Hyppää sisältöön
4.7.2022

Ylisfestareiden työmyyrät ansaitsevat isot aplodit

Ylisfestarit

Mistä on mahtavat festarit tehty? Huippubändeistä ja -artisteista sekä mielettömästä tunnelmasta, joita Ylisfestarit on aina tarjonnut. Kehitysvammapalveluiden järjestelytiimi työstää tapahtumaa, joka toteutuu tänä kesänä viimeistä kertaa.

Kymmenet lehtileikkeet Ylisfestareista yli 20 vuoden ajalta toimivat erinomaisena historiikkina. Ne eivät kuitenkaan kerro suunnittelusta ja järjestelyistä, joita viiden hengen festaritiimi on tehnyt oman työnsä ohella ja jopa vapaa-ajallaan.

Alusta lähtien musiikkivastaavana ja esiintyjien buukkaajana on toiminut Tays Pitkäniemen psykososiaalisessa kuntoutusyksikössä hoitajana työskentelevä Taito Roivas. Nyt jo eläköitynyt palveluesimies Tarja Saranpää tuli mukaan vuonna 2002 ja vastaa edelleen muun muassa lipunmyynnin koordinoinnista ja markkinoinnista kehitysvammapalveluiden yksiköihin.

15 vuotta sitten tiimiin liittyivät toiminnallisessa kuntoutuksessa työskentelevät Jyrki Borenius, Jaana Virtanen ja Sirpa Wahlman. Jyrki vastaa alueen rakentamisesta, järjestyksenvalvonnasta, tekniikasta ja ruokapalveluista. Jaana hoitaa muun muassa tuotemyynnin ja Sirpa myyntipaikat. Lisäksi toiminnallisen kuntoutuksen työntekijät ja kehitysvammapoliklinikan fysioterapeutit auttavat järjestelyissä.

– Jokainen tiimissä tietää tehtävänsä ja hoitaa sen hyvin. Uuden tapahtuman suunnittelu on käynnistynyt aina heti edellisen päätyttyä palavereilla, aluksi kuukausittain ja sitten useammin. Esimerkiksi lipunmyynnin, ruokapalvelut, ensiavun ja lasten alueen olemme ulkoistaneet, koska omat resurssit eivät riitä, Tarja kertoo.

Festariviikolla psykiatrian työntekijät rakentavat aluetta potilaiden kanssa, ja alueen puutarhan työntekijät auttavat esiintymislavan koristelussa. Tapahtumassa on mukana myös paljon vapaaehtoisia.

Sirpa Wahlman, Taito Roivas ja Tarja Saranpää tapasivat festaripalaverin tiimoilta. Ydinporukkaan kuuluvat myös Jyrki Borenius ja Jaana Virtanen.

Jyrki Borenius kaivoi arkistoista kuvan festariyleisöstä vuodelta 2017.

Jyrki Borenius kaivoi arkistoista kuvan festariyleisöstä vuodelta 2017.

Idea napattiin Tanskasta

Taito oli kesällä 1998 Ylisen osasto 12:n työporukalla Tanskassa tutustumassa kehitysvammapalveluiden yksikköön, joka juuri tuolloin järjesti musiikkitapahtuman. Miksei tällaista voisi tehdä myös meillä, hän heitti ilmaan. Pian rattaat alkoivat pyöriä, ja ensimmäiset Ylisfestarit vietettiin seuraavana vuonna.

– Koska Ylisen asiakkaat eivät päässeet valtaväestön festareille, toimme festarin heidän luokseen. Vähän arvelutti, tuleeko yleisöä hoitolaitokseen. Ensimmäisen vuoden toiveena oli 500 festarivierasta, mutta heitä taisi tulla 700–800, Taito muistelee.

Festarilavalle on noussut Suomen kuumimpia nimiä, kuten Cheek, Maija Vilkkumaa, Juha Tapio ja moni muu. Suurimman yleisön – yli 7 000 kuulijaa – vetivät Antti Tuisku ja Sanni vuonna 2016.

– Esiintyjät ovat ottaneet kehitysvammaiset hienosti huomioon, ja monet ovat liikuttuneet riemukkaasta vastaanotosta. Elastinen totesi, ettei koskaan ole ollut festareilla, jossa kaikki ovat heti ensimmäisen biisin alussa täysillä mukana ja vielä selvin päin, Taito jatkaa.

Tapahtuma siirtyi vuonna 2015 Ylöjärven Yliseltä Nokian Pitkäniemeen, mikä toi isomman puistoalueen ja upeat järvimaisemat.

Jäähyväisten aika

Tänä kesänä Ylisfestarit järjestetään viimeisen kerran.

– On haikea tunnelma, mutta tämä on luonteva hetki lopetukselle. Tapahtuman järjestäjinä ovat Taysin kehitysvammapalvelut ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, jonka toiminta lakkaa vuodenvaihteessa, kun hyvinvointialue aloittaa toimintansa.

Myös nykyisellä festarialueella tapahtuu muutoksia. Taysin psykiatria muuttaa vuonna 2023 Tays Keskussairaalan alueelle, ja Pitkäniemen puistoalue siirtyy Nokian kaupungille.

– Ja sitä paitsi Taito jää eläkkeelle ensi vuonna, Tarja selvittää.

Vielä kerran tiimi laittaa paukut elokuun Ylisfestareihin ja samalla 60-vuotiaan Taysin juhlimiseen.

Osta liput ja lisätietoja: https://www.tays.fi/ylisfestarit

Juttu on julkaistu Taysin Elämän tähdet -lehdessä 2/2022.

Marjaana Lehtinen