Julkaistu 29.5.2020

Sädehoidon tarkempi kohdistus antaa mahdollisuuden eturauhassyövän tehokkaampaan hoitoon

Sädehoito on yksi eturauhassyövän yleisimmistä hoitomuodoista. Taysin sairaalafyysikko Antti Vanhanen tutki väitöstutkimuksessaan menetelmiä, joilla voidaan seurata reaaliaikaisesti eturauhasen liikkumista sädehoitotoimenpiteen aikana. Tämän tiedon avulla sädehoito voidaan kohdistaa tarkemmin ja normaalikudosten saama säteilyannos vähenee. Näin myös haittavaikutuksien riskiä saadaan pienennettyä.

Sairaalafyysikko Antti Vanhanen
Sairaalafyysikko Antti Vanhanen väitteli toukokuussa 2020 Jyväskylän yliopistossa.

–Lisääntyneellä tarkkuudella on merkitystä erityisesti ultrahypofraktioidussa eturauhassyövän sädehoidossa, Antti Vanhanen toteaa.

Ultrahypofraktioidussa sädehoidossa eli SBRT-hoidossa hoitokertoja on vähän, mutta sädehoidon kerta-annokset ovat suurempia kuin tavallisesti. Koska säteilyannos on iso, on oleellista, että se kohdistuu oikein ja siksi liikkeen seuraaminen on tärkeää.  Vanhasen tutkimuksen perusteella päivitettiin myös eturauhassyövän hoitokäytäntöjä.

–Omaksumiemme menetelmien pohjalta voimme Taysissa toteuttaa turvallisesti, tehokkaasti ja parhaalla mahdollisella tarkkuudella eturauhassyövän ultrahypofraktioituja sädehoitoja, Vanhanen tiivistää.
–Potilaan pitää käydä tavanomaisessa sädehoidossa 20 tai jopa 40 kertaa, mutta tämän menetelmän mukaisessa hoidossa vain viisi kertaa. Tämä voisi tuoda tehokkuutta myös sädehoitoresurssien käyttöön.

Vanhanen lisää, että sädehoito on edullinen hoitomuoto ja siksi on tärkeä huolehtia, että sairaalan laitteisto vastaa nykyhetken vaatimuksia, jotta potilaat saavat parhaan mahdollisen hoidon.

Eturauhassyövän hoito nopeutumassa

Eturauhassyöpä on yleisin miesten syöpä, Taysissa eturauhassyöpäpotilaita hoidetaan vuosittain kolmisen sataa ja määrä on kasvussa. Syövänhoidon erikoislääkäri Petri Reinikainen kertoo, että eturauhassyövän hoitoa kehitetään Taysissa aktiivisesti. Erityisesti keskitytään tavanomaisen hoitojakson tiivistämiseen, joka on sekä potilaan että sairaalan etu.

–Viimeisen viiden vuoden aikana eturauhassyövän rutiininomainen hoitokokonaisuus on lyhentynyt kahdeksasta viikosta neljään viikkoon, Reinikainen sanoo.
–On mahdollista, että viiden vuoden päästä valtaosa potilaista hoidettaisiin neljän viikon sijaan kymmenen päivän aikana viidellä hoitokerralla.

Sädehoito on eturauhassyövän hoidossa vaihtoehto kirurgialle. Jos molemmat ovat hoidon kannalta yhtä hyviä, valitaan se, josta koituu vähemmän haittavaikutuksia potilaalle. Leikkaushoidon mahdollisia haittoja ovat virtsankarkailu ja erektiokyvyn menetys, ja lisäksi nukutuksessa on omat riskinsä. Sädehoidon aikana kiusana ovat lähinnä ärsytykset virtsarakon ja peräsuolen alueella. Seurannan aikana sädehoidosta tai leikkauksesta koetut myöhäishaitat yleensä tasaantuvat. Hoitomuodon valintaan vaikuttavat myös potilaan toiveet.  Sädehoidossa lääkärit määrittävät hoidon kohdealueet, mutta sairaalafyysikoiden vastuulla on varsinainen säteilyn käyttö.

–Sädehoidossa lääkäri on mukana valitsemassa kohdistusmenetelmää, ja Antti Vanhasen tutkimustuloksien pohjalta kohdistusmenetelmän valinta voidaan tehdä paremmin. Reinikainen toteaa.
–Ilman ajan tasalla olevaa sairaalafyysikoiden osaamista Taysissa ei voitaisi toteuttaa SBRT-hoitoja.

Kehittäminen luontaista sairaalafyysikolle

Antti Vanhaselle väitöstutkimuksen tekeminen oli luontevaa jatkumoa menetelmien kehittämiselle, joka on oleellinen osa sairaalafyysikon työtä. Tutkimus alkoi vuonna 2014 ja viimeiset aineistot kerättiin viime vuonna. Vanhanen väitteli filosofian tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa toukokuussa. Tutkimuksen tekeminen etenee harvoin täysin suoraviivaisesti, ja myös Vanhasen tutkijanpolulle mahtuu yllättäviäkin käänteitä. 

–Tutkimukselle oli alkusysäys, kun saimme hieman sattumalta testikäyttömahdollisuuden erääseen soveltuvaan laitteistoon, Vanhanen kertoo.
–Haastetta tutkimukseen toi se, että tutkimuspotilaiden saaminen mukaan vaikutti tutkimuksen etenemisvauhtiin. Myös teknisiä ongelmia ilmeni matkan varrella. Lisäksi alkuperäisiä tutkimussuunnitelmia piti muuttaa alustavien tutkimushavaintojen pohjalta.

Tutkimuksen eri vaiheissa potilaita oli mukana 20-50, ja aineisto koostui satojen sädehoitokertojen aikana kerätyistä havainnoista.

Suomen sairaaloissa työskentelee noin 100 sairaalafyysikkoa. He vastaavat monien hoidossa ja tutkimuksessa käytettävien menetelmien laadunvalvonnasta ja kehittämisestä. Sädehoidon lisäksi sairaalafyysikot työskentelevät esimerkiksi radiologian, kliinisen fysiologian ja isotooppikuvantamisen parissa.

–Sairaalafyysikon työssä yhdistyvät luonnontieteet ja terveystieteet poikkeuksellisella tavalla, Vanhanen luonnehtii.
–Sairaalafyysikon työssä näkee oman työnsä kädenjäljen konkreettisemmin kuin fysiikan alan perustutkimuksessa. Tehtävään kouluttautuminen vaatii sitkeyttä ja oma-aloitteisuutta, sillä koulutus kestää pitkään. Osa koulutuskokonaisuudesta täytyy suunnitella itse, koska alalla ei ole yhtenäistä ohjeistusta koulutuksen sisällöstä.