Miksi masennuksen varhainen ja vaikuttava tuki kannattaa?

Jokaisessa yläkoulun ja toisen asteen luokassa on keskimäärin kourallinen oppilaita, joilla esiintyy masennusoireita. Osa näistä oireista liittyvät tavalliseen nuoruuden kehityskulkuun ollen ohimeneviä. Pitkittyessään lievät oireet voivat johtaa kielteiseen kierteeseen aiheuttaen haittaa koulusuoriutumiselle ja sosiaalisissa suhteissa toimimiselle. Lisäksi ne ovat riski myöhemmille masennusjaksoille sekä itsetuhoiselle käyttäytymiselle. Oireet saattavat puuttumatta jatkua aikuisuuteen asti. Oireilun pitkittymisen ehkäisemiseksi olisi puututtava mahdollisimman varhain, kun oireet ovat vielä lieviä ja toimintakyky hyvä. Masennusjaksoista 60 % olisi varhaisella tuella ehkäistävissä. Kouluissa ei kuitenkaan ole yhtenäistä tapaa toimia mielialaoireita potevien nuorten auttamiseksi.  

Yhtenäisten kansallisten toimintatapojen puute johtaa helposti ajatteluun, että hoidon tulisi tulla muualta kuin koulusta. Nuoret itse ovat kuitenkin raportoineet toivovan tukea erityisesti koulusta. Valitettavaa on, että kansainvälisesti arvioituna 70 % hoitoa tarvitsevista nuorista ilman tarvitsemaansa tukea. Sekä kansallisesti että kansainvälisesti on tunnistettu se hyöty, mikä koulussa käytettävistä strukturoiduista näyttöön perustuvista interventioista on saatu. Nuoret hyötyvät näistä interventioista: oireilu saadaan keskeytettyä jopa muutamalla tapaamiskerralla. Lisäksi tuentarpeiset nuoret on helppo löytää koulusta, jossa lähes koko ikäluokka opiskelee. Tuen saaminen koulusta edistäisi masennusoireiden normalisoimista ja potentiaalisesti vähentäisi siitä aiheutuvaa stigmaa.   

On siis selvää, että nuoret tarvitsevat tukea masennukseen enemmän, kuin he tällä hetkellä saavat. Tuki on vaikuttavaa, jos se on näyttöön perustuvaa, tarjotaan riittävän varhain ja riittävän tiheästi, sisältäen masennuksen arviointia ja ollen pituudeltaan määrämittaista. Vaikuttavan tuen tarjoaminen koulussa on mahdollista, mikäli eteenpäin lähettämisen- kulttuurista päästään ja uskalletaan ottaa käyttöön uusia menetelmiä. Tuloksena voidaan nähdä hyvinvoivia nuoria koulujen käytävillä, nuoria, jotka luottavat tuen saantiin ja uskaltavat myös hakeutua avun piiriin ollen tietoisia tarjolla olevista tukimuodoista.   

Pauliina Parhiala

Lähteet:

Anttila, N., Huurre, T., Malin, M., Santalahti, P. (2016) Promotion of mental health from early childhood education to upper secondary education Review of methods and literature in Finland. National Institute for Health and Welfare (THL). Working paper 3/2016. 97 pages. Helsinki 2016. (in Finnish) Retrieved from: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-613-1  

Arora, P. G., Collins, T. A., Dart, E. H., Hernández, S., Fetterman, H., & Doll, B. (2019). Multi-tiered systems of support for school based mental health: A systematic review of depression interventions. School Mental Health, 11(2), 240–264. https ://doi.org/10.1007/s1231 0-019-09314  4.  

Bertha, E. A., & Balázs, J. (2003). Subthreshold depression in adolescence: A systematic review. European Child and Adolescent Psychiatry, 22(10), 589–603.  

Birmaher, B., Ryan, N. D., Williamson, D. E., Brent, D. A., Kaufman, J., Dahl, R. E., et al. (1996). Childhood and adolescent depression: a review of the past 10 years. Part I. Journal of American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 35(11), 1427–1439. 
https://doi.org/10.1097/00004 583-19961 1000-00011  

Chisolm, D. J., Klima, J., Gardner, W., & Kelleher, K. J. (2009) Adolescent behavioral risk screening and use of health services. Administration and Policy in Mental Health, 36, 374–380.  

Flament, M. F., Cohen, D., Choquent, M., Jeammet, P., & Ledoux, S. (2001). Phenomenology, psychosocial correlates, and treatment seeking in major depression and dysthymia of adolescence. Journal of Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 40(9), 1070–1078.
https ://doi.org/10.1097/00004 583-20010 9000-00016    

Haarasilta, L., Marttunen, M., Kaprio, J., & Aro, H. (2003). DSMIII-R major depressive episode and health care use among adolescents and young adults. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology, 38, 366–372. https ://doi.org/10.1007/s00127-003-0644-1.  

Hawton, K., Saunders, K. E., & O’Connor, R. C. (2012). Self-harm and suicide in adolescents. Lancet, 23, 379(9834), 2373–2382.   

Horowitz, J. L., & Garber, J. (2006). The prevention of depressive symptoms in children and adolescents: A meta-analytic review. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 74 (3), 401–415.   

Jörg, F., Visser, E., Ormel, J., Reijneveld, S. A., Hartman, C. A., & Oldehinkel, A. J. (2016). Mental health care use in adolescents with and without mental disorders. European Child and Adolescent Psychiatry, 25(5), 501–508. https ://doi.org/10.1007/s00787-015-0754-9  

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013. Retrieved from https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131287  

Merikangas, K. R., He, J., Burstein, M., Swanson, S. A., Avenevoli, S., Cui, L., et al. (2010). Lifetime prevalence of mental disordersin US adolescents: Results from the National Comorbidity Study-Adolescent Supplement (NCS-A). Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 49(10), 980–989. https ://doi.org/10.1016/j.jaac.2010.05.017.    

Ranta, K., Parhiala, P., Pelkonen, R., Seppälä, T. T., Mäklin, S., Haula, T., . . . & Marttunen, M. (2018). Adolescent depression, critical paths, and integrated implementation of evidence-based intervention to primary level. Publications of the government´s analysis, assessment and research activities 90/2017, Helsinki: The Finnish Government (in Finnish).  

Scott, M. A., Wilcox, H. C., Schonfeld, I. S., Davies, M., Hicks, R. C., Turner, J. B., & Shaffer, D. (2009). School-based screening to identify at-risk students not already known to school professionals: The Columbia Suicide Screen. American Journal of Public Health, 99(2), 314-333