Hyppää sisältöön
13.5.2020

Syöpälääketutkimukseen osallistuva Kari Stålhammar on tyytyväinen mies

Syöpää sairastavalle Kari Stålhammarille oli itsestään selvää, että hän halusi mukaan syöpälääketutkimukseen. Muutama vuosi sitten Lempäälän Sääksjärvellä asuva Stålhammar sairastui melanoomaan, joka saatiin hoidettua, mutta pari vuotta sitten rutiinitarkastuksessa keuhkoista löytyi kolme etäispesäkettä.

Kari Stålhammar
Kari Stålhammarille syöpälääketutkimukseen osallistuminen on ollut mutkatonta.

–Lääkäri kysyi silloin heti, olenko kiinnostunut osallistumaan syöpälääketutkimukseen, Stålhammar muistelee.
–Sain ison nivaskan paperia mukaani ja siitä se lähti.

Taysissa on jatkuvasti meneillään syöpälääketutkimuksia, joihin etsitään mukaan tutkimuspotilaita. Tutkimuksiin valitaan potilaita mukaan erilaisten kriteerien perusteella. Tutkimuksia koordinoidaan syöpälääketutkimusyksikkö FONKissa. Taysissa toimii myös lasten lääketutkimuksiin keskittyvä PeeTU-yksikkö.  

Tuloksellista hoitoa

Kari Stålhammar
Kari Stålhammar suhtautuu syöpäänsä levollisin mielin.

Stålhammarille tutkimukseen osallistuminen on ollut vaivatonta eikä hänelle ole tullut erityisempiä sivuoireita. Hoitoja on kerran kuussa ja hoitoviikon aikana käydään kuvauksissa, laboratoriossa, lääkärin tutkimuksessa ja lääkehoidossa.

–Lääke tiputetaan suoneen ja siinä menee noin tunnin verran, Stålhammar kuvailee.
–Seuraavana päivänä minulla on yleensä hieman hutera olo, mutta se menee nopeasti ohi.

Hoidot ovat tuottaneet tulosta, sillä kaksi etäispesäkettä jo kadonnut. Hoitoja jatketaan tällä tietoa syksyyn asti. Tutkimuspotilaiden vointia seurataan myös hoitojaksojen välillä, koska tutkimuslääkkeiden vaikutukset halutaan tietää perinpohjaisesti ja varmistaa, että potilaat voivat hyvin. Stålhammar on ollut yhteydessä tutkimushoitajiin, kun hänellä oli esimerkiksi erikoista verenvuotoa korvasta. Vaiva otettiin vakavasti ja tutkittiin tarkkaan. Selvisi, että se ei liittynyt hoitoihin. Muutenkin tutkimushoitajat huolehtivat tutkimuspotilaista kiitettävästi.

–Minua on pidetty kuin kukkaa kämmenellä, myhäilee Stålhammar.

Stålhammar on ammatiltaan lihamestari ja hän käy hoitojen välillä töissä. Sairaudestaan hän on kertonut avoimesti sekä työtovereilleen että muille läheisille.

–Moni kauhistelee syöpää, mutta olen sanonut heille, että olen parhaissa mahdollisissa käsissä, Stålhammer toteaa.
–Tällä hetkellä tilanne on hyvä. Murehdin asiaa sitten, jos tulee tarvetta.

Tutkimuspotilaana olemisessa Stålhammar näkee vain positiivisia puolia, ja hän kannustaa myös muita samassa tilanteessa olevia tarttumaan tilaisuuteen, jos vain mahdollista.

–Tästä on hyötyä sekä itselle että tulevaisuudessa muillekin syöpäsairaille.

Tarkkaa työtä potilaan parhaaksi

Monilla ihmisillä on nykyisinkin lääketutkimuksista mielikuvia, jotka kumpuavat paremminkin tieteiselokuvista kuin todellisuudesta.  Nykyisellään lääketutkimus on erittäin tarkkaan säänneltyä ja valvottua. Potilaalle kerrotaan ensin, mitä lääketutkimus pitää sisällään, millaisia sivuoireita voi tulla ja miten hoito käytännössä toteutetaan. Aikaa on myös kysymyksille ja harkinnalle. Vasta sen jälkeen potilas päättää, haluaako olla mukana tutkimuksessa vai ei. Myöhemminkin tutkimushoidot voi lopettaa koska tahansa.

Lääkkeiden turvallisuutta ja vaikutusta seurataan hoidon aikana erilaisilla tutkimusmenetelmillä, ja potilaaseen ja hänen tilanteeseensa perehdytään tarkasti.

–Jokaisella potilaalla on oma tutkimushoitaja, joka vastaa tutkimuksen toteutuksesta, toteaa Marjo Koivisto, syöpälääketutkimusyksikön koordinoiva tutkimushoitaja.
–Potilaiden on helppo olla yhteydessä tuttuun tutkimushoitajaan, joka tuntee potilaan ja hänen tilanteensa.

Koivisto kertoo myös, että tutkimuksen taustalla on aina koulutettu, moniammatillinen ja usein kansainvälinenkin työryhmä, joka noudattaa tutkimustyössä tarkkoja standardeja. Syöpälääketutkimusyksikön tarkoituksena on saada uudet syöpälääkkeet käyttöön Taysin potilaille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja samalla kehittää syövänhoitoa pitkällä aikavälillä.

Anna-Mari Martikainen