Toivon tarina

Toivo on mielenterveyskuntoutuja. Toivon perheeseen kuuluvat vaimo Tiina sekä lapset Topias ja Titta. He asuvat Toivon isän rakentamassa omakotitalossa.

Toimeentulo, opiskelu ja työ

Toivoa ei nuorena koulunkäynti kiinnostanut. Hän oli jo tuolloin erityisen kiinnostunut ajoneuvoista sekä moottoreiden toiminnasta. Ensimmäisen moponsa moottorin Toivo purki ja kokosi useampaan kertaan. Peruskoulun viimeisellä luokalla hän sai nostettua sen verran kouluarvosanojaan, että pääsi aloittamaan tavoittelemansa autonasentajaopinnot.

Valmistuttuaan Toivo pääsi Pika-Liikenne Oy:lle autonasentajaksi. Työ on vuosien saatossa muuttunut paljon ja osin tietokonepohjaiseksi, mistä Toivolle syttyi kipinä hakeutua lisäopintoihin. Hän on opiskellut ammattikorkeakoulussa työn ohella kaksi vuotta, mutta sairastuttuaan ei opintoihin riittänyt voimavaroja. Kuntoutusmenetelmien vahvistamana Toivo voi taas paremmin ja jatkaa opintojaan opinto-ohjaajan kanssa laaditun yksilöllisen suunnitelman mukaan.

Elämänmuutoksen aiheuttama uniongelma

Toivo viihtyi uudessa työpaikassaan Pika-Liikenne Oy:lla alusta saakka erinomaisesti. Tämä elämänmuutos  laukaisi kuitenkin alkuyöhön painottuvan nukahtamisvaikeuden.

Vaikka Toivo meni nukkumaan illalla jo yhdeksältä, uni tuli vasta useamman tunnin kuluttua puolenyön aikoihin. Työaamuisin kun herätys oli jo kuudelta, normaalisti yhdeksän tuntia nukkuvalle yöunet jäivät aivan liian vähäisiksi. Toivo hakeutui tilanteen selvittelyyn työterveyshoitajan vastaanotolle, ja perehtyi saamansa vinkin mukaisesti Mielenterveystalon unettomuuden omahoito -materiaaliin.

Unihuolto-osiosta löytyi nukahtamisongelman käsittelyyn vinkkejä, joita noudattamalla tilanne normalisoitui kahden seuraavan viikon aikana. Toivo koki erityisesti iltarutiineissaan tekemiensä muutosten helpottaneen nukahtamistaan.

Terveyspalveluiden apua tarvittiin

Toivolla riitti kiirettä. Kaksi työkaveria jäi pitkälle sairauslomalle lähes samanaikaisesti. Toisella operoitiin selkää ja toinen mursi lonkkansa. Tilalle ei löytynyt osaavaa työvoimaa. Toivo perui ensin talvilomansa ja teki kymmentuntisia työpäiviä. Aika ei tästä huolimatta riittänyt, ja viikonloputkin alkoivat kulua työn merkeissä. Opinnoille eikä harrastuksille jäänyt enää aikaa. Toivo tunsi olonsa uupuneeksi, mutta uni ei kuitenkaan tullut. Nukahdettuaan Toivo säpsähti hereille jo hetken kuluttua. Vointi romahti ja hän varasi ajan työterveyslääkärille selvittääkseen syyt. Toivon helpotukseksi Pika-Liikenteeseen löytyi yksi kokoaikainen sijainen ja kaksi osa-aikaista opiskelijaa avuksi.

