6.11.2019

Perheiden kohtaamisia ja pilatesta

Lastenneurologi Outi Saarenpää-Heikkilä iloitsee, että muuttourakka on takana ja arki uudessa Taysin lasten ja nuorten sairaalassa on löytämässä uomiaan. Hektisen työn keskellä lääkärin päivään kuuluu pieni hetki itselle.  

Klo 6.15

Kelloni soi. Nousen, otan astmalääkkeeni ja teen aamutoimet. Aamupalani on tänään pari palaa leipää ja päälle salaattia, juustoa ja tomaattia. Tärkein aamurutiinini on Hesarin lukeminen, johon varaan aikaa ainakin puoli tuntia.

Klo 7.50

Parkkeeraan polkupyöräni Taysin uuden lasten ja nuorten sairaalan edustalle.

Klo 8

Työpäiväni alkaa. Olen helpottunut, että muuttourakka on ohi. Totuttelen vielä uuteen neliönmalliseen työhuoneeseeni. Valaistus on hyvä, ja yksityiskohtana huoneessa on katossa olevat kuvat. Iloitsen, että lapsille ja vanhemmille on yksikössämme nyt myös kunnollinen leikki- ja evästila, jossa on keittiöseinämä. Tutkin päivän kulkuni ja käyn ajatuksissani läpi potilaani. Maanantaisin silmäilen myös koko viikon kulun.

Outi Saarenpää-Heikkilä_2

Klo 8.15

Lastenneurologian yksikkömme viikkopalaveri. Käymme läpi sairaalajaksolla olevat potilaat, juoksevia asioita ja henkilöstömuutokset. Vaihdamme ajatuksia edellisen viikon muuton sujuvuudesta.

Klo 8.40

Lastentautien yksikön viikonlopun päivystysraportti lastenlääkäreiden yhteisessä aamumiitingissä.

Klo 9

Käymme lastenneurologiaan erikoistuvan lääkärin, Kati Renkon, kanssa läpi potilasasioita. Tämän jälkeen ehdin vastailla hetken työsähköposteihin.

Klo 10

Päivän ensimmäinen potilas. 10-vuotias tyttö tulee vastaanotolle omahoitajansa ja vanhempiensa kanssa. Kartoitamme tämän hetkisen tilanteen ja teemme hoitosuunnitelman.

Klo 11

Otan vastaan toisen potilaan perheineen. 5-vuotias poika on yksikössämme viikon hoitojaksolla, jonka aikana hänelle tehdään uusi kuntoutussuunnitelma kehityksellisten pulmien vuoksi. Vastaanotolleni tulevien lapsien ja nuorten sairauksien kirjo on laaja. Heillä on tyypillisesti joko kehitys- ja oppimisongelmia, liikuntavammoja, lihassairauksia, epilepsiaa, unisairauksia tai kipu- ja väsymyspulmia.

Tärkeä osa työtäni on antaa perheille realistinen kuva lapsen tilanteesta ja kertoa lapsen kehitysmahdollisuuksista.

Klo 12

Menen kollegoiden kanssa syömään. Valitsen karibialaista höystöä. Hemmottelen itseäni joka päivä lounaalla jälkiruoalla. Tänään nautiskelen vadelma-sitruunakiisselillä, jonka lisukkeena on kermavaahtoa.

Klo 12.30

Tapaan päivän kolmannen potilaan. Hän on 17-vuotias narkoleptikko, joka käy luonani viimeisen kerran, koska hänen hoitonsa on siirtymässä aikuisneurologian yksikköön. Tarkistamme lääkityksen ja juttelemme nuoren kanssa hänen tulevaisuudestaan. Narkolepsia on otettava huomioon esimerkiksi ammatinvalinnassa, mutta rajoituksista huolimatta sen kanssa voi elää hyvää elämää.

Klo 14

Kiirehdin moniammatilliseen lasten ja nuorten kiputyöryhmän palaveriin. Lääkärit voivat tuoda yhteiseen pohdintaamme potilastapauksia, joihin mietimme pa rasta mahdollista hoitoa yhdessä monen ammattilaisen kanssa. Paikalla on tänään lastenneurologeja, kipulääkäri, lastenpsykiatri, lastenpsykiatrinen sairaanhoitaja, fysioterapeutti ja lastenneurologinen sairaanhoitaja. Ratkomme kolmen nuoren monimutkaisia kipu- ja väsymysoireita.

Klo 15

Lopun työajasta käytän paperitöihin. Työ keskeytyy välillä, koska hoitaja käy ovella tarkistamassa juoksevia asioita ja erään potilaan lääkitystä. Tyhjennän postilokeroni, johon on kertynyt perheiltä tulevia yhteydenottoja, allekirjoitettavia todistuksia, uusittavia reseptejä ja lähetteitä.

Klo 16.15

Maanantaisin kotiinlähtöni venyy yleensä vähän, niin tänäänkin. Työmatkani on kuitenkin lyhyt, ja olen kotona ennen puolta viittä. Lämmitän eilistä sienirisottoa, jota olen tehnyt syksyn sienisaaliistani. Käyn läpi postin ja sähköpostin. Imuroin hetken.

Klo 18.20

Lähden pilatestunnille Tampereen keskustaan. Ekotekoni on yksityisautoilun vältteleminen, ja siksi menen pilatekseen bussilla.

Klo 18.45

Tunti alkaa. Käyn vähintään kerran viikossa pilateksessa: se nollaa pään työasioista ja on tuonut korvaamatonta apua selkävaivoihini. Maanantain ryhmämme on mukava ja pysynyt pitkään samana. Ohjaajaan olen tutustunut vuosia sitten Taysissa, jossa Marjo Äärelä työskenteli aikaisemmin fysioterapeuttina.

Klo 20.30

Kotona. Syön iltapalaksi jogurttia ja marjoja. Katson vielä sähköpostini ja tutkailen tovin meneillään olevaa tutkimustani lasten unihäiriöistä. Menossa on tulosten analysointi, ja tutkimus on mielessäni päivittäin.

Klo 22.30

Menen sänkyyn. Ennen nukahtamista luen hetken. Tällä hetkellä minulla on kesken Olli Jalosen Taivaanpallo, jota käsittelemme seuraavassa lukupiirimme kokoontumisessa.

Kenestä Taysin lääkäristä tai hoitajasta haluaisit lukea jutun? Vinkkaa tiedotus(at)pshp.fi

Tiina Laaninen

Uusimmat tarinat

10.12.2019
18.11.2019
12.11.2019
6.11.2019
28.10.2019
28.10.2019
19.9.2019
29.8.2019
22.8.2019
5.8.2019
5.7.2019
24.6.2019
20.6.2019
19.6.2019
17.6.2019
17.6.2019
11.6.2019
29.5.2019
22.5.2019
18.4.2019
17.4.2019
12.4.2019
12.4.2019
29.3.2019
29.3.2019
1.3.2019
26.2.2019
20.2.2019
22.1.2019
20.12.2018
5.12.2018
20.11.2018
1.11.2018
30.10.2018
26.10.2018
26.10.2018
26.10.2018
22.10.2018
19.10.2018
17.10.2018
12.10.2018