Hyppää sisältöön

Tervetuloa Tampereen Biopankin blogiin! Blogista voit lukea biopankkitoiminnasta ja kurkistaa kulissien taakse: mitä siellä biopankissa oikeastaan tehdään?

22.6.2020 klo 14.43 Niina Toikkanen

Toisenlainen aarrekammio

Yleinen - eikä ihan vääräkään - käsitys on, että potilaasta otetut veri- ja muut laboratorionäytteet ovat parhaimmillaan silloin, kun ne ovat mahdollisimman ajantasaisia. Verikokeet ja histologiset näytteet kertovatkin potilaan sen hetkisestä terveydentilasta parhaiten niin tuoreina kuin mahdollista. Kaikki näytteet eivät kuitenkaan muutu arvottomiksi, kun potilas on saanut diagnoosin ja hoidettu kuntoon. Päinvastoin – osa niistä vain kasvattaa arvoaan. Erityisesti histologiset näytteet, joita säilytetään vielä vuosia niiden ottamisen jälkeen, saattavat muuttua myöhemmin arvokkaiksi lääketieteellisen tutkimuksen näkökulmasta.

Potilaslaki säätää, että histologiset blokit, eli esimerkiksi leikkausten yhteydessä otetut syöpänäytteet, tulee säilyttää 12 vuotta potilaan kuolemasta, tai jos siitä ei ole tietoa, 120 vuotta potilaan syntymästä. Myös blokeista valmistetut histologiset näytelasit tulee säilyttää kaksikymmentä vuotta niiden valmistamisesta. Vielä erikseen on säädetty, että ”Jos näytteiden edustavuus on merkityksellistä tieteellisen tutkimuksen kannalta, niitä voidaan säilyttää tämän tarpeen mukaisesti terveydenhuollon toimintayksikön vastaavan johtajan päättämä edellä mainittua säilytysaikaa pidempi aika.”

Kun histologisia näytteitä eli näyteblokkeja käsitellään laboratoriossa joka päivä satoja, kertyy niitä vuosien kuluessa säilytettäväksi kymmeniä hyllymetrejä siltä varalta, että kudosnäytteeseen joudutaan potilaan hoidon tai oikeusturvan vuoksi vielä palaamaan. Parafiiniin valettuina ja oikeissa olosuhteissa säilytettyinä kudosnäytteet kestävät laadukkaina jopa vuosikymmeniä. Suurimpaan osaan histologisistakaan näytteistä ei toki tarvitse enää koskaan palata. Potilas on saatettu todeta näytteen perusteella terveeksi, eikä tilanne ole vuosienkaan saatossa muuttunut.

Jotkin näytteistä kuitenkin edustavat harvinaisia, kudosnäytteistä diagnosoitavia sairauksia. Tällaiset näytteet ovat tutkimusmielessä erittäin kiinnostavia vielä vuosienkin päästä. Kun näytteitä poimitaan arkistosta tutkimuksia varten, vuodet menettävät merkityksensä, ja vain tapauksen kiinnostavuus ratkaisee. Sadan, tutkimukseen poimitun arkistonäytteen joukossa saattaakin olla näytteitä niin viiden, kymmenen kuin kahdenkymmenenkin vuoden takaa. Usein näytteitä yhdistää esimerkiksi sama, harvinainen syöpätyyppi. Uusilla, kehittyvillä analyysimenetelmillä niistä saadaan aina vain lisää tietoa, ja vaikkeivat ne auttaisikaan enää näytteen antanutta potilasta, saattavat ne auttaa myöhemmin sairastuneita. Biopankkisuosuostumuksen antanut potilas voikin tietämättään antaa hyvin arvokkaan lahjan jollekin toiselle sairastuneelle. Myös terveiden henkilöiden näytteet ovat arvokkaita, koska ne ovat hyviä verrokkeja sairastuneiden näytteitä tutkittaessa.

Näytearkistosta ei koskaan haeta näytteitä ilman lupaa - lainaajasta jää aina jälki tietojärjestelmään, ja se näytteiden käyttö on muutoinkin tiukasti kontrolloitua. Syyt lainaamiseen punnitaan tarkoin, ja lupa heltiää vain biopankkilain mukaisiin ja tieteellisesti päteviin tutkimuksiin, siis erittäin hyvin perusteltuihin tarkoituksiin.

Biopankin näyteluovutusprosessi on monivaiheinen ja tarkkaan määritelty. Jo ennen varsinaista hakemusta tehdään esiselvityspyyntö, jossa selvitetään, ovatko biopankin näytteet tutkimukseen sopivia ja onko niitä saatavilla. Jos vastaus on myönteinen, etenee prosessi seuraavaan vaiheeseen eli varsinaiseen näyte- ja tietoluovutushakemukseen. Hakemus ja sen liitteet tarkistetaan biopankissa, minkä jälkeen hakemus etenee tieteellisen ohjausryhmän arvioitavaksi. Tässä vaiheessa arvioidaan muun muassa tutkimuksen tieteellisen taso ja eettisyys, ja ovatko pyydetyt näytteet sopivia kyseiselle tutkimukselle. Myönteisen lausunnon jälkeen biopankin johtaja voi tehdä päätöksen aineiston luovutuksesta.

Tutkimuksen jälkeen siitä saadut tulokset raportoidaan ja luovutetaan myös biopankin käyttöön, mikä lisää näytteiden tutkimuksellista pääomaa. Prosessi takaa sen, että näytteet päätyvät osaksi korkealaatuista tutkimusta, jonka hyöty voi jonain päivänä koskettaa kenen tahansa elämää. Jokainen pieni kudosblokki on arvokas osa tätä erikoista ja ainutlaatuista kokoelmaa, ja voi joskus olla suuren oivalluksen kaikista tärkein pieni osanen.
 

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.
(Näkyy vain palvelun ylläpidolle.)