Toivo ei uskonut, että masennus voisi olla kaiken takana, vaan oli varma jonkin muun vakavan sairauden puhkeamisesta. Hän kieltäytyi lääkkeistä ja terapiasta. Olisihan se nyt todella häpeällistä! Mitä perhe, vanhemmat, työ- ja opiskelukaveritkin sanoisivat? Tilanne paheni entisestään. Poika Topias ei ymmärtänyt mikä isää vaivasi, kun he eivät enää entiseen tapaan puuhailleet yhdessä. Toivo havahtui todellisuuteen vasta kuullessaan tyttärensä Titan sanovan puhelimessa, että ”kun isä ei tee mitään niin äiti ei ehdi, kun sen pitää tehdä kaikki”. Se pysähdytti ja Toivo alkoi noudattaa lääkärin hoitosuosituksia. Vointi koheni jo viikon sisällä.

Liikunnan merkitys

Toivo oli aiemmin harrastanut aktiivisesti juoksua, hiihtämistä ja kuntosaliharjoittelua. Harrastaminen oli pikkuhiljaa hiipunut masennusjaksojen yhteydessä viimeisten viiden vuoden aikana, ja paino noussut 20 kiloa vähän kerrassaan ja huomaamatta. Vaimo huomasi miehensä muuttuneen ulkomuodon lisäksi hänen myös hengästyvän ja väsyvän aiempaa helpommin, ja nosti huolensa esille.

Toivo suhtautui asiaan aluksi vähätellen, mutta kartoitti kuitenkin työterveyshoitajan kehotuksesta tilannettaan. Hän aloitti tämän jälkeen liikuntatottumustensa tavoitteellisen muuttamisen. Tässä isona tukena toimi Liikkumisen viikko-ohjelma ja seuranta-lomake. Jo kahden kuukauden kuluttua Toivo kävi taas säännöllisesti juoksulenkillä useamman kerran viikossa ja lisäksi ystävänsä Osmanin kanssa "kuulumisten vaihto" -kävelylenkillä vähintään kerran viikossa.

Huomatessaan miehensä energisyyden lisääntyneen huikeasti ja ulkomuodonkin muuttuneen painon putoamisen myötä, Tiinakin innostui liikunnan myönteisistä vaikutuksista. Pariskunta aloitti yhdessä molemmille uuden harrastuksen, sulkapalloilun. 

Koko perhe harrastaa

Toivo on aina ollut erityisen kiinnostunut moottoreista, mikä on toiminut kipinänä hakeutua omalle alalleen työskentelemään. Hän on ollut pienestä saakka myös erittäin liikunnallinen ja liikkuvainen. Vaimon kanssa aloitettu uusi harrastus sulkapalloilu on tuntunut niin mukavalta, että kesällä on aina sään ja ajan salliessa pelailtu koko perheen kesken takapihalla.

Pitkäaikaisen ystävänsä kanssa Toivo harrastaa luonnossa samoilua. Toivon poika on käynyt kaksi vuotta partiossa ja harrastuksessa kiehtovat eniten luontoretket ja leirit. Topias onkin jo erittäin taitava nuotion sytyttäjä ja kartanlukija.

Isänsä tavoin Toivo nikkaroi ja tekee puutöitä autotallissa. Yleensä taustalla soi lempimusiikki. Toivon pojaltakin onnistuu jo veistely, vaikkakin harjoitellessa ei haavoilta ole voitu välttyä. Kerran Topias löi vasaralla niin lujaa sormeen, että oli käytävä lääkärissä sormi tarkistuttamassa. 

Tytär Titta on musikaalinen ja rakastaa eläimiä. Kolmevuotiaana hän aloitti ensin musiikkileikkikoulun ja vuoden kuluttua edelleen jatkuvat baletti- ja viulutunnit. Titasta tulee kuulemma isona näyttelijä-tanssija-laulaja, jolla on hevostila. Hän on käynyt tutustumassa läheisellä ratsastustallilla ja kuukauden kuluttua alkaa alkeiskurssi, mitä odottaa malttamattomana. Ratsastuskypärän hän sai syntymäpäivälahjaksi.

Tiina on viherpeukalo ja himolukija. Hän käy parin viikon välein kirjastossa ja lainaa koko perheelle lukemista, elokuvia ja musiikkia.

