Hyppää sisältöön

16.9.2020

Elämänliekki hehkuu oranssina turvallisemman hoidon puolesta – kansainvälistä potilasturvallisuuspäivää vietetään 17.9.

Maailman terveysjärjestö WHO:n perustamaa Maailman potilasturvallisuuspäivää vietetään 17.9.2020. Kaikkiaan toista kertaa vietettävän päivän tavoitteena on kasvattaa tietoisuutta potilasturvallisuudesta. Kansainvälisen teemapäivän tunnus ovat oranssilla värillä valaistut monumentit ja julkiset kohteet. Myös Taysin Elämänliekki-veistos sekä uuden F-rakennuksen Teiskontien puoleinen julkisivu valaistaan oranssiksi 17.9.

Hanna Kuusisto poliklinikan käytävällä

Potilaiden turvallisuus on terveydenhuollon ykkösprioriteetteja, mutta potilasturvallisuuskulttuuri ja sen kehittäminen ovat vielä melko nuoria käsitteitä. Ensimmäisen kansallinen potilasturvallisuusstrategia lanseerattiin Suomessa vuonna 2009.

Tällä hetkellä Suomessa on kaksi potilasturvallisuuden professuuria. Taysin neurologian ylilääkäri Hanna Kuusistolla on niistä toinen, Itä-Suomen yliopiston osa-aikainen professuuri. Sen painopiste on tietohallinnon kysymyksissä.

Valtakunnan tasolla potilasturvallisuus on nyt nosteessa. Vaasan keskussairaalan yhteyteen perustettiin noin vuosi sitten potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämiskeskus, Suomen ensimmäinen laatuaan. Agendalla on esimerkiksi luoda Suomeen yhteinen potilasturvallisuuden mittaristo.

– Jokaisessa terveydenhuollon organisaatiossa pitäisi olla säännöllistä potilasturvallisuuden kehittämistyötä, Kuusisto sanoo.

Lääkehoidon ja tiedonkulun ongelmat yleisiä vaaranpaikkoja

Kun potilasturvallisuus vaarantuu, syntyy inhimillistä kärsimystä ja myös kustannuksia. Yksi tärkeimpiä käytännön työkaluja potilasturvallisuuden saralla on vaaratapahtumien raportointi- ja seurantatyökalu HaiPro. Se otetiin käyttöön vuonna 2007.

HaiPron kautta saadaan tietoa potilashoidon vaara- ja haittatapahtumista. Ylivoimaisesti suurin raportoitu ryhmä ovat lääke- ja nestehoidon poikkeamat. Melkein puolet Suomen Haipro-ilmoituksista kuuluu tähän kategoriaan.

Lääkehoidossa on useita riskipaikkoja. Lääkehoidon ketju on pitkä, ja siihen osallistuu eri toimijoita aina lääkkeen määräämisestä jakelun kautta antamiseen. Jos tiedonhallinta pettää jossakin ketjun vaiheessa, syntyy riskejä.

Toinen suuri vaaratapahtumien ryhmä ovat tiedonkulun ongelmat. Ne ovat usein läsnä myös lääkevahinkojen synnyssä.

Muita tiedonkulun riskipaikkoja ovat etenkin ne kohdat, kun potilas siirtyy yksiköstä toiseen, vaikkapa päivystyksestä osastolle.

– Näihin tilanteisiin liittyy paljon suullisesti tai erilaisilla lapuilla välitettävää tietoa esimerkiksi potilaan lääkityksestä tai hoitotahdosta. Tai potilaalla saattaa olla kotona koira, jota ei kukaan käy hoitamassa, Kuusisto havainnollistaa.

Tällaisissa kohdissa terveydenhuollon ammattilaisilla – ja mahdollisuuksien mukaan potilaalla itselläänkin – pitäisi olla tuntosarvet pystyssä. Siirtyykö potilaan mukana riittävä määrä oikeaa tietoa?

Viestintään liittyy myös ylitulkintojen ja epätarkkuuden vaara. Esimerkiksi potilaan saattaja voidaan tulkita puolisoksi ja olettaa, että myös kotiutuessa kotona on toinen henkilö turvana.

Kirjaaminen on a ja o

Kuusisto korostaa laadukkaan kirjaamisen merkitystä potilasturvallisuudelle. Sähköinen potilastietojärjestelmä on tuonut valtavasti hyvää. Sen edut ovat ilmeisiä, kun verrataan aiempaan paperille kirjaamiseen. Tietoa on mahdollista välittää nopeasti, ja sähköinen järjestelmä voidaan ohjelmoida hälyttämään automaattisesti tietyistä asioista.

Kirjaamista toteuttavat kuitenkin edelleen ihmiset. Siinä mielessä potilastietojärjestelmä on myös kaksiteräinen miekka. Järjestelmän osaamaton tai huolimaton käyttö voi tuoda uusia turvallisuusriskejä.

Tarkistettu ja oikein kirjattu tieto ovat avaimia vaarojen selättämiseen. Suullisen tiedon ja oletusten varaan ei voi laskea.

