Julkaistu 11.10.2018

Toimiva vuorovaikutus, terveempi potilas? – Ortopedit hankkivat lisätaitoja motivoivaan viestintään

Ville Mattila ilahtui Taysissa ja Coxassa tehdyn kokeilun tuloksista.
Ville Mattila ilahtui Taysissa ja Coxassa tehdyn kokeilun tuloksista.

Taysissa ja Coxassa tehty kokeilu osoitti, että lääkärin ja potilaan hyvällä vuorovaikutuksella on merkitystä. 

Myytti ortopedien rajallisista kommunikaatiolahjoista elää sitkeästi. Ortopedejä pidetään lääkärikunnan näppärinä käsityöläisinä, jotka eivät kuitenkaan loista kohtaamistilanteissa.

Vaikka käsitys yhdellä sanalla murahtelevista ortopedeistä onkin enemmän mielikuva kuin fakta, aina on varaa parantaa. Siksi joukko tuki- ja liikuntaelinsairauksien kirurgeja Taysista ja Coxasta lähti mukaan edelläkäyvään kokeiluun, jossa kehitettiin lääkärin ja potilaan välistä vuorovaikutusta.

Pilottihankkeen taustalla oli viestinnän ammattilainen, Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Harry Köhler. Taysin päässä vastuuhenkilönä on toiminut professori, ylilääkäri Ville Mattila.

Taysissa ja Coxassa tehdystä kokeilusta julkaistiin hiljan artikkeli Lääkärilehdessä. Voit tutustua artikkeliin täällä.

Vuorovaikutuksella on väliä

Köhlerin tekeillä oleva väitöskirja on laaja laadullinen tutkimus lääkärin ja potilaan vuorovaikutuksesta, ja Taysissa tehty pilottitutkimus on osa väitöskirjatyötä. Taysissa ja Coxassa testattiin käytännössä, millaisia vaikutuksia tietyillä viestinnällisillä keinoilla on potilaan sitoutumiseen hoitoonsa.

Köhlerin havaintojen mukaan vuorovaikutuksen keinoin voidaan vaikuttaa varsin paljon siihen, kuinka potilas itse sitoutuu omaan hoitoonsa ja kuntoutumiseensa.

– Ajatuksena on, että vastaanottotilanteessa potilas reflektoi lääkärin viesteihin ja rakentaa mielessään mallin, jonka mukaan toimii. Malli voi olla joka hoitoa edistävä tai haittaava, Köhler kuvailee.

Kysymysten avulla kiinni potilaan arkeen

Taysin ja Coxan pilottitutkimukseen osallistui kokeneita tuki- ja liikuntaelinkirurgeja eli ortopedejä, käsikirurgeja ja plastiikkakirurgeja. 

Köhler ja lääkärit kehittelivät yhdessä viestintäsabluunan, joka otettiin käyttöön vastaanotoille. Se koostui parista yksinkertaisesta kysymyksestä, jotka painettiin ja laminoitiin muistilapuksi pöydälle.

Kysymykset johdattelivat keskustelemaan potilaan arjen kokemuksista ja motivaatiosta hoitaa itse vaivaansa. Jokainen vastaanotto päättyi yhteenvetoon, jossa lääkäri puki sanoiksi tilanteen ja potilaan motivaation lähteen, esimerkiksi näin:

– Koska sulle on tärkeää käydä metsässä marjassa, niin olisi hyvä, että menet kuntosalille ja alat vahvistaa jalan lihaksia.

Koe tehtiin vertailututkimuksena: osalle potilaista käytettiin sovittua kysymyspatteria, osa kohdattiin kuten ennenkin. Lisäksi Harry Köhler kävi itse vastaanotoilla havainnoimassa vuorovaikutustilanteita.

Myönteisiä viitteitä

No, miten tässä kaikessa kävi? Tässä kohdin on syytä painottaa, että testi ei täyttänyt tieteellisen tutkimuksen mittareita pienen otantansa vuoksi eivätkä näytöt siksi ole luotettavia. Mutta osallistuneiden keskuudessa havaittiin viitteitä jopa yllättävän positiivisista vaikutuksista.

Pilottiin osallistuneilta potilailta kysyttiin kuulumisia noin parin kuukauden kuluttua vastaanottokäynnistä. Tuloksista kävi selvästi ilmi, että kun lääkäri hyödynsi suunniteltua kysymyssabluunaa, potilaiden kokemus vastaanottokäynnistä parani ja he kokivat oivalluksia sekä voimaantumista.

Ylilääkäri Ville Mattila on myönteisen hämmästynyt:

– On mielenkiintoista huomata, että näin pienillä teoilla saatiin tällaisia vaikutuksia.

Viitteet ovat merkittäviä erityisesti siksi, että potilaan kokemus hoidon tuloksesta vaikutti parantuneen, vaikka pilottitutkimuksessa testattu malli ei vie ylimääräistä aikaa eikä maksa mitään. Sittemmin kysymykset ovat jääneet Taysin tule-kirurgien aktiiviseen käyttöön. 

Pilotissa saatuja myönteisiä kokemuksia tukee myös Mattilan havainto, että kokeneet ortopedit ovat omien havaintojensa perusteella ottaneet jo aiemmin käyttöön samantyyppisiä metodeja. Niiden on havaittu toimivan.

Toimii muuallakin

Taysin kokeilu lähti liikkeelle siitä, kun Mattila aikoinaan kuuli Köhlerin esityksen meetingissä Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Köhler on tehnyt vastaavia havaintoja myös muissa sairaaloissa.

Mattila ihastui ajatukseen heti.

– Vaikka lääkärintyötä tekee pitkään, viestintä potilaan kanssa on aina haasteellista. Haluamme yliopistosairaalassa olla edelläkävijöitä kautta linjan, niin miksei tässäkin asiassa, Mattila perustelee.

Vaikka pilottitutkimusta varten laaditut kysymykset olivat tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitoon suunniteltuja, Mattila uskoo, että mukailtuna malli toimii muillakin erikoisaloilla. Aina löytyy asioita, jotka kannustavat potilasta sitoutumaan hoitoonsa.

Harry Köhler viimeistelee parhaillaan väitöskirjaansa aiheesta. Sen jälkeen seuraava askel olisi laajempi pitkittäistutkimus, jossa seurattaisiin potilaan tilannetta ja kokemuksia pitemmän ajan kuluttua vastaanotosta. Näin voidaan päästä käsiksi tietoon, kuinka pitkäkestoiset vaikutukset menetelmällä on.