Hyvinvointia luonnosta ja luonnon antimista

Toivo ja Toivon poika pitävät luonnossa samoilusta ja retkeilystä.

Toivon vaimo on varsinainen viherpeukalo. Ikkunalaudoille ilmestyy keväällä lukematon määrä purkkeja ja purnukoita, joihin on kylvetty kukkien ja yrttien siemeniä. Kotona lukuisat viherkasvit saavat huoltoa ja hoivaa ja puutarha kukoistaa. Omenapuut ja marjapensaat tuottavat niin paljon satoa, että hilloja ja mehuja riittää koko talveksi, ja kasvihuoneesta on riittänyt tomaattisatoa muillekin jaettavaksi. Titta istutti lempihedelmänsä appelsiinin siemeniä kukkapurkkiin, ja odottaa malttamattomana puun kasvamista. Hän sitten kuulemma syö joka päivä yhden appelsiinin omasta puusta.

Pelaaminen

Tietokone kävi Topiakselle tutuksi jo hyvin varhain. Hän opetteli automerkkejä ja tunnisti eläimiä nettipelien avulla jo muutaman vuoden ikäisenä. Myöhemmin hän innostui laskutehtävistä. Titta sai pahvisen kellon, minkä avulla opetteli kellonaikoja. Kolme vuotta vanhempi Topias nauroi, ja näytti netistä, miten siellä opettelu on helppoa. Siitä alkoi Titan tietokoneen käyttö.

Topias pelaa ystäviensä tai isänsä kanssa erilaisia konsolipelejä, mutta pelaamista on rajoitettu. Partiopäivinä koneeseen ei tartuta lainkaan, jotta jää aikaa riittävästi myös läksyjen tekemiselle. Titta rakastaa ratsastuspeliä, missä omaa hevosta voi hoitaa ja sillä ratsastaa. Hän ei kuitenkaan jaksa pelata kauaa kerralla, joten tietokoneella käytettyä aikaa ei ole tarvinnut rajoittaa.

Huolien kasaantuminen

Toivon sairastuminen vaikutti oleellisesti perheen toimeentuloon. Hän vietti useita unettomia öitä miettien maksamattomia laskuja ja mahdollisia säästökohteita siten, ettei muu perhe joutuisi kärsimään. Tosiasia kuitenkin oli, että rahat eivät riittäneet entiseen tapaan. Niinpä Toivo ja Tiina tekivät yhdessä suunnitelmat kriisiajasta selviytymiseksi. Toivo antaakin yhden hyvän vinkin kaikille: kun huoli raha-asioista herää, asioiden tarkasteluun kannattaa tarttua heti! Siirtäminen ja lykkääminen vain pahentavat tilannetta.

Sairastumisen vaikutus sosiaalisiin suhteisiin

Toivo oli jo muutaman päivän ollut etäinen ja passiivinen. Hän ei juurikaan jaksanut hoitaa kotitöitä, joten askareet jäivät Tiinalle. Toivoa tilanne hävetti. Hän olisi kyllä halunnut auttaa, mutta jaksaminen ei riittänyt. Tilanteesta ei juurikaan keskusteltu, ja Tiina yritti itse hoitaa kaikki kotityöt, lapset, siivouksen, kokkauksen... Pikkuhiljaa Tiina uupui ja lopulta väsyneenä suutuspäissään tiuskaisi Toivolle hänen olevan laiska ja saamaton, ja marssi ovesta ulos. Tiina alkoi kuitenkin pian katua käytöstään. Hän koki syyllisyyttä ja ymmärsi, että tilanteen olisi voinut estää. Hän pyysi Toivolta anteeksi ja vastaavien tilanteiden varalle he kokosivat muistilistan, jonka avulla konflikteja voidaan välttää:  
-keskustele asiasta ennen kuin se paisuu suureksi. Tuo ilmi omat tuntemukset, älä syytä!
-muista: läheisen passiivisuus saattaa johtua sairaudesta ja kriittiset kommentit saattavat vaikeuttaa toipumista.
-vaikka läheinen sairastaa, pitää muistaa myös oman jaksamisen rajat. Jaksamiseen saa apua!
-häpeän kokeminen mielenterveysongelmista on tarpeetonta.

