Syöpälääkehoito

Syöpälääkkeet ovat koko elimistöön vaikuttavaa eli systeemistä lääkehoitoa. Suunnittelemme syöpälääkehoidot aina yksilöllisesti yhdessä potilaan kanssa syöpätyypin ja syövän levinneisyyden perusteella huomioiden potilaan kokonaistilanne.

Tällä hetkellä syöpälääkkeet ovat keskeisin lääkekehityksen kohde, ja uudet lääkkeet ovat vaikutusmekanismiltaan erilaisia kuin ennen. Vielä 10–20 vuotta sitten syöpälääkkeet olivat pääasiassa perinteisiä solunsalpaajia. Viimeisten kymmenen vuoden aikana käyttöön otetut syöpälääkkeet ovat pääasiassa täsmälääkkeitä ja immunologisia lääkkeitä.

Taysissa tehdään paljon syöpälääketutkimusta, joka mahdollistaa sen, että Taysin potilaat saavat uudet syöpälääkkeet aikaisessa vaiheessa käyttöönsä. Lue lisää syöpälääketutkimuksesta täältä.

Syöpälääkehoitojen tavoitteena on

• syövän parantaminen käyttämällä syöpälääkehoitoa, esimerkiksi kivessyövissä ja lymfoomissa
• syövän uusiutumisen ehkäiseminen leikkauksen jälkeisenä hoitona eli liitännäishoitona, esimerkiksi rintasyöpä- ja suolistosyöpäleikkauksen jälkeen
• syövästä aiheutuvien oireiden helpottaminen ja elinajan pidentäminen laajalle levinneen syövän hoidossa.

Syövän lääkehoito voidaan jakaa neljään eri ryhmään lääkkeiden vaikutusmekanismien perusteella: solunsalpaajat, hormonihoidot, täsmälääkkeet ja immunologiset lääkkeet.

Solunsalpaajat

Solunsalpaajalääkkeet eli sytostaatit vaikuttavat siten, että ne estävät kaikkien solujen jakautumista, mikä johtaa usein syöpäsolujen kuolemiseen. Syöpäsolut ovat erityisen herkkiä solunsalpaajille, koska ne jakautuvat normaalia nopeammin. 

Kasvainten herkkyys solunsalpaajille vaihtelee syövän lähtökudoksen ja solutyypin mukaan. Erityisesti kivessyöpä ja lymfoomat ovat herkkiä solunsalpaajille. Joskus näissä syövissä solunsalpaajahoitoa annetaan suurempina annoksina niin sanottuna kantasolusiirrolla tuettuna korkea-annoshoitona hoitotuloksien parantamiseksi.

Syövän hoidossa käytetään useita keskenään eri tavalla vaikuttavia solunsalpaajia, joko yksittäin tai usean eri solunsalpaajalääkkeen yhdistelmähoitona. Solunsalpaajat annostellaan tavallisimmin suonensisäisesti tai suun kautta tabletteina. Joskus niitä voidaan annostella paikallisesti esimerkiksi selkäydinkanavaan tai virtsarakkoon. Kaikkien solunsalpaajahoitojen toteutus edellyttää potilaan voinnin ja veriarvojen tarkkaa ja säännöllistä seuraamista.

Koska solunsalpaajien vaikutus kohdistuu elimistön kaikkiin jakautuviin soluihin, myös terveeseen kudokseen aiheutuu hoidoista yleensä haittavaikutuksia. Elimistön terveet solut kuitenkin toipuvat nopeammin. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat muun muassa pahoinvointi, hiusten lähteminen, väsymys, vatsan toimintahäiriöt, makuaistin häiriöt sekä yleisen vastustuskyvyn heikkeneminen.

Monia näistä haittavaikutuksista voidaan nykyään ennalta ehkäistä ja hoitaa entistä paremmin. Esimerkiksi uudet pahoinvoinnin estolääkkeet ehkäisevät tehokkaasti hoitoihin liittyvää pahoinvointia, ja luuytimen toimintaa stimuloivilla kasvutekijöillä voidaan vähentää riskiä sairastua tulehduksiin.

Hormonihoidot

Joissakin syövissä syöpäsolut käyttävät kasvussaan hyväkseen elimistön omia hormoneja. Syövän hormonihoidolla pyritään estämään kyseiselle syövälle elintärkeän hormonin tuotanto ja vaikutukset elimistössä. Hormonihoitoa käytetään muun muassa rintasyövän, eturauhassyövän, kilpirauhassyövän ja kohdunrungon syövän hoidossa.

Hormonihoitojen mahdolliset haittavaikutukset eri ihmisillä ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi lääkkeet, jotka estävät naisilla estrogeenin eli naishormonin vaikutuksen, aiheuttavat naissukupuolihormonin puutteesta johtuvia vaihdevuosioireita. Solunsalpaajahoitoihin verrattuna hormonihoitoja siedetään selvästi paremmin.

Hormonihoito voidaan toteuttaa joko tablettimuotoisena tai pistoksena. Hoito on yleensä pitkäaikaista, useita vuosia kestävää. Levinneen eturauhassyövän ja rintasyövän hoidossa se voi jatkua potilaan koko loppuelämän ajan.

Täsmälääkkeet

Täsmälääkkeet ovat kohdennettuja hoitoja, jotka häiritsevät syövän kasvulle tarpeellisen viestiketjujen toimintaa. Täsmälääkkeitä käytetään muun muassa tiettyjen verisyöpien, keuhkosyöpien, rintasyöpien, imukudossyöpien, munuaissyöpien, maksasyövän ja suolistosyöpien hoidossa. Kohdennettua lääkehoitoa annetaan potilaille, joiden kasvainnäytteessä on kyseinen geenimuutos ja joiden täten odotetaan hyötyvän hoidosta.

Täsmälääkehoidon haittavaikutukset ovat yleensä melko vähäisiä verrattuna solunsalpaajahoitoihin. Usein täsmälääkkeistä vasta-aineita yhdistetään solunsalpaajahoitoihin, jolloin hoidosta seuraa solunsalpaajan aiheuttamia haittavaikutuksia.

Immunologiset lääkkeet

Immunologisilla lääkkeillä pyritään elimistön immuunijärjestelmän tehostamiseen ja sitä kautta saamaan elimistön oma immuunipuolustusjärjestelmä hyökkäämään syöpäsoluja vastaan. Ensimmäisenä immunologisista hoidoista on saatu hyötyä melanooman hoidossa.

Haittapuolena immuunipuolustukseen perustuvissa hoidoissa on se, että kun elimistön puolustusmekanismeihin puututaan, elimistö voi hyökätä myös omia kudoksiaan vastaan ja aiheuttaa autoimmuunitauteja ja vaikeita tulehduksia. Immunologisten hoitojen yhteydessä onkin tärkeää seurata mahdollisia haittavaikutuksia ja aloittaa haittavaikusten hoito nopeasti. Muuten immunologisten hoitojen haittavaikutukset ovat selvästi vähäisempiä kuin solunsalpaajahoidoilla.