Hyppää sisältöön

21.8.2020

Tutkijahaastattelussa Heidi Rantala:
Yhtenäisemmän hoidon kehittäminen motivoi tutkijaa

Erikoislääkäri Heidi Rantalan tutkijanura alkoi sattumalta. Hän luuli menevänsä tavalliseen kokoukseen, mutta tulikin kutsutuksi mukaan tutkimusprojektiin. Aiemmin tutkijantehtävät eivät häntä kiinnostaneet. 

– En ole katunut hetkeäkään, Heidi Rantala kertoo.
– Välillä elämässä käy niin, että odottamaton asia onkin loppujen lopuksi hyvä ratkaisu. 

Rantala oli jäämässä pian äitiysvapaalle, joten tutkimus sai ripeän aloituksen. Kaikki tutkimuksen aloittamiseen liittyvät tehtävät piti hoitaa nopeasti kolmessa kuukaudessa. Sekin oli Rantalan mielestä onnenpotku, sillä tiukka aikataulu pakotti tehokkuuteen.

Tutkija, erikoislääkäri Heidi Rantala
Heidi Rantala toimii keuhkosairauksien erikoislääkärinä Taysissa.

Selkeyttä hengitysvajauspotilaiden hoitoon

Keuhkosairauksien erikoislääkäri Rantala tutkii hengitysvajauspotilaita, joilla on käytössä pitkäaikainen kaksoispaineventilaatio- tai happirikastinhoito. Tutkimuksessa mukana olevilla happirikastinpotilailla on yleensä vaikea, pitkälle edennyt keuhkosairaus, yleisimmin keuhkoahtaumatauti ja kaksoispaineventilaatiopotilailla obesiteetti-hypoventilaatio-oireyhtymä tai pitkälle edennyt keuhkoahtaumatauti. Valtaosa on iäkkäitä ja monisairaita.

– Tutkimukseni on retrospektiivistä eli tutkin aiemmin hoidettujen potilaiden sairaskertomusmerkinnöistä ja kuolintodistuksista erityisesti hoitoon ja ennusteeseen liittyviä tekijöitä sekä potilaiden oireita ja niiden vaikeutta, Heidi Rantala kuvailee.
– Olen analysoinut 600-700 potilaan tietoja, joten aineistosta alkaa jo hahmottua tiettyjä piirteitä ja on havaittavissa, että hoito ei ole aina yhdenmukaista ja laitehoidon aloittamisen taustalla on hyvin erilaisia perusteita, jotka johtuvat potilasjoukon heterogeenisyydestä ja yksilöllisistä tarpeista.

Hengitysvajauspotilaiden hoitoon vaikuttavat monet seikat, myös potilaan oma tahto ja hoitoon sitoutuminen. Siitä huolimatta yhtenäisemmät linjat olisivat tarpeen sekä potilaan että terveydenhuollon resurssien järkevän käytön kannalta. Erilaisiin hoitoratkaisuihin vaikuttaa myös se, että hoitoa toteutetaan monissa eri yksiköissä. Monet potilaista kärsivät hengenahdistuksen lisäksi masennusoireista, mikä lisää potilaiden muita oireita.

– Paremmalla loppuvaiheen hoidon suunnittelulla voitaisiin välttyä tilanteilta, joissa esimerkiksi kroonisesti sairaita kuljetetaan ensiavun kautta sairaalaan ja sitten taas takaisin, Rantala toteaa.
– Myös masennusoireiden hoitaminen voisi vaikuttaa siihen, että hengenahdistus vähenisi, sillä näillä on selkeä yhteys. On tosin vaikea sanoa, kokevatko masentuneet potilaat hengenahdistuksen vaikeampana vai onko potilas masentunut hankalan, elämää rajoittavan hengenahdistuksen vuoksi.

Rantala toivoo, että tutkimustulokset vaikuttaisivat omalta osaltaan siihen, että Taysiin muodostettaisiin erillinen hengitysvajausyksikkö. Yhdessä yksikössä potilaille voitaisiin tarjota nykyistä yhtenäisempää ja kokonaisvaltaisempaa hoitoa.