Varomerkit ja kriisisuunnitelma

Toivoa suretti ja väsytti. Hän oli ajautunut viikkoa aiemmin riitaan ystävänsä Pekan kanssa. Erimielisyys oli liittynyt ystävän myöhästelytaipumukseen, eikä sitä oltu vielä selvitetty. Toivo pelkäsi ystävyyssuhteen katkenneen, ja mitä enemmän hän tätä pohti, sitä vakuuttuneemmaksi siitä tuli. Tapahtuneen jälkeen nukahtaminen oli ollut vaikeaa, mieliala alhainen ja huolestuneet ajatukset toistuvia. Vaimo puuttui asiaan todeten samankaltaisia muutoksia ilmenneen aiemminkin, ennen miehensä vaikean masennuksen puhkeamista. Toivo oli aiemman masennusjakson yhteydessä laatinut terapeuttinsa ja vaimonsa kanssa kriisisuunnitelman listaamalla siihen vaikeampaa masennusjaksoa ennakoivia varomerkkejä, jotka olivat juuri näitä häiritseviä muutoksia. Olo helpottui ja normalisoitui suunnitelmasta löytyvien toimintavinkkien avulla. Ristiriitatilanteesta ystävän kanssa selvittiin keskustelemalla ja yhteisellä juoksulenkillä.

Tietoisuustaidot tueksi (turvapaikka)

Toivolla oli ollut hyvin tapahtumarikas työviikko. Olo oli sen jäljiltä perjantai-iltana häiritsevän ylivireä. Oli vaikeaa rentoutua sekä rauhoittua ja keskeneräiset työasiat vaivasivat mielessä. Toivo muisti ystävänsä lähettäneen sähköpostiinsa linkin tehokkaaseen ja tähän hetkeen keskittymistä tukevaan hengitysharjoitukseen. Sitä kokeiltuaan Toivon olo tuntui levollisemmalta. Hän pystyi keskittymään paremmin perjantai-illan mukavaan tekemiseen, eli perheen kanssa yhdessä herkutteluun ja lasten suosikkipelin Monopolin pelaamiseen.

Voimavarat

Toivon uuden harrastuksen, sulkapalloilun, myötä tapahtunut energisyyden ja keskittymiskyvyn lisääntyminen oli näkynyt kevään aikana työpaikalla, ja hän oli onnistunut tehtävissään erinomaisesti. Hän sai tästä syystä myönteistä palautetta ja palkankorotuksen. Toivo oli onnellinen ja kiitollinen siitä, että hyvin tehty työ oli huomattu ja myönteinen palaute oli kiirinyt työtovereidenkin tietoon! Tämä johti voimaantumiseen, joka heijastui muillekin elämänalueille. Vaimokin huomasi miehensä muuttuneen jaksavammaksi ja iloisemmaksi. Toivo järjesti perheelleen yllätykseksi kylpyläviikonlopun, jonka jälkeen koko perhe oli mukavan yhdessäolon ja tekemisen jälkeen virkeämpi.

Mielihyvävarasto

Toivo oli aiemmin tukenut ystäväänsä Pekkaa alkoholin käytön vähentämisessä. Päihteidenkäyttö oli ollut riippuvuustyyppistä, ja hänen keskeisin, vaikkakin haitallinen, mielihyvän lähteensä. Nyt käyttötottumusten merkittävästi muututtua, Pekka pyysi Toivolta vinkkejä löytääkseen mukavia hetkiä päiviin ja sisältöä elämään. Ystävykset keskustelivat kokemuksistaan, hakivat asiasta lisätietoa ja suorittivat harjoituksia Mielenterveystalon Mielihyvävarasto-osiossa. Pekka tunnisti paljon pieniä ja päivittäin iloa tuottavia hetkiä, kuten juuri jauhetun kahvin tuoksu, uutisten lukeminen omassa nojatuolissa ja joogaaminen. Pekka on myös varannut koiranpennun, jonka kotiutumista odottaa malttamattomana. Kaikki tarvittavat varusteet ja tarvikkeet ovat jo hankittuina. 

