Pia Österlund tekee syöpätutkimusta potilaan parhaaksi

Tays Keskussairaalan syöpätautien apulaisylilääkäri, professori ja syöpätutkija Pia Österlundin tutkimusryhmä on löytänyt uuden lääkkeen suolistosyöpään. Työpäiviin virtaa tuovat puolison tekemät eväät.

Pia Österlund reissaa paljon Espoon, Tampereen ja Tukholman väliä.

© Eino Ansio

klo 6.15

Herätyskello soi kotonani Espoossa. Pukeudun, otan valmiiksi pakatun repun ja pakkaan kassiini mieheni minulle valmiiksi tekemät eväät: kolme päivällistä, yksi varalounas, neljä ruisleipää, hedelmiä ja 1,75 litraa maitoa. Junani lähtee kohti Tamperetta klo 6.43. Syön aamiaisen junassa ja siirryn sen jälkeen tekemään tutkimustyötäni.

klo 8.53

Juna pysähtyy Tampereen asemalla. Jatkan Tays Keskussairaalalle ratikalla ja olen työpaikallani yhdeksän jäljestä. Päivä alkaa sairaanhoitajan ja -sihteerin lyhyellä tapaamisella, jonka aikana selviää päivän työparini. 

Työskentelen Taysissa osa-aikaisesti ja työajastani 20 prosenttia on potilastyötä ja 30 prosenttia tutkimusta. Olen Tampereella maanantaista keskiviikkoiltaan, loppuviikon työskentelen etänä kotoa. Samaa käytäntöä noudatan, kun olen töissä ylilääkärinä ja professorina Karolinskassa Tukholmassa. Arkeni kulkee kahden viikon jaksoissa: ensin Tampereelle, sitten Tukholmaan ja etätyötä Espoossa. Pysyvä osa arjessani on torstai-ilta, jolloin käyn tyttäreni kanssa ratsastustunnilla. Tärkeää työni vastapainoa ovat myös kuntosali, perhekävelyt viikonloppuisin ja mökkeily kesäisin.

Sydämeltään opettaja

klo 9.20

Pidän potilasvastaanottoa aamupäivän. 

Päivän ensimmäinen potilaani sairastaa levinnyttä suolistosyöpää. Keuhkoetäispesäkkeitä on niin paljon, ettei niitä kaikkia ole mahdollista leikata. Vedän valtakunnallista tutkimusryhmää, joka kehittää levinneen suolistosyövän hoitoa. Yli kymmenen vuotta kestäneessä RAXO-tutkimuksessa on selvinnyt, että etäispesäkkeet ovat leikattavissa useammin kuin aiemmin on ajateltu, ja leikkaus pidentää keskimääräisen elinajanodotteen 21 kuukaudesta 80 kuukauteen. Tutkimuksen myötä etäpesäkekirurgia on lisääntynyt selvästi. Potilaani pesäkkeet ovat kuitenkin pysyneet pieninä ja hoitotaukoa on mahdollista jatkaa.

Osa aamupäivän potilaiden tilanteista on haasteellisia, ja edes 28 vuoden kokemus ei riitä miettimään parasta hoitoratkaisua yksin. Soitan siksi kollegalle.

Etsimme yhdessä ratkaisua potilaan tilanteeseen.

© Eino Ansio

klo 11.05 

Olen menossa lounaalle, kun saan konsultaatiopyynnön kliiniseltä opettajalta Kaisa Lehtomäeltä. Tapaan hänet ja neljä lääkäriopiskelijaa saman tien. Keskustelemme iäkkään potilaan tilanteesta ja etsimme yhdessä ratkaisua. Olen sydämeltäni opettaja ja nautin, kun saan ohjata opiskelijoita. 

