Hyppää sisältöön
10.8.2020

Kypärä pelasti aktiivipyöräilijän hengen

Pyöräillessä saa vapauden tuntua ja luontokin on lähellä. Joskus voi myös sattua ja tapahtua: tilataksi törmäsi aktiivipyöräilijä Risto Viitaseen.

Risto Viitanen

Reilu pari vuotta sitten valkeakoskelainen Risto Viitanen oli pyörälenkillä Kangasalla, kun matka tyssäsi kolmion takaa eteen tulleen tilataksin kylkeen.

‒ Ensin ehdin ajatella, että nyt meni pyörä rikki. Vasta sitten tajusin, että päänsärky yltyy enkä pysy pystyssä.

Viitanen muistelee hidastaneensa vauhtia jo ennen törmäystä, sillä kevyenliikenteenväylällä oli kaapelikaivanne. Vaikka näkyvyys oli hyvä, taksikuski ei havainnut pyöräilijää vaan suhahti suoraan eteen.

Ensihoito vei Viitasen Tays Ensiapu Acutaan, jossa pää kuvattiin. Pelättyä aivoverenvuotoa ei ollut, mutta kaularangassa oli revähdys ja kallonpohjassa murtuma, lisänä vielä aivotärähdys.

‒ Lääkäri selitti kansantajuisesti, että pääni oli yrittänyt lähteä irti, mutta kudokset pitivät kiinni. Henki olisi lähtenyt, jos olisin ollut liikkeellä ilman kypärää. Ihminen on sen verran heikkoa tekoa.

Viitanen pyöräilee tuhansia kilometrejä vuodessa.

Toipuminen vei aikaa

Sairaalassa Viitanen joutui olemaan yön yli. Vahva lääkitys auttoi särkyihin.

‒ Ensimmäistä kertaa elämässäni olin sairaalassa, kertoo viisikymppinen fillaristi.

Taksin kuljettaja tunnusti syyllisyytensä, ja vakuutusyhtiö korvasi Viitasen hoidot ja uuden pyörän. Ensimmäiset toipumisviikot mies kulki tukikaulurin kanssa. Kävely ja jopa autolla ajo oli hankalaa, sillä pienetkin tärähdykset tuntuivat kallonpohjan murtumassa.

‒ Luutuminen vei muutaman viikon, mutta vuoden päivät kävin kuntoutuksessa fysioterapeutin luona. Niska oli jäykkä ja puutui, eikä pää kääntynyt kunnolla. Vasta viime keväänä pystyin pyöräilemään oireitta, eli melkein kaksi vuotta meni toipuessa.

Tuhansia kilometrejä vuodessa

Viitanen on hyvä esimerkki siitä, kuinka sohvaperunastakin voi tulla aktiiviliikkuja.

‒ Olin kolmikymppinen selkävaivainen, kun lääkäri kehotti kokeilemaan eri liikuntamuotoja. Vieläkin käyn kuntosalilla ja hiihdän talvisin, mutta pyöräily tuntui kaikkein parhaimmalta. Onhan se ihmeellistä, että pelkästään lihasvoimin pystyy piipahtamaan naapurikaupungissa.

Kun kunto nousi, samalla tuli terveyshyötyjä. Viitanen alkoi muutenkin kiinnittää itseensä enemmän huomiota. Nykyisin hän pyöräilee keskimäärin 6 500 kilometriä vuodessa. Matkaa kertyy muun muassa erilaisissa kuntotapahtumissa, mutta Viitanen pyöräilee muutenkin mielellään. Eri tarpeisiin pyöriä löytyy tällä hetkellä kolme kappaletta.

‒ Maastopyöräily on ennen kaikkea luonnossa liikkumista, maantiepyöräilyssä puolestaan kokee sekä vapautta että vauhdin tuntua.

Henki ennen kaikkea

Onnettomuus ei muuttanut Viitasen suhtautumista pyöräilyyn: liikenteessä ei edelleenkään pelota. Hän myös tekee viikoittain pyöräilyvideoita Velogi-nimiselle Youtube-kanavalleen.

‒ Yleisin vaaranpaikka on juuri sellainen, johon minäkin jouduin: risteävältä tieltä tuleva ei noudata kärkikolmiota. On jopa todennäköistä, että moinen onnettomuus voi sattua kohdalle.

Viitanen sanoo selvinneensä vähällä.

‒ Silti meni kaksi vuotta kuntoutuksessa. Kun henki säilyi, kaikki muu on toisarvoista.

Aktiivifillaristi sai taannoin Mestaripyöräilijän tittelin, kun Pirkan Pyöräilyssä tuli 20 kertaa täyteen. Viitanen aikoo osallistua tänäkin vuonna Suomen suurimpaan pyöräilytapahtumaan Näsijärven maisemissa.

Tyypillisimmät pyöräilyvammat

Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Antti Riuttanen, Tays.

Vakavimpia ovat päävammat, jotka ovat yleisiä kuolemaan johtaneissa turmissa. Eniten päävammoja tulee päihtyneille. Vahva humalatila vaikuttaa ajokuntoon ja usein kypäräkin unohtuu.

Päähän kohdistuneen iskun seurauksena voi saada aivotärähdyksen, isoja verenvuotoja, kaularankavammoja sekä muita pään ja kasvoalueen vammoja.

Yläraajavammoista yleisimpiä ovat ranne- ja solisluumurtumat. Jälkimmäinen on yleinen leikattava yläraajavamma.

Esimerkiksi alamäkipyöräilytapahtumissa sattuu tapaturmia, joissa vammatkin voivat olla suuria. Jos auto töytäisee, pyöräilijälle voi tulla myös rintakehävammoja.

Estä loukkaantumisia:

  • Tärkein on oma käytös ja asenne. Kypärä päässä vähentää kuoleman riskiä, humalassa ei ole syytä ajaa ja liikennesäännöt tulee tuntea.
     
  • Suurin osa vammoista syntyy pimeään aikaan. Uusien liikennesääntöjen mukaan pyörässä on oltava kirkas valo eteen ja punainen taakse pimeällä ajattaessa.

Tarja Västilä