä päivältä, hän sanoo.

Ruusuvaara sinnitteli viikon ennen kuin varasi ajan työterveyslääkäriltä. Lääkäri määräsi särkylääkettä ja viikon sairauslomaa, jota Ruusuvaara ei pitänyt, sillä hänestä tuntui, että kipu kasvoi maatessa.

Selkä oli välillä parempi, välillä huonompi. Ruusuvaara kävi useamman kerran työterveyslääkärissä ja myös fysikaalisessa hoidossa, jotta lihasjännitys laukeaisi. Kipu ei kuitenkaan hävinnyt, ja lopulta kahden vuoden jälkeen tuttu astmalääkäri patisti häntä vaatimaan, että selkä kuvataan.

Eija Ruusuvaara
”Uskomatonta, miten ihminen voi toisen ihmisen näin korjata.”

Röntgenkuvasta työterveyslääkäri näki, että vikaa on, mutta hänen mielestään asialle ei voinut tehdä mitään. Tällä kertaa Ruusuvaara ei kuitenkaan tyytynyt siihen, vaan varasi ajan yksityiseltä fysiatrian erikoislääkäriltä.

Sen jälkeen asiat lähtivät rullaamaan ja tilanne otettiin vakavasti myös Ylöjärven terveyskeskuksessa. Ruusuvaara pääsi magneettikuvaukseen sekä päätyi Taysin tuki- ja liikuntaelinkirurgian poliklinikalle selkäortopedian dosentti Marko Nevan vastaanotolle.

Lannerangan neljäs nikama oli liukunut 12 millimetriä eteenpäin viidenteen nikamaan nähden. Se ahtautti yhdessä välilevypullistuman kanssa selkäydinkanavaa ja sieltä lähteviä hermojuuria niin, että Ruusuvaaralta menivät kirjaimellisesti jalat alta.

Kontaten eteiseen

Leikkaukseen pääsyä odotellessaan Ruusuvaara oli jo todella huonossa kunnossa. Hän on aina tykännyt juosta koiran kanssa pitkiä lenkkejä, mutta nyt hän pääsi tuskin talon nurkalle ja takaisin.

– Jouduin usein tulemaan konttaamalla eteiseen, kun jalat eivät kantaneet. Pahimpia olivat aamut: kaksi tuntia itkin, konttasin ja kävelin seiniä ja huonekaluja vasten, kunnes sain itseni liikkeelle.

– Olen aika lääkevastainen ja yliherkkäkin monille lääkkeille, mutta tästä en olisi ilman särkylääkettä selviytynyt. Luulen, että sain itkustakin paljon voimia, Ruusuvaara sanoo.

Nyt jälkiviisaana hän on ajatellut, että hoitoa olisi pitänyt vaatia aikaisemmin: kivut ehtivät viedä mielen matalaksi ja saivat aktiivisen naisen vetäytymään sosiaalisesta elämästä.

Kipu jäi leikkauspöydälle

Ruusuvaara on erittäin tyytyväinen saamaansa hoitoon Taysissa: selkäkipu jäi leikkauspöydälle.

– En muista paljon mitään ensimmäisistä sairaalapäivistä leikkauksen jälkeen. Sen taivaallisen tunteen kuitenkin muistan, kun nousin kävelytuen varassa seisomaan ja sain vaivatta ojennettua selkäni suoraksi.

Myös hermovaurion aiheuttama jalkojen puutuminen on vähentynyt koko ajan. Nykyään enää vasen sääri puutuu silloin tällöin.

– Kun kotiuduin sairaalasta, koko vasen jalka oli puuduksissa. Vielä ei ole varmuutta, häipyykö puutuminen kokonaan, mutta paljon on menty eteenpäin, hän iloitsee.

Ruusuvaara viipyi vuodeosastolla leikkauksen jälkeen viisi päivää. Kotiutumisen jälkeen hän aloitti heti määrätietoisen kuntouttamisen ja lähti ulos sauvakävelemään. Sauvat ja nastakengät antoivat tukea ja turvaa helmikuun liukkaudessa.

Elokuussa Ruusuvaara sai luvan kaikkeen liikkumiseen, ja nykyään hän tekee koiran kanssa 5–7 kilometrin juoksu- ja kävelylenkkejä.

– Nollasta aloitin, mutta kävelysauvojen avulla sain palautettua itseluottamukseni siihen, että jalat kantavat. Nyt menevät myös kämmenet kevyesti lattiaan eteenpäin kumartaessa. Uskomatonta, miten ihminen voi toisen ihmisen näin korjata, hän kiittää.

Eijan hoitopolku

  • Lokakuussa 2011 Eija loukkasi selkänsä yrittäessään työpaikalla nostaa painavia valurautaputkia.
  • Viikkoa myöhemmin selkä oli yhä kipeämpi ja hän kävi työterveyslääkärillä ensimmäisen kerran.
  • Puoli vuotta myöhemmin selkä oli yhä kipeä ja Eija aloitti fysikaalisen hoidon, jossa hän kävi kymmenen kertaa.
  • Kaksi vuotta myöhemmin selkäkivut olivat yhä pahemmat ja jalkojen puutuminen heikensi Eijan liikuntakykyä. Selkä röntgenkuvattiin ja magneettikuvattiin. Lannerangan neljäs nikama oli liukunut noin 12 millimetriä eteenpäin viidenteen nikamaan nähden. Eija pääsi Taysin leikkausjonoon.
  • Tammikuussa 2014 Eija pääsi leikkaukseen noin kolmen kuukauden jonotusajan jälkeen. Selkäortopedian dosentti Marko Neva teki leikkauksen, jossa selkäydinkanava ja hermojuuret vapauteltiin, nikamien asento korjattiin ja alue luudutettiin ruuvikiinnityksen, nikaman väliin asetettavan tuen ja luunsiirteiden avulla.
  • Viisi päivää leikkauksen jälkeen Eija palasi kotiin ja alkoi kuntouttaa itseään sauvakävelemällä ja jumppaamalla.
  • Elokuussa 2014 Eija sai aloittaa täysipainoisen liikunnan.
  • Joulukuussa 2014 vasen sääri puutuu vielä silloin tällöin, mutta Eija juoksee jo pitkiä lenkkejä.

Teksti: Anne Kohtala
Kuva: Matti Hautalahti
Julkaistu Elämän tähdet -lehdessä 1/2015