Tablettihoitaja Heidi Köppä tarvitsee myös lääkärin kannanoton tablettimuotoisen syöpälääkkeen tauotukseen liittyen. 

klo 11.35

Konsultaation jälkeen menen kollegan kanssa pikaiselle lounaalle. Tapaamme matkalla eläköityneen kollegani Tenho Hietasen ja vaihdamme muutaman sanan. Lounaan jälkeen jatkan matkaani erikoislääkäri Tapio Salmisen työhuoneeseen. Keskustelen hänen kanssaan ensikäyntipotilaani mahdollisuudesta saada potilaskohtainen käyttölupa uudelle lääkkeelle, josta vielä odotetaan kansallista hoitopäätöstä. Olen yhteydessä asiasta myös vastuualuejohtaja Maarit Bärlundiin ja kollegaani HUSiin. On tärkeää, että jokainen potilas hoidetaan yksilöllisesti parhaalla tavalla, mutta samalla tasaveroisesti hoitavasta sairaalasta riippumatta. 

Lounaskahvit kollegan ja opiskelijoiden kanssa.

© Eino Ansio

klo 12.05

Potilaiden hoitamista. Ensikäyntipotilaalla on kipuja ja suolen toimintaan sekä ravitsemukseen liittyviä haasteita, ja lääkitystä on tarkistettava. Päädymme siihen, että potilas jää sairaalahoitoon ja järjestän hänelle vuodeosastopaikan. 

Toisella potilaalla on suolistosyöpään käytettävän kapesitabiinilääkkeen aiheuttama sydänhaitta. Tutkimuksemme pohjalta tiedän, että hän hyötyisi vaihdosta S-1-lääkkeeseen. Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lääkkeelle myyntiluvan tammikuussa, mutta korvattavuutta sillä ei vielä ole. Toinen kahden tunnin urakka on edessä potilaskohtaisen luvan anomiseksi.

Hoitopäätökset syntyvät moniammatillisessa yhteistyössä

klo 13.00

Iltapäiväni sisältää potilaiden asioihin liittyviä palavereja. Ensimmäinen on niin sanottu ”maksameeting”, jossa käymme moniammatillisessa tiimissä läpi viiden potilaan tilanteen. Jotta jokainen potilas saa tasavertaisen ja parhaan mahdollisen hoitopäätöksen, käymme yhdessä läpi etäpesäkekirurgian, paikallishoidot sekä lääkehoidon mahdollisuudet. Mukana on tänään lisäkseni kirurgeja, radiologeja, patologi ja sädehoitolääkäri. 

klo 14.15

Kollega hoitaa ”paksusuolisyöpämeetingin” eli pääsen kirjeiden ja soittoaikojen kimppuun. Iltapäivän aikana allekirjoitan lisäksi tutkimuspapereita ja vastaan Karolinskasta tulleeseen konsultaatiopyyntöön. 

klo 15.30

Tutkijakokouksessa Teamsissa käymme läpi Kaisa Lehtomäen väitöskirjatutkimuksen analyysien edistymistä.

Käymme potilaan asiaa läpi erikoislääkäri Tapio Salmisen työhuoneessa.  © Eino Ansio

Puhelin- ja Zoom-rupeama päivän päätteeksi

klo 16.30

Espoon koronaryhmä soittaa nuorimmaiseni koronarokotuksista. Minulla on neljä lasta. Vanhin 26-vuotias soittaa illan aikana ja kysyy näkemystäni työ- ja tutkimusasiaan. Tyttäreni tarvitsee myös neuvoa julkaisunsa kuvan parantamiseen. Vastailen vielä Taysin kiireellisiin sähköposteihin lopputyöpäivän.

Illalla vielä neuvoja väitösohjattaville.

© Eino Ansio

klo 17.50−23.42

Siirryn työpaikkani vieressä olevaan yksiööni ja haikailen kävelylle Kaupin metsään. Puhelin- ja Zoom-rupeama alkaa. Syön mieheni evääksi tekemän kinkkukastikkeen työn lomassa. Viisi väitösohjattavaa tarvitsee neuvoja päästäkseen eteenpäin. Ohjausten välissä käyn läpi kansainvälisen luennon tietotekniikan. Herkuttelen samalla Avec-suklaapastilleilla, joita sain edellislauantaina 53-vuotissyntymäpäivälahjaksi. 

klo 23.42

Luen sähköposteja ja viimeistelen aamukahdeksan luennon hoitajille. Suljen koneeni 00.12 ja autan poikaani toisen julkaisun viimeistelyssä hampaita pestessä. 00.27 menen nukkumaan.