29.4.2020

Tutkijahaastattelussa onkologi, LT Marjukka Pollari

Lymfoomatutkimus vei mukanaan

Lymfoomat eli imukudossyövät ovat tutkimuksen kohteena erityisen kiehtovia, koska ne ovat ihmisen immuunijärjestelmän syöpiä. Näin ajattelee onkologi, LT Marjukka Pollari, joka työskentelee Taysissa ja tekee tutkimusta Helsingin yliopistossa.

Lymfoomatutkija Marjukka Pollari

Harvinainen, aggressiivinen kiveslymfooma on sairaus, joka uusiutuu helposti, erityisesti vastakkaiseen kivekseen ja keskushermostoon. Pollari tutkii kiveslymfoomaa professori Sirpa Lepän lymfoomaan keskittyneessä tutkimusryhmässä. Erityisenä tutkimuskohteena Pollarilla on lymfooman mikroympäristö. Aineisto on yhteispohjoismainen ja siinä on mukana kolmen suomalaisen yliopistosairaalan potilastietoja. Tutkimus on toistaiseksi ollut retrospektiivistä.

–Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että nykyiset hoitokäytännöt ovat toimivia tämän syövän hoidossa, Marjukka Pollari toteaa.
–Vaikuttaisi siltä, että erityisesti yli 70-vuotiaille raskas ja haastava keskushermostoon kohdennettu ennaltaehkäisevä hoito tehoaa hyvin.

Tutkimuksessa on saatu tärkeää tietoa kiveslymfooman mikroympäristöstä ja immuunivasteesta. Pollari tekee nyt tutkimusta myös keskushermostolymfoomien parissa ja aikoo tulevaisuudessa keskittyä molempiin näistä harvinaisista, imukudoksen ulkopuolella esiintyvistä lymfoomista. Muiden tehtäviensä ohella hän toimii Pohjoismaiden lymfoomaryhmän keskushermostotyöryhmän puheenjohtajana.

Sattuma ja intohimo ohjasivat lymfoomatutkimusryhmään

Lymfoomatutkija Marjukka Pollari

Pollari on aiemmin tutkinut rintasyöpää, mutta lymfoomatutkimus kiinnosti häntä erityisesti. Sattumalla oli osuutta asiaan, kun Pollarista tuli lymfoomatutkija.

–Juttelin konferenssimatkalla mannertenvälisellä lennolla kollegalle asiasta, Pollari muistelee.
–Samalla lennolla ollut Helsingin yliopiston onkologian professori kuuli keskustelun ja siitä yhteistyö lähti liikkeelle.

Tutkimusryhmän jäsenenä olo on ollut erittäin antoisaa.

–Olen ylpeä siitä, kuinka kannustavaa ryhmämme toiminta on ja kuinka tuemme toisiamme kaikin puolin, Marjukka Pollari sanoo.
–Ryhmän tuki on korvaamatonta. Saamme toisiltamme apua ja vertaistukea kaikenlaisissa asioissa, tieteen lisäksi vaikkapa erilaisissa tutkimusmenetelmiin liittyvissä kysymyksissä, perheen ja työn yhdistämisessä ja konferenssiesitysten valmistelussa ja jännittämisessä.

Laboratorio sijaitsee Helsingissä. Tutkijaksi ryhtyminen on ollut Pollarille luontevaa, ja hän on yleensä tehnyt viikossa yhden päivän tutkijantyötä. Toimiminen sekä Taysissa että Helsingin yliopistossa on sujunut hyvin.

–Tuki kollegoilta ja hoitajilta on ollut tärkeää täällä Taysissakin, Pollari kiittelee.

Tutkimustyö on vastapainoa myös vanhemmuudelle

Pollarin mielestä tutkimustyö ja sairaalatyö täydentävät toisiaan, mutta tutkijan rooli on ollut vastapainoa myös vanhemmuudelle.

–Äitiyslomillani tuntui mielekkäältä tehdä tutkimusta, kun kaipasin omaa aikaa, Pollari kertoo.–Iltaisin ja viikonloppuisin olen saattanut istua keittiön pöydän ääressä tekemässä töitä ja lapset ovat saaneet vapaasti touhuta vieressä ja tulla juttelemaan; näin olen koittanut ollut mahdollisimman paljon lapsille koko ajan läsnä.

Marjukka Pollarin kolmas lapsi on päässyt rintarepussa mukaan laboratorioon ja konttaillutkin laboratorion lattioilla.

Erilaisiin kongresseihin ja konferensseihin osallistuminen on osa tutkijan työtä. Pollari pitää näitä tapahtumia erittäin hyödyllisinä ja on osallistunut niihin aina, kun mahdollista. Tällä hetkellä kaikki tapahtumat ovat tauolla eikä tulevasta vielä oikein tiedetä.

–Tieteellisen annin pystyy usein saamaan suoraan julkaisuistakin, mutta kohtaamisia ei, Pollari painottaa.
–Erityisesti uudet kontaktit ja verkostoituminen ovat arvokkaita. Kun pitää esimerkiksi posteriesitystä, aivan uudetkin tuttavuudet tulevat siihen luontevasti juttelemaan. Tällaisista kohtaamisista saattaa syntyä antoisaa, kansainvälistä tutkimusyhteistyötä.

Tämä haastattelu on tehty Taysin TKI-keskuksen uutiskirjeeseen. Uutiskirjeessä kerrotaan, mitä tutkimusrintamalla tapahtuu ja ilmestyy noin 6 kertaa vuodessa. Tilaa uutiskirje tästä.

Anna-Mari Martikainen

Uusimmat tarinat

4.6.2020
29.5.2020
13.5.2020
29.4.2020
27.4.2020
27.4.2020
22.4.2020
14.4.2020
14.4.2020
9.4.2020
31.3.2020
25.2.2020
12.2.2020
12.2.2020
6.2.2020
10.12.2019
18.11.2019
12.11.2019
6.11.2019
28.10.2019
28.10.2019
19.9.2019
29.8.2019
22.8.2019
5.8.2019
5.7.2019
24.6.2019
20.6.2019
19.6.2019
17.6.2019
17.6.2019
11.6.2019
29.5.2019
22.5.2019
18.4.2019
17.4.2019
12.4.2019
12.4.2019
29.3.2019
29.3.2019
1.3.2019
26.2.2019
20.2.2019
22.1.2019
20.12.2018
5.12.2018
20.11.2018
1.11.2018
30.10.2018
26.10.2018
26.10.2018
26.10.2018
22.10.2018
19.10.2018
17.10.2018
12.10.2018