Perustelut
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakiin (734/1992) tuli muutoksia (1201/2020) 1.7.2021. alkaen. Maksukattoa koskevat muutokset tulevat voimaan 1.1.2022. Asiakasmaksulain yleisperiaatteisiin ei ole osittaismuutoksessa tehty muutoksia. Kunta/kuntayhtymä voi jatkossakin periä maksuja sosiaali- ja terveyspalveluista säädettyjen enimmäismaksurajojen sisällä, ellei niitä ole erikseen säädetty laissa maksuttomiksi.
Maksukatto tulee uusien säännösten myötä laajenemaan ja hoitajavastaanotoista perusterveydenhuollossa tulee maksuttomia. Myös alaikäiselle poliklinikalla annettava tutkimus ja hoito ovat jatkossa maksuttomia. Asiakasmaksujen alentamisen ja perimättä jättämisen ensisijaisuutta suhteessa toimeentulotukeen korostetaan ja asiakkaan informointivelvoitetta liittyen asiakasmaksun alentamiseen ja perimättä jättämiseen vahvennetaan.
Lakimuutoksilla halutaan edistää terveyden tasa-arvoa ja hoidon saatavuutta.
- Asiakasmaksulain muutoksilla laajennetaan terveyspalvelujen maksuttomuutta sekä kohtuullistetaan maksuja.
- Maksukattoon lasketaan jatkossa mukaan aiempaa enemmän palveluja, kuten suun terveydenhuollon käynti- ja toimenpidemaksut sekä tilapäisen kotisairaanhoidon maksut.
- Laki sisältää jatkossa myös pitkäaikaisten sosiaalihuoltolain nojalla järjestettyjen asumispalvelujen maksut.
Asiakasmaksulain muutoksessa avosairaanhoidon ja suun terveydenhuollon palvelut ovat alle 18-vuotiaille maksuttomia 1.7.2021 lähtien. Päiväkirurgiasta saa lain mukaan periä maksun, ellei sitä tehdä poliklinikalla. Myös seksuaalisen väkivallan uhreja varten perustettujen tukikeskusten palvelut ja päihteitä käyttäville raskaana oleville suunnattujen äitiyspoliklinikoiden antama tutkimus, hoito ja seuranta ovat maksuttomia.
Maksuttomien palveluiden määrän laajentaminen ja maksukaton aiempaa laajempi kattavuus tarkoittavat sairaanhoitopiirin osalta pieneneviä asiakasmaksutuloja jatkossa.
Maksujen alentaminen tai perimättä jättäminen
Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta (1201/2020), 11 §:ssä säädetään asiakasmaksujen alentamisesta tai perimättä jättämisestä seuraavaa:
"Sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.
Palvelun tuottava kunta tai kuntayhtymä voi päättää, että:
-
muitakin kuin 1 momentissa tarkoitettuja maksuja voidaan jättää perimättä tai alentaa 1 momentissa tarkoitetuilla perusteilla; tai
-
maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä, jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen.
Maksun alentamisen ja perimättä jättämisen on oltava ensisijaista toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitettuun toimeentulotukeen nähden. (30.12.2020/1201)"
Velvoittavuus maksujen perimättä jättämiseen tai alentamiseen koskee terveyspalvelujen osalta asiakasmaksulain tulosidonnaisia terveydenhuollon maksuja (pitkäaikainen laitoshoito). Velvoittavuus ei kuitenkaan koske terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja. Tämä on varmistettu myös sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteessa.
Asiakasmaksulaissa ei ole tarkemmin säädetty niistä kriteereistä, joiden täyttyessä asiakkaan tai perheen toimeentulo vaarantuu. Asiakasmaksun alentamista tai perimättä jättämistä koskeva arviointi on tehtävä asiakkaan ja perheen kokonaistaloudellisen tilanteen arvioinnin pohjalta. Sairaanhoitopiirissä ei ole käytettävissä potilaiden ja heidän perheiden taloudellisia tietoja siinä laajuudessa kuin potilaan oman kotikunnan sosiaalitoimella tai Kelalla. Tiedon puutteen vuoksi arvioinnin tekeminen sairaanhoitopiirissä on käytännössä hyvin hankalaa.
Lisäksi käytäntö on osoittanut, että suurimmassa osassa sairaanhoitopiireille tulleista maksuvapautushakemuksissa asiakas on ilmoittanut jo laskutetun laskun toimeentulotukeen eli lasku on huomioitu jo toimeentulotuen määrässä. Kahteen kertaan ei ole perusteltua vähentää samaa maksua.
Asiakas voi hakea maksuihin muutoksia vain laskutetun laskun perusteella, maksua ei voi etukäteen päättää maksuttomaksi joillekin asiakasryhmille. Tällöin asiakkaan kannalta voi usein olla helpompaa liittää lasku toimeentulotukeen, kuin jälkikäteisesti hakea sairaanhoitopiiriltä vapautusta. Toimintatapa ei siten palvele myöskään asiakkaita taloudellisesti, eikä ajankäytöllisesti.
Asiakkaan asemaa tasasuuruisten maksujen osalta turvataan asiakasmaksulaissa sillä, että ne kuitenkin kerryttävät maksukattoa. Jos asiakasmaksusta annettaisiin vapautus sairaanhoitopiirissä, niin maksu ei kerrytä asiakasmaksukattoa, jolloin asiakkaan maksukaton täyttyminen hidastuu. Tämä voi olla asiakkaalle epäsuotuisa tilanne, sillä toimeentulotuessa huomioitu lasku kerryttää maksukattoa.
Asiakasmaksuvapautuksista on keskusteltu muiden yliopistosairaanhoitopiirien kanssa. Muiden yliopistosairaanhoitopiirien kanta ja toimintatapa on pysynyt lakimuutoksenkin jälkeen ennallaan ja he eivät myönnä vapautuksia tasasuuruisiin maksuihin. Yhdenmukaisten toimintatapojen vuoksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirin olisi mielekästä toimia asiassa samalla tavalla muiden kanssa.
Edellä mainituista syistä ei ole perusteltua käsitellä tasasuuruisten maksujen alentamisia tai perimättä jättämisiä taloudellisin perustein sairaanhoitopiirissä, vaan asia tulisi käsitellä potilaan kotikunnan sosiaalitoimessa tai Kelassa. Näin myös huolehditaan, että asiasta aiheutuvat kustannukset eivät tule muille jäsenkunnille kuin potilaan oman kotikunnan tai Kelan maksettavaksi.
Sairaanhoitopiirissä on ollut voimassa edellinen asiakasmaksujen alentamisen ja perimättä jättämisen periaatteita koskeva päätös 19.4.2010 § 50.