Taysin arviointiylilääkäri selvittää hyötyjä ennen uuden hoitomuodon käyttöönottoa

Arviointiylilääkäri Anna-Kaisa Parkkilalle voi tulla arviointipyyntöjä miltä erikoisalalta hyvänsä.

Ennen kuin terveydenhuollossa otetaan käyttöön uusia lääkkeitä, laitteita tai menetelmiä, pitää saada selville, ovatko ne turvallisia, hyödyllisiä ja kustannuksiltaan järkeviä. Tässä on arviointiylilääkärin tehtävän ydin: hän arvioi monelta eri kantilta, kannattaako uusi hoitomuoto vai ei.

– Tehtävä pohjautuu terveydenhuoltolakiin, jonka mukaan sairaanhoitopiirien pitää antaa vaikuttavaa ja turvallista hoitoa potilaille, toteaa Taysin arviointiylilääkäri Anna-Kaisa Parkkila.

Arvioinnissa verkostoilla ja yhteistyöllä on suuri merkitys.  Arviointiylilääkäreitä on kaikissa yliopistosairaanhoitopiireissä sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä. Toimintaa koordinoidaan Oyksissa, jossa toimii FinCCHTA eli Finnish Coordinating Center for Health Technology Assessment.

Laitteiden arvioinnissa vielä parannettavaa

Koko Suomessa ja Taysissa uusien lääkehoitojen arvioinnissa on jo vakiintuneet uomansa. Kansallisesti arviointia ja linjauksia tehdään Fimeassa ja palveluvalikoimaneuvostossa eli Palkossa. Parkkila on itse mukana Palkon lääkejaoksessa, joka kokoontuu kuukausittain.

– Jos lääke on jo käytössä ja sitä halutaan käyttää uuteen indikaatioon eli käyttötarkoitukseen, asiaa ei välttämättä käsitellä Palkossa, vaan sovimme verkostossa, kuka tekee arvion.

Taysissa toimii myös hoitotarvikehankintojen arviointiryhmä, mutta laitteiden kanssa ei olla vielä päästy yhtä systemaattiseen toimintaan kuin lääkkeiden arvioinnissa.

Parkkila on saanut selvitettäväkseen muun muassa robottileikkauksien käyttöä uudessa käyttökohteessa eli tyräleikkauksessa. Se on hyvä esimerkki siitä, mitä kaikkea arvioinnissa käydään läpi.

– Ensin keskustellaan kliinikoiden kanssa ja selvitetään kirjallisuudesta näyttöä, Parkkila kertoo.
– Pääasiahan on hyvä hoitotulos eli onko potilaalle leikkauksesta hyötyä, paraneeko potilas nopeammin ja onko lopputulos parempi kuin tähystysleikkauksessa. Leikkausajan jakaminen eri erikoisalojen ja indikaatioiden kesken sovitaan erikseen omassa työryhmässään.

Tiivistämisen taidetta vaikuttavuutta ajatellen

Arviointipyyntöjä voi tulla toimialueilta, vastuualueilta tai yksiköistä. Käytännössä tehtävään kuuluu paljon tiedonhakua ja aineiston analysointia. Näiden pohjalta arviointiylilääkäri tekee tiivistelmiä päätöksenteon tueksi.

– Arviointi voi koskea mitä tahansa erikoisalaa, joten tarvitsen usein sen alan kovan ammattilaisen kertomaan tarkemmin hoidosta ja siitä, mitä päätöksiä siihen liittyy, Parkkila painottaa.
– Käyn myös mielelläni puhumassa näistä asioista Taysin henkilöstölle.

Taysissa tähdätään siihen, että hoidot olisivat mahdollisimman vaikuttavia ja talossa olisi vankkaa vaikuttavuusosaamista. Arviointi on yksi osa tätä kokonaisuutta, ja Parkkila itse on tiiviisti mukana Taysin vaikuttavuustyössä.

– Käytössämme on vuosien aikana vakiintuneita hoitotapoja, joita ei ole tutkittu samalla tavalla kuin uusia menetelmiä. Ne eivät välttämättä kaikki ole niin hyödyllisiä, kuin ajatellaan, Parkkila muistuttaa.
– Laaturekistereistä ja potilaille tehdyistä kyselyistä saa tähän tarkoitukseen erinomaista pohjatietoa, kun sitä vain osataan käyttää.

Parkkila kaipaa Suomeen lisää keskustelua priorisoinnista ja siitä, millaista hoitoa kannattaa ja on mahdollista antaa. Parkkila siteeraa arkkiatri Risto Pelkosta, joka on muistuttanut, että kaikille ei voida antaa kaikkea mahdollista hoitoa.

–Pitäisi ajatella vaihtoehtoiskustannuksia. Jokaisen euron voi käyttää vain kerran. Yhdellä eurolla voi valita kahvilassa kahvin tai munkin, mutta ei molempia. Sama pätee terveydenhuollossa, Parkkila pohtii.
– Ketään ei saa jättää hoitamatta, mutta mikä on milloinkin se oikea hoito? Ei ole myöskään oikein antaa vaikuttamattomia hoitoja ja viedä siten resursseja toisten potilaiden hoidosta.