Solunsalpaajat
- Perinteisimpiä syöpälääkkeitä ovat solunsalpaajat eli sytostaatit. Ne estävät solujen jakaantumista eri mekanismein. Solunsalpaajat vaikuttavat erityisen hyvin nopeasti jakautuvaan solukkoon, ja siksi niitä käytetään syöpätautien hoitoon. Solunsalpaajia voidaan käyttää kasvaimen pienentämiseen ennen leikkausta, syövän uusiutumisen estoon leikkauksen jälkeen tai syövän etenemistä hidastavana hoitona, mikäli parantamistavoitteinen leikkaushoito ei ole mahdollinen.
- Solunsalpaajat estävät myös terveiden solujen jakaantumista, mistä aiheutuu suuri osa solunsalpaajien haittavaikutuksista. Niitä esiintyy eniten nopeasti uusiutuvissa kudoksissa, joissa solujen jakaantuminen on nopeaa: limakalvot, hiustuppi, iho sekä verisoluja muodostava luuydin. Solunsalpaajien yleisimpiä haittavaikutuksia ovatkin limakalvojen ja ihon oireet, verisolujen vähyydestä johtuva anemia ja tulehdusherkkyys sekä hiusten lähtö.
- Solunsalpaajien muita haittavaikutuksia voivat olla pahoinvointi, väsymys, ihon kylmänarkuus ja tunnottomuus. Jotkut solunsalpaajat voivat altistaa maksa- tai munuaisvaurioille. Siksi on syytä välttää alkoholin käyttöä solunsalpaajahoidon aikana.
- Syöpälääkehoidon haittavaikutuksia voidaan ehkäistä ja lievittää, joten on tärkeää, että kerrot kokemistasi haittavaikutuksista.
Täsmälääkkeet
- Solunsalpaajien ohella käytetään syövän hoidossa ns. täsmälääkkeitä, joiden vaikutus kohdistuu tyypillisesti syövän kasvua kiihdyttäviin tekijöihin tai syöpäsolujen kasvuolosuhteisiin. Täsmälääkkeiden haittavaikutukset ovat usein lievemmät kuin solunsalpaajilla; tyypillisiä haittavaikutuksia ovat iho- ja suolisto-oireet sekä vaikutukset verenkiertoelimistöön.
- Solunsalpaajien ohella käytetään syövän hoidossa ns. täsmälääkkeitä, joiden vaikutus kohdistuu tyypillisesti syövän kasvua kiihdyttäviin tekijöihin tai syöpäsolujen kasvuolosuhteisiin. Täsmälääkkeiden haittavaikutukset ovat usein lievemmät kuin solunsalpaajilla; tyypillisiä haittavaikutuksia ovat iho- ja suolisto-oireet sekä vaikutukset verenkiertoelimistöön.
Immuno-onkologiset hoidot
- Immuno-onkologiset syöpälääkkeet ovat elimistön puolustusjärjestelmän toimintaan vaikuttavia lääkkeitä. Niiden tarkoitus on auttaa elimistön omia puolustussoluja tuhoamaan syöpäsoluja. Niitä käytetään joko yksinään tai solunsalpaajahoitoon yhdistettynä. Myös tyypilliset haittavaikutukset liittyvät elimistön puolustusjärjestelmän toimintaan.
Syöpälääkehoidon toteutus
- Useimmat syöpälääkehoidot toteutetaan suonensisäisinä tiputuksina joko syöpätautien poliklinikalla tai vuodeosastolla 2-3 viikon välein. Hoitokäynnit kestävät muutaman tunnin. Osa hoidoista voidaan toteuttaa suun kautta otettavina tablettikuureina. Verikokeet ja vointi tarkistetaan ennen jokaista hoitokertaa.
Muiden lääkkeiden, ravintolisien ja kasvirohdosten käyttö syöpälääkehoitojen aikana
- Muut käytössäsi olevat lääkkeet, ravintolisät tai kasvirohdokset saattavat kuormittaa munuaisia tai maksaa syöpälääkehoidon aikana, tai niillä voi olla yhteisvaikutuksia syöpälääkkeiden kanssa. Sen vuoksi lääkärisi tarkistaa käyttämiesi lääkkeiden, ravintolisien ja kasvirohdosten turvallisuuden syöpälääkehoidon aikana. Myös tupakointia suositellaan välttämään, sillä se heikentää solunsalpaajien tehoa.
