Julkaistu 19.7.2019

Uusi tutkimus: Olkapäämurtumien uusi hoitotapa säästäisi jopa miljoonan vuodessa

Tamperelaisjohtoinen tutkimus paljasti, että 60-vuotialla ja sitä vanhemmilla monet olkaluun yläosan murtumat paranevat ilman leikkausta yhtä hyvin kuin leikkauksen avulla. Leikkauksen sijaan potilaat saivat ranne-kaulalenkin ja kävivät ohjatussa fysioterapiassa. Tutkimustulos koski erityisesti potilaita, joilla murtuneet luut olivat huonossa asennossa luutumisen kannalta. Perinteisesti huonoasentoiset olkaluun murtumat on leikattu asettamalla luun tueksi levy.

– Tämä on uraauurtava löydös, joka haastaa nykyisen hoitotavan. Tuloksella on merkitystä sekä inhimillisesti että taloudellisesti, tutkimusryhmän johtaja, apulaisprofessori, ylilääkäri Ville Mattila Taysista toteaa.

– Suomessa säästöt voisivat olla jopa miljoonan euron luokkaa vuosittain. Potilaat puolestaan välttyvät leikkauskivuilta ja mahdollisilta komplikaatioilta

Suomessa on tehty vuosittain 300-350 olkaluun yläosan leikkausta ikääntyneille. Yhden hoitojakson hinta on noin 5700 euroa. Uudella hoitotavalla leikkausten määrää voitaisiin vähentää noin 100-150 leikkauksella, ja leikkausten määrä onkin jo vähentynyt tämän tutkimuksen ansiosta. Säästöä siis saadaan ilman, että potilaan lopullinen toimintakyky millään lailla heikkenee.

– Olemme itsekin yllättyneitä siitä, kuinka hyvin potilaat toipuivat ilman leikkausta, Mattila kertoo.

– Potilaat pitivät ranne-kaulalenkkiä kolme viikkoa, ja kivuttomaksi murtuma muuttui noin kolmessa kuukaudessa.

Olkaluun yläosan murtumat ovat yleisempiä ikääntyneillä kuin nuoremmilla. Murtuma syntyy, kun kaadutaan suoraan olkaluun päälle. Yleensä vamma johtuu kaatumisesta kotona tai ulkona, esimerkiksi liukastumisesta.  Tyypillisessä murtumakohdassa olkaluu on hohkaluuta, joka on putkiluuta hauraampaa ja herkempää murtumaan. Toisaalta hohkaluu myös luutuu helposti.

Tutkimuksessa oli mukana 88 potilasta, joita seurattiin 2 vuoden ajan. Tutkimusta on tehty kansainvälisenä yhteistyönä kuudessa sairaalassa. Hankkeen päävastuu on ollut Taysilla, Suomesta mukana oli toisena sairaalana Keski-Suomen keskussairaala Jyväskylästä. Tutkimukseen osallistuivat myös Karoliininen sairaala ja Uppsalan sairaala Ruotsista, Viborgin sairaala Tanskasta sekä Tarton sairaala Virosta.

Tutkijoilta hankkeen toteuttaminen on vaatinut sitoutumista. Koska tutkimuspotilaat on löydetty ensiapuun tulevien potilaiden joukosta, yhden tutkijoista on aina pitänyt olla tavoitettavissa, jotta on voitu heti arvioida, sopiiko potilas tutkimukseen.

– Suuri kiitos kuuluu potilaille ja myös aktiiviselle tutkimusryhmälle. Tällainen tutkimus on mahdollista tehdä ainoastaan Pohjoismaissa, jossa julkiseen terveydenhuoltoon luotetaan, Mattila toteaa.

– Satunnaistetussa tutkimuksessa arvotaan, millaista hoitoa potilas saa. Yhdeksän kymmenestä mukaan pyydetystä suostui tutkimukseen täällä Tampereella, vaikka lopputuloksesta ei ollut varmuutta.

Seuraavaksi tutkijat aikovat selvittää, kuinka rannemurtumat paranevat ilman leikkausta.

Tutkimushanke on saanut rahoitusta Suomen Akatemialta, ja tutkimuksen tulokset on juuri julkaistu kansainvälisesti arvostetussa Plos Medicine -lehdessä.

Linkki Plos Medicinen sivuille

Artikkeli PDF-muodossa