Pikku Kakkonenkin tukee tutkimuksen tekemistä

Heidi Rantala Tarinoita Taysista tutkimustyö
Tällä tietoa Heidi Rantala väittelee tohtoriksi ensi vuonna.

Rantala aloitti tutkijana vuonna 2015, väittelemään hän toivoo pääsevänsä ensi vuoden aikana. Väitöskirjaan tulevat artikkelit ovat jo valmiina, mutta odottavat julkaisua. Yhteenveto-osa on vielä työn alla. Rantala on tehnyt tutkimusta perhevapaiden aikana ja viime syksystä lähtien myös jaksoittain tutkimusvapailla. Välillä hän on yhdistellyt osa-aikaista työntekoa opetuksen parissa ja tutkimusta.

– Ajattelin, että pienten lasten kanssa tutkimustyöstä ei tule mitään, mutta olin väärässä, Rantala  toteaa.
–  Pystyin tutkimuksen alkuvaiheessa olemaan enemmän kotona lasten kanssa, kun mies oli töissä. Illalla vaihdettiin vuoroa.

Kaikki tutkimukseen liittyvät tehtävät eivät vaadi täydellistä keskittymistä, joten esimerkiksi Pikku Kakkonen on antanut Heidi Rantalalle tilaisuuden tehdä joitakin työtehtäviä. Myös isovanhemmista on ollut suuri apu.

Rantala on mukana pienessä tutkimusryhmässä, jossa tutkimusprojektit jatkuvat ja ryhmän kokokin on kasvanut alkuperäisestä.

–  Kuukausittaisista kokouksista Juho Lehdon ja Lauri Lehtimäen ohjaamana on ollut paljon hyötyä ja motivoineet jatkamaan eteenpäin, Rantala kehuu.
–  Lisäksi ryhmään kuuluu Sirpa Leivo-Korpela. Meitä ei ole ollut kovin monta, mutta ryhmä on ollut sitten sitäkin parempi.

Korona-aika on näkynyt tutkimusrintamalla niin, että koronavirukseen ja koronavirustautiin liittyvät tutkimukset ovat päässeet ohituskaistalle tieteellisissä julkaisuissa. Muut julkaisut ovat saaneet jäädä odottamaan tieteellistä arviointia. Heidin Rantala tutkimuksissa koronapotilaat voivat näkyä vasta vuosien päästä, jos koronasta jää heille pysyviä keuhko-ongelmia.

Tämä haastattelu on tehty Taysin Tutkimuspalveluiden uutiskirjeeseen. Uutiskirjeessä kerrotaan, mitä tutkimusrintamalla tapahtuu, ja se ilmestyy noin 6 kertaa vuodessa. Tilaa uutiskirje tästä.

Anna-Mari Martikainen

Uusimmat tarinat

8.10.2020
6.10.2020
29.9.2020
28.9.2020
24.9.2020
18.9.2020
18.9.2020
16.9.2020
8.9.2020
7.9.2020
3.9.2020
1.9.2020
21.8.2020
10.8.2020
22.7.2020
6.7.2020
15.6.2020
11.6.2020
4.6.2020
29.5.2020
13.5.2020
29.4.2020
27.4.2020
27.4.2020
22.4.2020
14.4.2020
14.4.2020
9.4.2020
31.3.2020
25.2.2020
12.2.2020
12.2.2020
6.2.2020
10.12.2019
18.11.2019
12.11.2019
6.11.2019
28.10.2019
28.10.2019
19.9.2019
29.8.2019
22.8.2019
5.8.2019
5.7.2019
24.6.2019
20.6.2019
19.6.2019
17.6.2019
17.6.2019
11.6.2019
29.5.2019
22.5.2019
18.4.2019
17.4.2019
12.4.2019
12.4.2019
29.3.2019
29.3.2019
1.3.2019
26.2.2019
20.2.2019
22.1.2019
20.12.2018
5.12.2018
20.11.2018
1.11.2018
30.10.2018
26.10.2018
26.10.2018
26.10.2018
22.10.2018
19.10.2018
17.10.2018
12.10.2018