Tutkijahaastattelussa keliakiaa tutkiva Satu Vuolle: Voisiko keliakiapotilaiden elämänlaatua ennustaa?

Satu Vuolle ryhtyi väitöstutkijaksi osana erikoistumisopintojen rutiinia − mutta sitten aihe imaisikin mukaansa ja heräsi aito tutkijan into. Hän selvittää tutkimuksessaan, miten keliakia vaikuttaa potilaiden elämänlaatuun hoidon eri vaiheissa.

Taysissa lastentauteihin erikoistuva Satu Vuolle valmistui ensin diplomi-insinööriksi ja teki 12 vuotta kännyköiden käytettävyystutkimusta Nokialla. Lasten parissa tehtävä työ alkoi kuitenkin vetää puoleensa ja hän jatkoi opintoja ensin opettajaksi ja sitten lääkäriksi.

Reilu vuosi sitten Vuolle tuli Taysiin.

– Olin sitä ennen työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, neuvola- ja koululääkärinä sekä lastentaudeilla Satasairaalassa Porissa. Lastentaudit on lääketieteellisesti todella mielenkiintoinen ja monipuolinen ala. Lapsilla on hyvä paranemispotentiaali ja reipasta toipumisen elinvoimaa, hän sanoo.

Kun väitöskirja alkoi kutsua, tutkimusaiheeksi valikoitui keliakia. 

– Aloitin tutkimuksen ajatuksella, että väitöskirja kuuluu automaattisesti erikoistumisopintoihin. Mutta kun uppouduin aiheeseen, innostuin tosissaan. On hienoa etsiä vastauksia, jotka auttavat lääkäreitä työssään ja ihmisiä sairautensa kanssa käytännössä.

Vaikutusta myös masennusoireisiin

Vuolle paneutuu väitöstutkimuksessaan keliakiapotilaiden pitkäaikaisterveyteen. Ensimmäisessä, keväällä valmistuneessa osatyössä hän tutki lapsena sairastuneita, nyt jo aikuisia tiukkaa gluteenitonta ruokavaliota noudattavia potilaita. 

– Vertasimme oireisia ja oireettomia potilaita ja pyrimme löytämään ennustavia tekijöitä sille, kenellä on riski saada jatkuvia oireita ruokavaliosta huolimatta.

– Ennustavaa tekijää ei löytynyt, mutta aineisto kertoi, että oireisilla oli muihin verrattuna enemmän muita suolistosairauksia ja päivittäistä huolta terveydestä keliakian lisäksi. Lisäksi he, joilla oli oireita, kokivat päivittäisen ruokavaliosta huolehtimisen suuremmaksi taakaksi kuin oireettomat, hän kertoo.

Parhaillaan Vuolteella on työn alla toinen artikkeli, jossa hän tutkii aikuisten potilaiden elämänlaatua sairastumishetkellä ja vuoden kuluttua. Alustavat tulokset kertovat, että ensimmäisen hoitovuoden aikana elämänlaatu parani ja masennusoireet vähenivät.

– Näyttäisi siltä, että naissukupuoli, voimakkaat oireet ennen diagnoosia ja psyykkiset sairaudet ovat yhteydessä masennusoireisiin ja heikompaan elämänlaatuun sekä diagnoosihetkellä että vuotta myöhemmin. Tästä huolimatta myös näillä ryhmillä elämänlaatu parani ensimmäisen hoitovuoden aikana. 

Kolmannessa julkaisussa Vuolle aikoo syventyä puhtaasti tietolupaviranomaisen Findatan rekisteriaineistoihin. Siinä hän vertaa keliaakikoiden terveyspalvelujen käyttöä, kuten käyntejä terveydenhuollossa, lääkityksiä, sosiaalitukia ja raskauksia muuhun väestöön verrattuna. Neljännessä julkaisussa hän tutkii keliakiapotilaiden elämänlaatua ja hoitoon liittyviä haasteita muutama vuosi diagnoosin jälkeen.

Tukena aktiivinen keliakiatutkimusryhmä

Kun Vuolle vertaa tutkijan työtään diplomi-insinöörinä ja lääketieteen alalla, hän ei löydä juurikaan yhtäläisyyksiä.

– Käytettävyystutkimusta tehtiin suoraan teollisuuden käyttöön. Se perustui kohderyhmähaastatteluihin eikä ollut tieteellistä tutkimusta.  Täällä pyöritetään selkeästi isompia aineistoja, hän sanoo.

Vertaistukea tutkijana Vuolle kokee saaneensa erityisesti keliakiatutkimusryhmältä. 

– Se on täällä Tampereella erittäin aktiivinen ja imaisee mukaansa. On hienoa nähdä oman työn tulos osana laajempaa kokonaisuutta ja pähkäillä asioita porukalla. Aina löytyy joku, joka on jo kohdannut saman pulman ja löytänyt siihen ratkaisun.

Vaikka käytäntö on osoittanut, että tutkimustyö vie kliinisen työn tekijältä illat ja viikonloput, Vuolteen kipinä on jatkoakin ajatellen syttymässä.

– Tutkimus tulee varmasti olemaan osa työtäni myös tulevaisuudessa, mutta enemmänkin lastentauteihin ja omaan kliiniseen työhöni suunnattuna. Omasta työstä tulee taatusti nousemaan esiin uusia tutkimuskysymyksiä.

Teksti ja kuva: Anne Kohtala