Leikkausta edeltävä syövän hoito eli neoadjuvanttihoito
- Ennen leikkausta annettavan syöpälääkehoidon eli neoadjuvanttihoidon tarkoituksena on pienentää syöpäkasvainta, jotta leikkaus on mahdollinen tehdä ja leikkaustulos parempi. Toisinaan neoadjuvanttihoitona annetaan syöpälääkehoitoon yhdistettynä myös sädehoitoa. Ennen leikkausta annettavan hoitojakson kesto on yleensä noin kaksi kuukautta. Useimmiten syöpälääkehoito jatkuu vielä leikkauksen jälkeen.
- Tapaat syöpälääkärin eli onkologin yksilöllisen hoitosuunnitelman tekoa varten syöpätautien poliklinikalla (Tays, R-rakennus, 2. kerros) tai sädehoitopoliklinikalla (Tays, R-rakennus, 1. kerros). Sairaanhoitaja antaa sinulle hoitoosi liittyvät ohjeet.
Leikkauksen jälkeinen liitännäishoito eli adjuvanttihoito
- Syöpä saattaa leikkauksen jälkeen uusiutua paikallisena tai etäpesäkkeisenä, vaikka kaikki tiedossa oleva kasvain sekä ympäröivät imusolmukkeet olisi onnistuneesti poistettu. Tämän riskin pienentämiseksi annetaan leikkauksen jälkeen usein syöpälääkehoitoja liitännäis- eli adjuvanttihoitona. Hoidon tavoitteena on tuhota elimistöön mahdollisesti jääneet syöpäsolut ja parantaa mahdollisuutta pysyvään parantumiseen. Lääkeyhdistelmät ja hoidon kesto valitaan yksilöllisesti, ja hoito voidaan aloittaa, kun olet riittävästi kuntoutunut leikkauksesta.
- Tapaat syöpälääkärin eli onkologin yksilöllisen hoitosuunnitelman tekoa varten syöpätautien poliklinikalla (Tays, R-rakennus, 2. kerros). Sairaanhoitaja antaa sinulle hoitoosi liittyvät ohjeet.
Ravitsemushoito
- Ruokatorvi- ja mahasyöpää sairastavalla on usein oireena syömisvaikeuksia, pahoinvointia, oksentelua ja painonlaskua. Vajaaravitsemus vaarantaa niin syöpälääkehoidon, sädehoidon kuin leikkaushoidonkin turvallisen toteuttamisen. Päivittäistä ravinnonsaantia voi tehostaa mm. suun kautta nautittavilla nestemäisillä täydennysravintovalmisteilla. Lisäksi moni potilas tarvitsee jo ennen hoitojen aloitusta mahalaukkuun tai ohutsuoleen asetettavan tilapäisen syöttöletkun. Potilaiden tukena on ravitsemusterapeutti.
Liikunta
- Syöpälääkehoitojen ja sädehoidon aikana on usein väsymystä ja tavanomaista enemmän levon tarvetta. Riittävän levon ohella suositellaan hoitojen aikana ylläpitämään normaalia arkiliikuntaa ja voinnin salliessa harrastamaan kuntoliikuntaa, sillä hyvä peruskunto auttaa elimistöä selviytymään hoidoista ja niiden mahdollisista haitoista.
Henkisen jaksamisen tuki
- On luonnollista, että syöpädiagnoosi aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta sekä potilaalle että hänen läheisilleen, ja myös hoidot saattavat kuluttaa henkisiä voimavaroja. Taysin syövänhoidon vastuualueella työskentelee psykososiaalisen tuen sairaanhoitajia sekä psykiatri.
Seuranta
- Kun syöpä on hoidettu lääkehoidolla parantavalla tavoitteella, on potilas Taysin syöpätautien poliklinikan seurannassa 3-5 vuotta. Syövän uusiutumisriski riippuu oleellisesti kasvaimen levinneisyydestä leikkaushetkellä. Suurin osa uusiutumista todetaan 2 vuoden sisällä alkuvaiheen hoidoista. Seuranta-aikataulu ja -tutkimukset suunnitellaan yksilöllisesti jokaiselle potilaalle.