Rentoutuminen

Toivon työpaikan terveydenhoitaja ja psykologi pitivät kansainvälisenä rentoutumispäivänä tekniikkaharjoitteluun keskittyvän iltapäiväkoulutuksen. Tarve tähän oli noussut työntekijöiltä. Esimiehet olivat luvanneet, että lyhyitä harjoituksia saa jatkossa tehdä työpäivien aikana - rentoutuminen kun on tutkitusti tärkeää työhyvinvoinnin kannalta. Koulutuksen jälkeen Toivo keskittyi parhaan työkaverinsa kanssa tavoitteellisesti löytämään työpäivän aikana sopivia taukoja lyhyiden mindfulness- ja jumppaharjoitusten tekoon. Tapa muuttui rutiiniksi. Harjoitusten avulla saavutettu mielen ja kehon rauhoittuminen, keskittymisen helpottuminen ja stressin lievittyminen paransivat entisestään jaksamista ja työmotivaatiota. Toivo teki muutaman kuukauden kuluttua harjoitteita myös vapaa-ajallaan ja opetti niitä myös perheenjäsenilleen. Hyvää kiertoon!

Ravitsemus

Toivon lapsuudessa puutarhan antimia kyllä hyödynnettiin, mutta perheen miehille oikeaa ruokaa oli liha, mihin ruokavalio pitkälti perustui. Leivän päälle kinkkua ja perunoiden kanssa lihakastiketta. 

Tiina on aina ollut syömistottumuksiltaan monipuolisempi ja huolehtinut perheen terveellisestä ruokavaliosta. Toivo ei kuitenkaan aiemmin kokenut tarpeelliseksi muuttaa ennen perheen perustamista vakiintuneita tottumuksiaan, vaan jätti tavallisesti vihannekset ja salaatit ottamatta.

Toivon isä sairastui yllättäen vaikeaan diabetekseen 65-vuotiaana. Tämä havahdutti ja suorastaan pakotti hänet muuttamaan ruokavaliotaan terveellisempään suuntaan. Isä huolestui myös poikansa ruokavalioon liittyvistä riskeistä ja sai Toivon näkemään muutoksen tarpeellisuuden. Toivolle tottumusten muuttaminen oli vaikeaa. Lopulta hän kysyi neuvoa työterveyshuollosta, mistä hänet ohjattiin hyödyntämään Terveyskylästä löytyvää Tutustu ruokailutottumuksiisi -omahoito- ohjelmaa. Tämän avulla muutoksen tarve konkretisoitui ja motivaatio tilanteen kohentamiseen löytyi. Toivo kykeni kolmessa kuukaudessa muuttamaan ruokavaliotaan merkittävästi terveellisempään suuntaan ja välitti sivustolta löytämiään vinkkejä myös isälleen. Tähän liittyvät keskustelut ja tyytyväisyys yhdessä saavutettuihin tavoitteisiin lujittivat heidän suhdettaan entisestään.

Kodinhoito

Kaikki perheenjäsenet huolehtivat omalta osaltaan, että käytön jälkeen tavarat ovat paikoillaan, pyykit likapyykkikorissa ja tiskit koneessa, mutta tiskikoneen tyhjentäminen ei aiemmin tahtonut sujua ilman laadittua lukujärjestystä.

Toivo ja Tiina huolehtivat yhdessä talon siivouksesta. Lapset imuroivat itse oman huoneensa, mutta perusteellisempi siivous tehdään yhdessä vanhempien kanssa. Ikkunoiden pesusta Toivo ei ole pitänyt koskaan, mutta siitäkin tuli mieluista puuhaa Tiinan hankittua ikkunapesurin.

