Case-esimerkki: Korona-aikana uupunut

Opettaja kiinnittää huomioita 9. luokkalaisen nuoren opiskelussa tapahtuneeseen muutokseen. Nuorelle on tullut keskittymisvaikeuksia ja kokeissa suoriutuminen muuttunut epätasaiseksi. Opettaja pyytää nuoren keskustelemaan kanssaan ja ohjaa koulupsykologille tarkkaavuuden haasteiden takia.

Nuori vaikuttaa vastahakoiselta keskusteluun psykologin vastaanotolla. Kysytty nuoren omaa ajatusta epätasaisesta koesuoriutumisesta ja voinnistaan. Saa kerrottua, ettei ole pystynyt viime aikoina lukemaan kokeisiin kotiasioiden takia. Nuorella huolta isästä sekä perheen taloudellisesta tilanteesta. Isä jäänyt työttömäksi tapahtuma-alalta koronavuoden rajoitusten vuoksi. Nuori kertoo isän laihtuneen ja nukkuvan päivisin. Perheen laskujen maksun jäänyt äidille. Äiti työskentelee sairaanhoitajana vuodeosastolla ja on ottanut lisää ilta- ja viikonloppuvuoroja kattaakseen perheen kulut. Nuori kertoo huolehtivansa nyt pikkusiskosta, tämän läksyjenteosta ja perheen ruokailuista. Itkuisena tapaamisessa, ei jaksa enää opiskella. Nuori kertoo tulevaisuuden tuntuvan epävarmalta ja ettei motivaatiota ole.

Arviointikäynti: Nuori kieltäytyy alkuun tarjotuista psykologin vastaanottoajoista. Kertoo pelkäävänsä, ettei hänen tilannettaan voi muuttaa. Kerrottu ammattilaisen ja ulkopuolisen kanssa keskustelun merkityksestä. Täytetty BDI 21 -kysely voinnin tarkemmin arvioimiseksi. Nuori saa 17 pistettä viitaten keskivaikeaan masennusoireiluun. Nuori ei saa unen päästä kiinni, ei pysty keskittymään, on surullinen, syyllistää itseään, ei jaksa tavata kavereita ja paino on alkanut laskea. Lopputapaaminen käytetty masennusoireista, toipilaan roolista ja IPC menetelmästä puhumiseen. Nuori saanut esitteen tutkittavaksi kotona. Seuraava tapaaminen sovittu, nuori voi halutessaan tulla.  

IPC-työskentely: Nuori tulee vastaanotolle ja ohjaus aloitetaan, koska nuoren toimintakyvyn heikkenemisen taustalla on perheessä olevat elämänmuutokset. Työskentelyssä fokuksena on suuri elämänmuutos, jolloin IPC-ohjauksessa nuorta tuetaan löytämään keinoja toimia muuttuneessa tilanteessa. Työskentelyssä hyödynnetään nuoren tiimiä ja olemassa olevia voimavaroja. Käyntien alussa nuori ei ole kertonut vanhemmilleen ohjauksen alkamisesta, koska ei ole halunnut kuormittaa heitä. Työskentelyn jatkumisen myötä nuori lopulta antaa luvan olla yhteydessä äitiin ja kutsua mukaan käynnille.