– Mitä ei ole kirjattu, sitä ei ole tapahtunut. Täsmällisen kirjaamisen merkitystä ei voi liikaa korostaa, Kuusisto kiteyttää.

Yhteisellä asialla

Potilasturvallisuuspäivän teema vuonna 2020 on ”henkilöstön turvallisuus on potilas- ja asiakasturvallisuutta”.  Teema korostaa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden turvallisuuden sekä potilas- ja asiakasturvallisuuden yhtymäkohtia.

Aihe on erityisen ajankohtainen korona-aikana, ja se korostuu infektiosairauksien hoidossa: henkilöstön riittävä suojautuminen suojaa myös potilasta – ja päinvastoin.

Teema kytkeytyy laajemminkin kaikenlaiseen arkiseen toimintaan: ovatko henkilöstöresurssit kunnossa, ovatko osaaminen ja koulutus oikealla tasolla.

Jos resursseissa tai osaamisessa on ongelmia, saattaa käydä vaikkapa näin: hoitaja siirtää yksin kookasta potilasta, satuttaa selkänsä ja potilas putoaa. Sekä työntekijän että potilaan turvallisuus vaarantuvat.

Keskusteluun on viime aikoina noussut entistä enemmän myös potilaan ja asiakkaan oma vastuu.

– Potilaan tulisi esimerkiksi pitää mukanaan ajantasaista lääkelistaa ja huolehtia hygieniastaan, Kuusisto mainitsee.

Asiakkaiden ja potilaiden kaikenlainen aktiivisuus on hyväksi. Kuusisto kannustaa rohkeasti kysymään, jos osastolla eteen tuotu lääkekippo herättää epäilyksiä. Jokaisen kynnelle kykenevän kannattaa seurata aktiivisesti Omakantaa ja tarkistaa tietojaan.

Parempaa turvallisuuskulttuuria luomassa

Potilasturvallisuudesta puhumisella ei ole tarkoitus huolestuttaa tai luoda uhkakuvia. Suomessa hoito on hyvää ja valtaosin turvallista. Kaikista yliopistosairaaloista Taysissa on vähiten potilasvahinkoja 100 000:aa asukasta kohden.

Terveydenhuollon työtä tekevät kuitenkin elävät ihmiset, joten inhimillisten erehdysten riski on aina läsnä.

 – Kukaan ei varmasti ajattele, että toimin työssäni riskialttiisti ja vaarannan potilaan turvallisuuden. On kuitenkin olemassa rakenteita, jotka mahdollistavat virheiden sattumisen.

Miten kulttuuria sitten voidaan muuttaa? Potilasturvallisuuskulttuurin kehittämisellä pyritään pääsemään kiinni rakenteellisiin ongelmiin. Ennakoivalla asenteella tähdätään siihen, että kenenkään ei tarvitse oppia yrityksen ja erehdyksen kautta.

Säännölliset koulutukset, tietoisuuden lisääminen ja avoin keskustelu ovat avainasemassa, kun turvallisuuskulttuuria kehitetään. Kaikkien terveydenhuollossa työskentelevien tulisi olla selvillä riskipaikoista. Monissa yksiköissä järjestetään esimerkiksi niin sanottuja moka-meetingejä, joissa käydään läpi epäonnistumisia ja niihin vaikuttaneita tekijöitä.

Kuusisto korostaa myös HaiPro-järjestelmän merkitystä.

– Voi tuntua raskaalta, jos ilmoituksia tulee paljon. Niihin voi turtua. Neuvoisin kuitenkin kaikkia esimiehiä, että tarttukaa jokaiseen ilmoitukseen ja yrittäkää päästä syihin ja juuriin kiinni.

Lue lisää:

Uusimmat tarinat

8.10.2020
6.10.2020
29.9.2020
28.9.2020
24.9.2020
18.9.2020
18.9.2020
16.9.2020
8.9.2020
7.9.2020
3.9.2020
1.9.2020
21.8.2020
10.8.2020
22.7.2020
6.7.2020
15.6.2020
11.6.2020
4.6.2020
29.5.2020
13.5.2020
29.4.2020
27.4.2020
27.4.2020
22.4.2020
14.4.2020
14.4.2020
9.4.2020
31.3.2020
25.2.2020
12.2.2020
12.2.2020
6.2.2020
10.12.2019
18.11.2019
12.11.2019
6.11.2019
28.10.2019
28.10.2019
19.9.2019
29.8.2019
22.8.2019
5.8.2019
5.7.2019
24.6.2019
20.6.2019
19.6.2019
17.6.2019
17.6.2019
11.6.2019
29.5.2019
22.5.2019
18.4.2019
17.4.2019
12.4.2019
12.4.2019
29.3.2019
29.3.2019
1.3.2019
26.2.2019
20.2.2019
22.1.2019
20.12.2018
5.12.2018
20.11.2018
1.11.2018
30.10.2018
26.10.2018
26.10.2018
26.10.2018
22.10.2018
19.10.2018
17.10.2018
12.10.2018