Tiina vastaa pyykinpesusta mielellään ja varsinkin sen jälkeen, kun Toivon pyykätessä kaikki vaatteet värjäytyivät farkuista vaaleansinisiksi. Toivon on vaikeaa ymmärtää, mitkä pyykit voi pestä yhdessä ja mitä ei.

Sairastuttuaan Toivo ei jaksanut osallistua myöskään kodinhoitoon, ja Tiina-vaimon piti välillä huomauttaa vaatteiden vaihtamisestakin.

Henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen on tärkeää

Toivo sairastui kovaan flunssaan ja oli sairauslomalla kaksi viikkoa. Yskän, nuhan ja kuumeen ohella olo oli alavireinen ja jaksamaton. Kiinnostus omasta puhtaudesta huolehtimiseen väheni. Flunssaoireilun helpotuttua Tiina kiinnitti huomiota miehensä epäsiistiin olemukseen ja huolestui tilanteesta. Merkit viittasivat masennusjakson uusiutumiseen - näin oli aiemminkin tapahtunut juuri vastaavassa tilanteessa. He laativat yhdessä, aiemmin tehtyä kriisisuunnitelmaa hyödyntäen, kirjallisen ja erilaista tekemistä sisältävän viikko-ohjelman, johon oli merkitty myös kaikki päivittäiset hygieniasta huolehtimiseen liittyvät toiminnot. Tämän noudattaminen tuki Toivon kokemusta hyvästä jaksamisesta ja toimintakyvystä. Tilanne normalisoitui parin viikon kuluessa.

Suun terveys

Hampaiden paikkaus on Toivon mielestä yksi kurjimpia toimenpiteitä ja reikiintymisen välttämiseksi hän puhdistaa hampaansa erittäin huolellisesti aamuin illoin. Toivon lapset Topias ja Titta nimittävät isäänsä hammaspoliisiksi, koska hän valvoo aktiivisesti koko perheen hampaiden harjausta. Muiden perheenjäsenten ei myöskään tarvitse huolehtia uusien hammasharjojen tai -puhdistustarvikkeiden hankinnasta, Toivo tekee sen. Toivon lähtiessä kauppaan yleinen kommentti muilta perheenjäseniltä on, että muista hammashylly! Topiaksen mielestä kauppakassissa on aina jotain hampaisiin liittyvää, hammaslankaa, -tikkuja, -tahnaa, -harjoja tai jos ei muuta niin xylitol-purkkaa.

Tupakointi

Toivo tupakoi aiemmin askin päivässä. Aluksi hän vähensi joka viikko yhden savukkeen päivittäisestä annoksesta. Sitten kun päivä sujui 2-3 savukkeen tupruttamisella, Toivo päätti lopettaa kokonaan. Jatkuva yskä on poissa ja jaksaa huomattavasti paremmin. Toivo on harmitellut, ettei lopettanut tupakointia aiemmin.

Päihteet ja päihderiippuvuudet

Toivo oli huolestunut. Pitkäaikaisen ystävän Pekan viikonloppukaljoittelu oli lisääntynyt merkittävästi viimeisen kahden kuukauden aikana. Yhteiset yleensä sunnuntai-aamupäiviin ajoittuneet retkeilytapaamiset olivat harventuneet. Pekan selitykset yhteisen harrastuksen hiipumiselle vaihtelivat erikoisesti ja kuulostivat Toivosta epäuskottavilta. Toivon vaimo oli kuullut Pekan elämänkumppanilta tämän usein myöhästyvän työstään maanantai-aamuisin. Pekka oli muuttunut myös alakuloisemmaksi.

