Hyppää sisältöön
8.12.2021

Toimivat käytännöt innostavat tutkimaan

Radiologiaan erikoistuva lääkäri Olli Lainiala päätyi opiskeluaikana tekemään tutkimusta Tekonivelsairaala Coxaan. Vaikka haaveet ortopedin urasta hälvenivät jo ennen lääkäriksi valmistumista, on Coxan erinomainen tutkimusympäristö pitänyt ortopedisen tutkimuksen parissa. Tulevaisuudessa Lainiala aikoo kuitenkin siirtää tutkimustyönsä painopistettä radiologian suuntaan.


Tutkijaksi Lainiala päätyi hyvin tavallista reittiä: lääketieteen opintojen toisena vuonna aloitetut syventävät opinnot johtivat väitöskirjan kirjoittamiseen.

– Aloin 10 vuotta sitten tutkia lonkan metalli-metalli-liukuparillisia tekoniveliä ja niihin liittyviä metallireaktioita. Aihe oli aikansa kuuma peruna. Sain olla kärkijoukoissa mukana tutkimassa aihetta, josta ei tiedetty silloin juuri mitään, Lainiala kertoo.

Tekonivelsairaala Coxa saa tutkimusympäristönä Lainialalta kehuja. Vaikka hän sittemmin päätyikin erikoistumaan radiologiaan ortopedian sijaan, jatkui tutkimuksen tekeminen Coxassa.

– Coxa on kansainvälisestä näkökulmastakin suuri tekonivelsairaala, mikä mahdollistaa laajojen ja laadultaan maailman kärkiluokkaa olevien aineistojen keräämisen. En ole missään vaiheessa kokenut, että Coxassa olisi joutunut taistelemaan byrokratian ja käytännön asioiden kanssa, vaan olen saanut keskittyä tekemiseen ja kirjoittamiseen. Coxan sulavasti toimivat tutkimuskäytännöt ovat syy sille, miksi olen edelleenkin tehnyt tutkimusta erikoisalalle, jolla en ole työskennellyt kliinisessä työssä päivääkään.

Tutkimustyö tuo arkeen joustoa

Tutkijan työssä erityisen antoisana Lainiala pitää sen tuomaa vaihtelua kliiniseen työhön nähden. Aikataulutettujen työlistojen ja ennalta määrättyjen työvuorojen sijaan työaikoihin on mahdollista vaikuttaa vapaammin itse.

– Inspiraatio kirjoittamiseen saattaa iskeä kello kymmeneltä illalla tai kello yhdeksältä aamulla. Jos on hyvä flow, voi töitä tehdä kaksitoista tuntia kerrallaan ja toisena päivänä taas vähemmän.

Lainiala kuitenkin muistuttaa, että joustavuudessa piilee myös riski:

–Opiskeluaikoina, ja heti valmistumisen jälkeen työelämään siirryttyäni, tutkimus yhdistyi opiskeluun ja työhön vapaa-ajasta tinkimällä. Jälkikäteen katsottuna vapaa-aikaa olisi pitänyt viettää enemmän ja täysipäiväistä tutkimusvapaata olisi voinut hyödyntää enemmän. Väitöskirjan tekemiseen olisi voinut käyttää vuoden enemmän aikaa.

Tulevaisuuden työnkuvana opetus ja tutkimus

Erikoistumisensa jälkeen Lainiala toivoo työskentelevänsä opetustehtävissä.

 – Opettaminen saa minut innostumaan. Sain keväällä maistiaisia lääkiksen opetustehtävistä, kun tein puolet työajastani radiologian verkkokurssia lääketieteen opiskelijoille.

Tutkimustyöstä Lainiala ei kuitenkaan aio luopua. Tutkimusten näkökulma tulee kuitenkin tulevaisuudessa muuttumaan.

– Tutkijan urani on tällä hetkellä vedenjakajatilanteessa. Lonkan metalli-metalli-liukuparillisiin tekoniveliin liittyvät projektit on omalta osaltani saatu loppuun. Nyt olen tarkoituksellisesti vähentänyt tutkimustyön tekemistä kiireisen erikoistumisajan ajaksi. Tällä hetkellä ainoa projektini tutkimuksen saralla on väitöskirjaohjaajana toimiminen.

– Jatkossa haluaisin tehdä tutkimusta radiologiaan liittyen. Olen kiinnostunut erityisesti asetelmista, joissa pohditaan kuvantamistutkimusten hyödyllisyyttä tietyillä potilasryhmillä ja indikaatioilla. Joissain tapauksissa tulokset voisivat ohjata lääkäreitä pidättäytymään sellaisten tutkimusten pyytämisestä, joista ei tietyssä tilanteessa ole potilaalle hyötyä, ja toisaalta voitaisiin ohjata lääkäreitä pyytämään potilaan oireen selvittelyyn paremmin soveltuvia tutkimuksia.

Tämä haastattelu on tehty Taysin tutkimuspalveluiden uutiskirjeeseen. Uutiskirjeessä kerrotaan, mitä tutkimusrintamalla tapahtuu ja se ilmestyy noin 6 kertaa vuodessa. Tilaa uutiskirje tästä.

Katja Lehtinen