Ohjauksessa onnistuminen - seurauksena eloisampi nuori

Oppilaalla oli haasteita koulunkäynnissä yläasteelle siirryttyään. Hän mm. kieltäytyi menemästä välitunneille ja ruokailuun. Nuori päädyttiin lopulta siirtämään pienryhmään, mutta samat ongelmat jatkuivat pienryhmässäkin. Nuoren kaveripiiri oli alkanut harventua alakoulussa ja lopulta nuori vetäytyi täysin muiden seurasta. Nuori ohjautui lopulta kuraattorin vastaanotolle. Tilannetta kartoitettiin ja kuraattori ehdotti oppilaalle IPC-menetelmää - tähän nuori oli valmis sitoutumaan. Koska nuoren alkupisteet BDI 21:stä olivat suhteellisen korkeat, yli 20 pistettä, kuraattori konsultoi erikoissairaanhoitoa nuoren tilanteesta. Tiimissä todettiin, että korkeasta pistemäärästä huolimatta nuori varmasti hyötyisi IPC:stä.

IPC-käynnit aloitettiin. Nuori tuli aina innokkaasti vastaanotolle. Käynnin aluksi täytettiin aina PHQ-9 ja se käytiin keskustellen läpi. Tehtiin aikajana, jonka avulla pystyttiin yhdessä nuoren kanssa havainnoimaan oireiden kulku. Fokukseksi valittiin ihmissuhderistiriidat. Keskustelun aikana paljastui sellaisia asioita, jotka olivat vaikuttaneet nuoren sosiaaliseen kanssakäyntiin sekä aiheuttaneet lukkoja ja pelkoja. Kuraattori teki nuoren kanssa yhdessä mielikuvitusmatkan paikkaan, jonne nuori oli aina haaveillut pääsevänsä. Nuori mietti millaisia taitoja ja ketä hän tulisi matkallaan tarvitsemaan. Käyntien keskivaiheella PHQ-9 pisteet nousivat. Tämä selittyi sillä, että asioiden läpikäynti sai nuorelle aikaan sisäisen kuohun. Tilanne kuitenkin tasoittui ja viimeisellä käynnillä ennen koulujen loppumista pisteet olivat BDI 21:stä enää 5.

Koulun alettua syksyllä nuori alkoi käydä ruokailussa luokkansa mukana. Nuori oli silminnähden pirteämpi ja iloisempi. Käyntejä kuraattorilla ei enää tarvittu ja nuoren koulunkäynti sujui. Sosiaalisissa tilanteissa oli vielä jonkin verran arkuutta, mikä johtunee osittain nuoren perusluonteesta.

Anu Ahola