Julkaistu 11.4.2022
Kuraattorin kokemuksia IPC-menetelmän käytöstä työssään
”Se tuo itsellekin iloa, kun huomaa onnistuneensa työssään ammatillisen varmuuden lisäännyttyä!”
Näin kiteyttää IPC-työskentelyn annin omassa työssään Teuvan yhtenäiskoulun kuraattori Jennika Koivuniemi. Hän on valmistunut IPC-ohjaajaksi vuoden 2021 lopussa ja on tähän mennessä toteuttanut yhteensä seitsemän IPC-ohjausta suurimmaksi osaksi yläasteikäisille nuorille.
Miten IPC on muuttanut omaa tapaa työskennellä?
Jennika on huomannut saaneensa muuhunkin työhönsä hyötyjä IPC-mallin myötä. Oma työskentely muissakin kuin IPC-ohjauksissa on terävöitynyt. Yhteistyöllä nuoren kanssa on nyt entistä useammin selkeä alku ja loppu, ja se on myös tavoitteellisempaa. Rajallisesta käyntimäärästä sopiminen on Jennikan mukaan sitouttanut keskustelukäynteihin niitäkin nuoria, joiden suhtautuminen on alkuun ollut vastahankaista:
”He ovat olleet helpottuneita, kun tietävät ettei tarvitse käydä kuin esim. 4 kertaa. Mutta käyntien jälkeen he ovatkin voineet todeta, että tarvis vielä käydä muutama kerta”.
Vastaavasti rönsyilevien ja puheliaiden nuorten kanssa työskentelystä on tullut tiiviimpää heidän tietäessään, että kuudessa kerrassa on saatava jotakin aikaan. IPC-menetelmää käyttämällä Jennikan ei myöskään tarvitse enää miettiä vastaanottokäyntien sisältöä kovinkaan tarkasti, koska malli tarjoaa valmiit askelmerkit työskentelylle. Tämä vähentää osaltaan työn kuormittavuutta säästämällä aikaa muuhun.
Tunne oman työn merkityksen lisääntymisestä ei sekään ole vähäinen palkinto uurastuksesta uuden työtavan opiskelussa:
”Se tunne, että pystyn vaikuttamaan nuoren elämään ja tulevaisuuteen ehkä ratkaisevallakin tavalla…”
IPC-ohjauksen hyöty nuorelle
Nuorten kokemia hyötyjä IPC-työskentelystä Jennika listaa useita. Avoimempi puheyhteys omiin vanhempiin on lisännyt nuorten turvallisuuden tunnetta heidän voidessaan jakaa näiden kanssa omia huoliaan. IPC -työskentelyyn kuuluva jatkuva oman mielialan ja elämäntapahtumien monitorointi on lisännyt nuorten ymmärrystä omaan mielialaan vaikuttavista tekijöistä. Se taas on lisännyt hallinnan tunnetta vaikutusmahdollisuuksista omaan elämään:
”Mä pystyn hallitseen mun elämää omilla valinnoillani!”
Jennika on huomannut IPC-jakson käyneiden nuorten vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitojen kohentuneen selvästi, koska niitä usein harjoitellaan vastaanottokäynneillä ja kotitehtävinä. Passiivisesta vuorovaikutuksen kohteesta onkin vähitellen kuoriutunut aktiivinen toimija! Tämä on osalla nuorista näkynyt selvänä itsearvostuksen kasvuna; Aiemmin muilta ihmisiltä huonoakin kohtelua sietänyt nuori on kyennyt jämäkämmin pitämään puoliaan.
IPC-menetelmä on kehitetty masennusoireilun helpottamiseen, ja omassa työssään nuorten kanssa Jennika onkin huomannut sen nopeuttaneen masennusoireiden väistymistä:
”Aiemmin oppilas on saattanut käydä mulla sen koko vuoden, eikä siltikään asiat ole ratkenneet ja mieliala on ollut koko ajan alavireinen tai se on vaihdellut. Kun nyt olen seurannut IPC-käyntien jälkeen nuoria, heillä mieliala on pysynyt hyvänä.”.
Tämä on näkynyt myös jatkohoitoon lähetettyjen nuorten määrän selkeänä vähentymisenä:
”Näistä tapaamistani seitsemästä nuoresta ehkä viisi olisi tarvinnut jatkohoitoa, jollei IPC-menetelmää olisi ollut käytössä.”.
Kannattiko panostus uuden työtavan opetteluun?
Uuden työtavan opiskelun vaatima ajankäyttö ja nuorelle tiiviiden viikoittaisten käyntien järjestäminen mietityttivät Jennikaa aluksi. Vähitellen IPC-mallin käytäntöjen sisäistyttyä ja muututtua rutiininomaisemmaksi Jennika voi kuitenkin todeta panostuksen kannattaneen:
”Tää on ollut niin mukaansa tempaava työtapa, että enemmän on jäänyt selkeästi plussan puolelle!”