Yksikin aikuinen riittää

Masennuksen tunnistaminen koulussa ei ole aina helppoa. Sitä se ei myöskään ole Wivi Lönnin koulun äidinkielen opettajalle, Aamulehden kolumnistille ja kirjailijalle Tiina Keskiselle. Oireilevien nuorten havaitseminen vaatiikin opettajalta silmää, kuulolla oloa ja tarkkailua. Erityisesti tilanteet, joissa oireilu ei näy ulospäin esimerkiksi koulusuoriutumisessa, ovat haastavia. On paljon nuoria, jotka suorittavat ja tavoittelevat sinnikkäästi hyviä arvosanoja, vaikka olisivat todella ahdistuneita. Tällöin oireilu voi tulla esiin yllättävässäkin tilanteessa. 

- Kun sitä pintaa raaputtaa, niin sitten se voi tulla ulos. Muistan sellaisen tilanteen, jossa itsensä suhteen vaativa oppilas sai kokeestani arvosanaksi kasin ja kun hän sai sen kokeen, hän purskahti itkuun, Tiina kertoo.  

Tiina muistuttaa, että mielialaoireilua voi olla myös niillä nuorilla, jotka alisuoriutuvat koulussa. Tällaisissa tilanteissa on hyvä huomioida, että esimerkiksi tehtävien tekemättä jättämisen taustalla voi olla masennuksesta johtuvaa aloitekyvyn vaikeutta, ei nuoren laiskuutta. Tällöin nuoren kannustaminen ja kehuminen ovat tärkeitä keinoja, jotta nuoreen pystytään luomaan hyvä suhde, Tiina toteaa. Vaikka oppilas ei olisikaan jossakin aineessa hyvä, häntä voi kehua esimerkiksi siitä, että hän on onnistunut olemaan tunnilla hiljaa.

Hyvään oppilas-opettaja- suhteeseen panostaminen Tiinan mielestä kannattaa, sillä se osittain vapauttaa opettajia mahdollisesti oireilevien nuorten tunnistamisen paineesta. Luottamuksellinen suhde mahdollistaa sen, että oppilas voi omaehtoisesti tulla puhumaan opettajalle mahdollisesta pahasta olostaan hyvinkin matalalla kynnyksellä.  Tällöin opettajalta ei vaadita niin paljon herkkyyttä havaita ongelmia, kun nuori lähestyy opettajaa ongelmineen itse. Tiina on kokenut tämän helpottavan omassa työssään jaksamista.

Empatian merkitys

Jos huoli nuoren jaksamisesta herää, Tiina kysyy asiasta nuorelta suoraan. ”Miten sä voit? Mulla on huoli susta, saanko tarjota apua?”. Aina nuori ei ole halukas puhumaan, mikä pitää hyväksyä - ketään ei voi väkisin saada avautumaan. Nuoren huomiointi ja kiinnostuksen osoittaminen yksinkertaisilla asioilla kuitenkin luo nuorelle tunteen, että aikuinen välittää ja on valmis kuuntelemaan. Tiina on huomannut tämän tärkeyden, koska osalla oppilaista voi olla vähän aikuisia, jotka kuuntelevat ja kuulevat.

Haasteita opettajalle tuo tilanteet, jossa luokkahuoneessa on mielialaoireileva nuori, mutta opetusta ei ole kuitenkaan virallisesti kevennetty. Opettaja ei voi toimia omin päin antamalla nuorelle erivapauksia oireilusta huolimatta -  vaatimustaso on kaikille oppilaille sama. Tällaisissa tilanteissa Tiina korostaa ymmärryksen osoittamisen tärkeyttä: ymmärretään, ettei nuori pysty suoriutumaan koulusta toivotusti. Tällöin Tiina keskustelee nuoren kanssa hänen avun tarpeestaan ja keinoista, joilla nuori voisi selviytyä koulutehtävistä pienin muutoksin, esimerkiksi pidentämällä tehtävien palautusaikaa. Opettajan inhimillisyys ja empaattisuus ovat tällaisissa tilanteissa tärkeää.

Kouluarjen kuormituksesta selvitään yhdessä

Tiina saa eläimistä voimaa ja rauhaa hektisen opetustyön rinnalla.

Opettaja voi myös kuormittua nuorten tarinoista.  Näin Tiina koki opettajauransa alkuvaiheissa, kun nuoret alkoivat mm. äidinkielen esseissä tuoda esille omaa pahaa oloaan tai tulivat välitunneilla kertomaan tilanteistaan. Silloin omaa tehtäväkenttää piti itselleen selkiyttää.  

- Se oli ihan kauheeta. Koska eihän mulla ole minkäänlaista kompetenssia muuta kuin olla lähellä, ja aikuinen ja kuuntelemassa. Etenkin aluksi minulla oli sellainen maailmanparantaja-meininki, mutta sitten tajusin, että se on aivan liian kuormittavaa. Mä olen äidinkielenopettaja ja se raja pitää olla selvä, Tiina tähdentää.

Onneksi nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole yksittäisen opettajan vastuulla vaan vastuuta kannetaan yhdessä. Tiinan työyhteisössä opettajat jakavat huomioitaan oppilaan muuttuneesta käytöksestä muille kollegoille. Lisäksi Tiina on kokenut helpottavana, kun kouluyhteisöstä löytyy ammattilaisia, joiden puoleen nuoria voi ohjata. On huojentavaa, kun on opiskeluhuollon ammattilaisia, jotka osaavat viedä nuoren tilannetta eteenpäin. 

Puheeksi ottaminen ja nuorten huolten kohtaaminen eivät ole kaikille opettajille luontevaa tai helppoa. Tiina haluaakin keventää niiden kouluyhteisön toimijoiden taakkaa, joille se on vaikeaa. Sillä lohdullista on se, että kaikkien opettajien ei tarvitsekaan olla sellaisia. Riittää, että jokaisella nuorella on yksi huomaava ja huolen esiintuova aikuinen koulussa. Aikuisia on koulussa niin paljon - aina löytyy joku, joka tilanteen huomaa. Lisäksi opettajien erilaisuus voi tässäkin suhteessa olla hyvästä. Tilanne, jossa kaikki aikuiset järjestelmällisesti olisivat kysymässä nuorelta hänen jaksamisestaan, voisi tuntua nuoresta raskaalta, Tiina pohtii. Nuorelle voi olla helpottavaa osallistua rutiinia ja turvaa tarjoavalle oppitunnille, jossa keskitytään vain siihen aineeseen.

- Vaikka vaikeista asioista puhuminen ei olisi itselle luontaista, silti kukaan ei saisi olla kylmä, ilkeä tai tuomitseva. Siihen pitäisi jokaisen opettajan pystyä. Voi olla vihainen, voi olla väsynyt ja voi mennä hermot, mutta jos pohjavire on sellainen negatiivinen, niin se on väärin. Opettajan työssä substanssiosaamisen ohessa on mun mielestä tärkeää luoda oppimistilanteeseen turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri. Siitä puhutaan aika vähän, vaikka siihen kaikki pohjautuu, Tiina korostaa.