Hyppää sisältöön
2.2.2022

Haavapotilaita hoitaessa näkee oman työnsä jäljen

Kirjoittaja Sanna-Mari Kallio on asiantuntijahoitaja, joka innostuu haavoista ja niiden etiologiasta ja nauttii siitä, kun näkee oman työssä jäljen haavan parantuessa. Ikuinen opiskelija, joka tälläkin hetkellä käyttää vapaa-aikansa lapsen ja koirien lisäksi haavahoidon kliinisen asiantuntijan (YAMK) opiskeluun.

Asiantuntijahoitaja Sanna-Mari Kallio

Sairaanhoitajan koulutusta käydessäni en oikein osannut päättää, mikä on se ”minun juttu”, josta innostuisin kovasti. Mikä saisi aikaan sen, että tästä minä haluan tietää lisää. Suuntautumisvaihtoehtoja oli useita. Valmistuttuani pääsin heti töihin Taysin syöpätautien vuodeosastolle. Tuoreena hoitajan alkuna otin mallia kokeneista hoitajista ja pyrin löytämään oman hoitotyylini ja oman tapani kohdata potilaita.

Työtä tehdessä pohdin edelleen, onko tämä sittenkään se ”mun juttu”. Potilaat ovat vakavasti sairaita ja joskus huomaan pohtivani kotonakin potilaiden asioita. Eräänä päivänä hoidin potilasta, jolla oli laajalle levinnyt rintasyöpä. Potilas ei halunnut nähdä muuttunutta rintaa eikä myöskään hoitaa sitä. Kasvain oli päässyt kasvamaan niin suureksi, että se aiheutti suuren syöpähaavan rintaan. Haava haisi pahalle ja eritti paljon. Haavaa hoidettiin päivittäin, mutta mitään kirurgista toimenpidettä laajasti levinneeseen syöpään ei tehty koska potilas ei halunnut. Tämän potilaan hoitaminen, haavan etiologiaan eli syntymekanismiin perehtyminen sekä erinäisten potilaan oloa helpottavien ratkaisujen pohtiminen sytytti pienen kipinän, josta on kasvanut suuri liekki.

Vuonna 2011 tuki- ja liikuntaelinkeskuksen käsi- ja plastiikkakirurgiaosasto haki sisäistä sijaista. Ajatuksenani oli päästä yksikköön, missä voisin oppia enemmän haavoista, niiden hoidosta ja haavapotilaan hoidosta. Ensimmäinen työpäivä oli jännittävä, pelottava ja toimintaa täynnä. Työpäivän loputtua muistan itkeneeni autossa, koska kaikki jännitys pääsi purkautumaan. Päätin, että aion ottaa tämän uuden haasteen vastaan ja oppia kirurgisen potilaan hoidon ja sen myötä haavapotilaan hoidon.

Vuodet vierivät kolmivuorotyötä tehdessä ja työn ohessa oppiessa. Korvat höröllä kuuntelin, miten lääkärit puhuivat potilaille ja mitä lääkärit pohtivat keskenään. Suurimman opin olen kuitenkin saanut työtä tehdessä ja sairaanhoitajakollegoiden kanssa keskustellessa. Hiljaisena, ujona ja perfektionismiin pyrkivänä ihmisenä odotin sitä oikeaa hetkeä, kunnes tunsin oikeasti osaavani ja uskalsin ilmaista kiinnostukseni haavojen hoitoon.

Sairaanhoitajasta asiantuntijahoitajaksi

Silloinen osastonhoitaja mahdollisti pääsyn haavapoliklinikalle, missä hoidettiin akuutteja haavapotilaita, osastolla hoidossa olleita potilaita ja ympäristökunnista lähetteellä tulleita potilaita. Työ oli itsenäistä, hoitajavastuista toimintaa, jossa oli kuitenkin moniammatillinen tiimi takana. Itsenäinen työskentely ja haavapotilaan hoidosta vastaaminen oli jännittävä uusi haaste. Opettelin hoitamaan haavoja itsenäisesti ja opettelin luottamaan omiin tietotaitoihini.