Toivo rohkaistui ottamaan asian Pekan kanssa esille. Pekka suuttui, mutta seuraavassa tapaamisessa hän kuitenkin palasi asiaan ja kertoi ymmärtävänsä Toivon huolen ja olevansa valmis keskustelemaan. Toivo vinkkasi alustavasti tekemiensä selvitysten pohjalta Mielenterveystalosta löytyvään Juomisen hallinnan -omahoitoon. Pekka havahtui alkuarviot tehtyään tilanteen riskeihin ja päätyi jatkamaa ohjelman parissa. Kahden kuukauden kuluttua ystävykset kävivät tilannetta yhdessä läpi. Pekka kertoi vähentäneensä alkoholin käyttöään merkittävästi sekä hakeutuneensa työterveyshuoltoon keskustelemaan mielialansa alavireisyydestä. Se oli todennäköisesti ollut liialliseen alkoholin käyttöön liittyvää ja alkoi jo helpottaa.

Toivon vanhemmat

Toivon vanhemmat Martti ja Pirkko asuivat itse rakentamassaan omakotitalossa 30-vuotta. Martin vastuulla olivat talon ja pihan ylläpito- sekä korjaustyöt. Matkalla apteekkiin Martti kaatui liukkaalla jalkakäytävällä ja lonkka murtui. Arkisten asioiden hoitaminen vaikeutui. Naapurit, ystävät ja Toivo kävivät vuorotellen tekemässä lumityöt. Pirkon nivelreuma asetti omat rajoitteensa. Liikkuminen kaksitasoisessa talossa oli molemmille lopulta niin hankalaa, että pariskunta muutti Toivon ja Tiinan kerrostaloasuntoon. Toivo perheineen muutti vanhempiensa omakotitaloon.

Muuton jälkeen heti ensimmäisen viikon aikana Martti ei saanut aikaansa kulumaan ja hän kaipasi kotitaloonsa. Hän kuuli jokaisen hissin kolahduksen ja naapurin vauvan äännähdyksen, eikä tahtonut saada nukutuksi. Martti purki huonoa oloaan Pirkkoon, joka koki tekevänsä kaiken väärin ja uupui. 

Tuttu pariskunta onnistui houkuttelemaan heidät mukaan viikonloppumatkalle Viroon. He tutustuivat samassa kylpylähotellissa toiseen pariskuntaan, jotka yllätykseksi asuivat samalla kadulla. Nämä houkuttelivat Martin ja Pirkon mukaan eläkeläiskerhoon, ja sen jälkeen onkin kiirettä pitänyt. Martti ei ole kertaakaan valittanut häiritsevistä äänistä eikä tekemisen puutteesta. Molemmat ovat saaneet paljon uusia ystäviä ja heidän mukanaan erilaisia aktiviteetteja, matkoja ja tapaamisia. Martti osallistuu eläkeläiskerhon lisäksi aktiivisesti pappajumppaan, shakki-iltoihin ja puutyökerhoon. Pirkko taas käy ystävättäriensä kanssa vesijumpalla, avantosaunalla ja askartelukerhossa. Yhdessä käydään usein teatterissa, konserteissa ja matkoilla. Seuraava eläkeläisten matka suuntautuu Turkkiin, ja uudet rantatossut ovat jo hankittuina.

Toivon turkkilainen ystävä Osman

Toivo on ystävystynyt työpaikallaan Turkista Suomeen muuttaneen Osman kanssa, joka on saanut suomalaisilta ystäviltään lempinimen Onni.

Onnilla on suomalainen vaimo Lumi. Pariskunta tapasi Turkissa, missä Lumi työskenteli matkaoppaana ja Onni ajoi turistibussia. He asuivat ensin Turkissa, mutta muuttivat vuotta myöhemmin Suomeen matkatoimiston tarjotessa Lumille vakinaista työtä paikallistoimistosta. Onni pääsi Suomessa kieliopintojen sekä kouluttautumisen kautta Pika-Liikenne Oy:lle ajamaan linja-autoa, ja tutustui Toivoon tätä kautta.

Toivo ja Onni käyvät vähintään kerran viikossa yhdessä kävelylenkillä.