Työ haavapoliklinikalla on itsenäistä, mutta moniammatillinen tiimi on tarvittaessa käytettävissä.

Oli myös opeteltava huomioimaan potilas kokonaisvaltaisemmin, koska haavanhoidossa ei riitä pelkkä haavan hoitaminen tai hoitotuotteen valinta. Potilaan hoidossa on osattava huomioida muun muassa perussairaudet, haavan jatkohoito ja hoitotuotteet, kotiolosuhteet sekä taloudellinen tilanne. Hyvinkin monella asialla on merkitystä kun hoidettavana on haavapotilas.

Työn ohessa aloitin haavahoidon erikoistumisopinnot. Kolmivuorotyö ja opiskelu olivat haastava yhdistelmä. Vuonna 2017 valmistuin haavahoidon erikoistumisopinnoista ja sain paljon uusia työkaluja työhöni. Opiskelujen jälkeen minulle jäi kuitenkin sellainen tunne, että pelkkä erikoistuminen ei riitä. Halusin lisätä asiantuntemustani, halusin lisää perustaa hoitotyölleni. Vuoden 2018 lopussa näin Haavanhoitoyhdistyksen sivuilla mainoksen haavahoidon kliinisen asiantuntijan YAMK-opinnoista ammattikorkeakoulu Savoniassa. Hain ja pääsin sisään. Sillä tiellä ollaan edelleen ja opinnot etenevät työn ja arjen ohessa.

Haava dokumentoidaan valokuvaamalla. Potilaillamme voi olla jonkin akuutin tapaturman tai kirurgisen toimenpiteen aiheuttama haava tai vamma.

Missä työskentelen täällä hetkellä ja minkälainen on asiantuntijahoitajan työnkuva? Työskentelen edelleen tuki- ja liikuntaelinkeskuksessa, mutta työnkuvani on muuttunut osastolla työskentelevästä sairaanhoitajasta asiantuntijahoitajaksi. Työnkuvaani kuuluu haavapotilaiden hoitaminen hoitohuoneella.

Hoitohuoneella työskentelee tällä hetkellä neljä sairaanhoitajaa, yksi perushoitaja ja asiantuntijahoitaja satunnaisesti. Potilaamme ovat akuutteja haavapotilaita, joilla on jonkin akuutin tapaturman tai kirurgisen toimenpiteen aiheuttama haava tai vamma. Hoidamme myös lähetteellä tulevia potilaita. Ikäjakauma vaihtelee 16-vuotiaasta nuoresta 100-vuotiaaseen ikäihmiseen. Työ on itsenäistä, hoitajavastuista työtä, mutta plastiikkakirurgi on aina saatavilla paikalle. Koskaan ei tarvitse pohtia asioita yksin, vaan aina on saatavilla moniammatillinen tiimi potilaan hoitoon mukaan.

Haavan tutkimisen ohella on tärkeää huomioida potilaan kokonaisvaltainen tilanne.

Työhöni kuuluu myös akuuttien haavapotilaiden konsultaatiot, joita tulee ympäri sairaalaa sekä ympäristökuntien terveyskeskuksista. Hoidan myös rintarekonstruktioon tulevien potilaiden esikäynnit ja lymfakierron ongelmista kärsivien potilaiden turvotushoidon toteutuksen yhdessä toimintaterapeutin kanssa. Vastaan myös tuki- ja liikuntaelinkeskuksen osaston työntekijöiden haavakouluttamisesta ja olen myös mukana osastolla tehtävissä haavahoidoissa tarpeen mukaan. Työnkuvani on monipuolinen ja laaja, ja pidän siitä, että saan tehdä itsenäisesti töitä ja saan myös olla osana moniammatillista tiimiä.

»Haluaisitko työskennellä tuki- ja liikuntaelinkeskuksessa? Haemme sairaanhoitajia, katso avoimet työpaikat tai kysy tehtävistä: osastonhoitaja Vuokko Metsäpelto, puh. 050 592 2062, etunimi.sukunimi@pshp.fi.

Sanna-Mari Kallio